>< SYYSÄIPÄT WEEKENDIÄ ><

siis meillä ei tehdä mitään muuta kun kiljutaan mun lahkeessa, kiljutaan päivällä ja kiljutaan yöllä -triljoona kertaa, vaihtelevista syistä. Epäilen syyksi tätä elämänmuutosta ja hermojen pitäisi (ja onkin) kestää. Mutta **ituttaa ihan saatanasti, näin meidän (ja muiden miljoonien nettailijoiden) kesken.



näin tulin teidän illan iloksi kirjoittelemaan kaikkea positiivista ja kivaa

;)



hk

Alkuun Mimmulille myötätuntohali. Kyllä on sitkeässä nuo ruokakokeilujen onnistumiset teillä. Onnea myöhässä hääpäivästä! Ihanasti olette saaneet sitä viettää!



Monettakohan viikkoa meillä nämä iltahuudot on menossa? Viikon oli suht hiljaista yläkerrassa, kun Onnia nukuteltiin. Nyt se taas huutaa. Oli seitsemän jälkeen menossa nukkumaan jo mutta piti saunoa ja syödä. Eli pitääkö se viedä sitten aikaisemmin aina unille??? Nyt vietiin 20 jälkeen ja vieläkään ei mies ole palannut nukuttamasta.



Alkaa vaan käydä poika parka sääliksi. Vihaako se niin nukkumaan menoa, että pitää itkeä noin kovasti aina? Alkaa olla neuvot vähissä... Huomenna olis taas mun vuoro nukuttaa...



Taas minä näitä vaan valittelen, sinänsä pieniä juttuja. Mutta en vaan tajua, miksi lapsi itkee noin. Vaikka eilenkin minä pysyin ihan rauhallisena ja puhuin rauhallisesti Onnille niin se vaan itki ja itki, hyvä ettei tukehtunut itkuunsa:( Alan ihan tosissaan ahdistua näistä illoista jo. jospa mä sitten ens viikolla soitan neuvolaan, olen aika kauan jo aikonut.



PItää mennä varmaan hätiin.



T-P

Laitoin jo oman aloituksen tuonne tuosta Onnin nukkumaan menosta. Niin sydäntä särki, kun Onni itki itsensä uneen. Ei halunnut olla sylissäkään joten annoin rauhoittua nallet kainalossa omaan sänkyyn. Tai no ensin rauhoittui meidän sängyllä, kun siirsin omaan, kiihtyi taas mutta lopulta nukahti.



Pelkääkö lie pimeää? Avasin verhojakin, kun menin pelastaan miehen nukutuspuuhista ja sitten alkoi pian rauhoittua. Tosi kurja olo, kun lapsi niin surkeana itkee. Ei selvästikään kuitenkaan kivusta. Tulee aina paha mieli...tänäänkin on ollut niin mukava päivä ja se päättyi sitten Onnin osalta näin.



T-P vähän mieli maassa

Haluan liittyä sydänsärkyisten kerhoon. Tuntuu kipeältä tuo uuden elämän aloitus, vaikka osaltaan odotankin töihin paluuta. Voi, kun voisi painaa aikakoneen nappulaa suoraan kuukauden-parin päähän, niin olisi stressaavin muutosvaihe ohitse. Viimeisistä kotipäivistä olen nauttinut aivan täysillä suloisen pikkumiehen kanssa. Takaraivossa kuitenkin jyskyttää, että nytkötämäonjoohitse, nyyh.



Keilinille ja Hip-sulle sekä muillekin paljon sympatiaa ja empatiaa. Meillä ensi viikko näyttää aloituksen suunnan. En yllättyisi hyvin menemisestä, mutta en yllättyisi ollenkaan huonosti menemisestäkään.



Uniasioiden kanssa painiville kovasti voimia ja kärsivällisyyttä. Neuvoja en osaa antaa, ainakaan sellaisia jotka kävisivät kaikille ja aina. Pönksy tarvitsee nukahtamiseen läheisyyttä ja unitutin, joista emme ole vielä luopumassa, kun ne ovat selvästi hyvin tärkeitä ja nyt menee niin vaivattomasti. Minä saan hänet unille omaan lastensänkyynkin hyvin kohtuullisesti (sänky ihan meidän sängyn vieressä), mutta mies yleensä nukuttaa isolle sängylle. Meillä on ollut pitkään jo tosi hyvä jakso, vaikka Pönksy havahtuukin kerran pari pienesti joka yö. Mutta - siis meidän oma lapsonen - nukkuu niin hyvin, että olen kesän mittaan matkustanut hänen kanssaan yöjunassakin moneen kertaan ihan tavallisessa naisten hytissä. Tuntuu tosi luxuxelta kaikkien sairasvalvomisten jälkeen. Mistä ajatuksiini nousevat erityisesti Mimmuli ja Nöösä sekä Mersu ja Hellu: teitä koetellaan aivan kohtuuttomasti! Meille se valvomisaika tuntuu nyt pahalta unelta, jota ei saata oikein muistella, mutta on ihan kamalaa, että te elätte vieläkin ja noin käsittämättömän kauan noin raskaassa tilanteessa. Halaus!



Muinaiseen huhuiluteemaan liittyen: Minä muistelen Jekkulia, jonka syyslapsen pikkusisaruskin taitaa kohta olla jo vuosikas. Huhuuu, pistäydytkö vielä linjoilla? Ovatko pienet jo hyvät kaverukset? Sanna-Leenaakin, kaksosten äitiä, kaipailen.

Eilen oli kiva päivä, tänään meinas pakahtua.



Ihanaa oli eilen nähdä Aavis ja Motti :) Hyvä, että teidän päivä jatkuikin kivasti. Motti oli kyllä tosi touhukas poika. Meilläkin päivä sujui kivoissa merkeissä. Paitsi Huvikummussa Pekka sai megaraivarin, kun piti lähteä pois. Oli aika väsyksissäkin ja onneksi nukahti sitten vielä autoon. oli kyllä matkalla jo nukkunut jonkin aikaa. Liinailu keräs positiivisia kommentteja: Onko sulla pikkuinen siellä? No, siellä on pienen hyvä olla..... Vaikka sitaisin pikaisesti vain ja Iika pääsi valumaan eli ei ollu mietenkään erityisen hieno esimerkki sen puolesta. Mutta kätevästi kulki kyllä mukana ja oli kädet vapaana muuhun ja oli tosiaan suojassa ja turvassa samalla.

Esikoinen sai " Spaidelmän" -reppunsa, tossut ja tuulipuvun. Isin mielestä Neidinkin piti saada jotain, niin sai sitten ponilelun. Sillä onkin nyt porukalla leikkineet. Neiti kyllä totes, että miksei Pekalle ostettu mitään omaa, kun nyt se on hänen poniaan aivan tutkimassa. RV harsoja ostin sitten minäkin ja silkkivaipan, kun vaikuttaa aika herkkäihoinen Iika olevan. Tai samanlainen näppyilijä kuin isommatkin aikanaan. Mutta taitais tuo ikä tehdä tehtävänsä muutenkin.

Käytiin vielä tullessa Lapualla vadelmia ja herukoita poimimassa miehen tyhjillään olevasssa mummolassa.



Tänään oli liian kuuma päivä ja täällä oli koiranäyttely, niin sinnehän piti suunnata. Iltapv olin sitten miehelle äkäinen, kun väsyin ihan liikaa eikä koko touhu muutenkaan ollu mun mieleen. No, lapset sai makkaraa ja jätskiä. Ja oli tosiaan niin lähellä, että kärryillä mentiin.



Kovasti jaksamisia Mimmulille ja mersulle sekä muille, joilla yöt takkuaa ja allergiat vaivaa!



Enkeliä ajattelin aamusella ja mietin, että ite varmaan ottaisin lapsen välillä syliin. Joko rauhoittumaan tai raivotkoon sitten siinä. Ja laittaisin sitten takaisin hetken päästä. Mutta teillä tämä ei välttämättä muutenkaan toimi ja sun on ainakin suppareitten takia vaikea toteuttaa. Ite oon vain todennu, että joskus auttaa se, kun saa lapsen ajatukset hetkeksi katkeamaan. Kiukku joko laantuu sillä tai sitten muuttaa kohdetta, jolloin onkin kiva vaihtoehto palata omaan sänkyyn rauhassa nukkumaan. No, mun selostuksesta ei näköjään tuu nyt mitään järkevää.



VOIMIA Hipsulle ja kaikille muillekin tarpeen mukaan!



T@hti

kohta unille mutta ekana pikamoit. Syy hiljaisuuteen on ollut megaväsymys. Työhön paluu oli melkoisen kamalaa, ylitöitä joka päivä ja torstaina olin vasta 23.35 kotona! Ruuhka on kuiteskin hoidettu ja tuloskin hyvä. Kauhulla odotna budjetointia ja välitilinpäätöstä yhtä aikaa. Mies oli viimeisen lomaviikkonsa sitten lastenlikkana, varmaan ois hoitoon vienyt jos ois tiennyt. Vaan mistäpäs noita aina arvaa, kun alkaa vastustaa niin alkaa ja kunnolla. monenmoista sotkua tuli selvitettyä, toisten tietenkin ;)



Esikoisen kommentit pistivät nauramaan mutta myös hieman pisti sydämeen. Kun tuli jälleen kerran ylitöistä, hän tulee ovelle vastaan ja sanoo " Äiti me nukuttiin jo kaksi yötä!" Oli mamma vissiin ollut pitkään töissä. Ja tämä kyllä sitten toteutuikin seuraavana päivänä, sillä en nähnyt poikia ollenkaan muuta kuin nukkumassa, tuntui aika kurjaöta kun oli " toissapäivänä" nähnyt lapset :( Noh sitten kerroin illalla taas että äiti menee aamulla töihin, esikoinen katsoi kirkkain silmin ja tuumasi " Ei joka vuosi tarvitse mennä töihin" . Voi elämä :D Pomo ei oikein tuosta lausahduksesta tykännyt, omituinen. Johan mie puoli vuotta olen töissä ollut. Ja vaan 3 vuotta poissa seitsemästä. Nooh, tänään olin siis vapaalla ja aamulla tuumasin pojille että nyt ei tarvii ennä töihin kun on vapaata. Esikoinen katsoi hieman huolestuneena ja tuumasi että " Äiti, onko sinulla nyt sitten rahaa?" Nii-in, töissähän käydän siksi että saadaan rahaa, liekö huolestutti että onhan sitä rahaa varmasti. Tosin huoli oli aika aiheellinen, lomatörsäilyn takia :D



Niin ja esikoinenhan on vajaa 3,5 vuotias. On ne vaan niin ihania. Oli pakko ottaa nyt illalla itseä niskasta kii ja kirjoittaa oikein ylös noita juttuja. Ei niitä muuten muista millään, Jätit kirjat keittiön pöydälle, joskos tulisi parhaita juttuja kirjoitettua kun ne ois siinä esillä. Vaan mummi ne varmaan pöläyttää piiloon jos huomenna tulee siivousvimma iskee.



Univaikeuksia tuntuu monilla olevan. Kehumaan en ala, mutta tällä hetkellä meillä sujuu hyvin. Nukuttaa ei enää tarvii. Meillähän nukutettiin varmaan Nyttysen syntymästä kevääseen asti, melkoisen rasittavaa puuhaa oli, mutta kun muutaman viikon kesti sitä juoksemista ja kitinää niin palkittiin kyllä hyvin. Toki pyytävät monesti äitiä pötköttämään vähän vaan olen huomannut että uni ei tulekaan sitten niin helposti. Jaksamista ja voimia toivotan. Voihan kokeilla jos ei päiväunet maistu että antaa vavoa, joillakin ne jää aikaisin pois. Mutta sen voin kokemuksesta sanoa, että silloin on kyllä Wirtaa kinttaissa ihan liikaa ja kitinää ilmassa. Esikoinen oli ihan hirvee välillä, ei uskonut mitään ja meno oli ihan tajutonta. Yötkin taisi olla levottomia. Kun aloitettiin hoito, alkoi suosiolla nukkua päikät uudelleen ja vaatii ne yhä edellee, ITSE! Muutami kertoja on ollut ettei nuku, mutta yleensä itse sanoo että hän nukkuu myös vaikkei pitkään nukkumisen takia tarviskaan. Mutta tunti on ehdoton maksimi päiväunissa isommalla. Hoidossahan monesti antoi nukkua yli kaksikin tuntia ja sen sitten tiesi illalla. Aamulla oli väsynyt ja tietty nukkui taas tuntitolkulla. Hoidossa 1,5t on maximi jotta saa illalla unille. Meillä on vaan se ongelma etten tajua laittaa ajoissa nukkuun, aina menee yli yhdeksään vaikka seiskalta herätys. Helposti kymmenenkin kello ennen kuin rauhoittuvat. Ei vaan tajua ajan kulua kun tulee töistä viiden aikaan ja ilta on aina niin lyhyt. Täytyy taas tsempata. Aamulla pitis herätä taas klo 8, ylihuomenna alka pojilla hoito pitkästä aikaa, saa nähdä mitä siitä tulee. Hyvinhän niillä on hoito kyllä aina sujunut, mutta onhan se kivaa ollut kotosalla olla ja nukkua 9-10 asti. Onneksi pistin eilen itsekin ajoissa unille niin sai nukkua yhdeksän tuntia ainakin.



Nyt koisimaan, huomenna viel vapaata ja juhlat tiedossa. Slurps. Pitis se laihiskin aloittaa vaan ei oo mania jatkaa sitä nettihommaa, meni umpeen juuri. Tilipäivää odotellessa...



Tuttis

Kohtahan voi alottaa uuden pinon. Ehkä Jatu tekee sen:) Miten meni Jatun ja Enkelin Itiksen reissu? Toivon, että nautitte!



Tuttis, miten ihana kuulla, että teillä nukuttamisrumba helpottanut! Tuntui jo Levillä kovin rankalta touhu, kun itse pääsee niin helpolla. Minä en edes voi puhua nukuttamisesta, kun lapset viedään vaan nukkumaan. Ei se aina niin helppoa ole, mutta yleensä kyllä.



Melkein rupesi itkettämään vaikeat yöt! En tiedä mitä sanoisin teille joilla vielä heräillään pitkin öitä. Tulee omat pahat muistot mieleen ja ne tuntuu jo ihan uskomattomilta. Kuitenkin meilläkin herättiin monta kuukautta keskimäärin tunnin välein yöllä enkä helpon nukkujaesikoisen jälkeen osannut odottaa sellaista ollenkaan. Itsekin olen ongelmanukkuja, joten se oli ihan kauheaa. Ihan hirmuisesti toivon, että lapset ei enää valvottais ketään! Unihiekkaa ongelmanukkujille!



Nyt nukkumaan, saa muut kukkua yöllä:)



T: Ynis

eipä tarvikaan huomenna alottaa uutta. Olen ihan sunnuntaissa jo:) Kiitos perjantain terdereissun:)



T: Ynis

Hellun ensimmäinen lause :)



Leikkikaverinsa ovat puhevirtuoosi 2,8-vuotias ja 4-vuotias, Hellun päästä kuuluu ihan surina kun yrittää kovasti seurata menossa mukana. Tähän asti on mennyt tosi hyvin, kun yleisin leikki tytöillä on nukkuminen... sen Hellukin osaa - leikisti ainakin.



Meillä uusina nukahtamisriitteinä ovat 1) menneen päivän lyhyt kertaus ja päivän kohokohtien ihailu 2) hyvänyön toivotukset koko suvulle, kaikille pihan lapsille, Hellun pehmoleluille (joita on siis sata tai tuhat ja jokaisella on tietenkin oma nimi) ja, jos vieläkin on täpinöissään, jokaiselle ruumiinosalle erikseen. Varpaat tulevat oikein pusuttamaan äitiä, paitsi jos ovat niin uniset etteivät jaksa. Toivotusten jälkeen lauletaan Luppakorvan laulu ensin Hellulle ja sitten Pupulle (=se tärkein eli unipupu). Tämän shown jälkeen pitää olla hiljaa ja antaa unen tulla. Ja yleensä se tuleekin.. jos vain ei ole pipi missään. Jos on unen estävä pipi, niin sitten haetaan lääkettä ja jos ei nukuta (nykyään harvemmin käy näin) niin sitten mennään takaisin alas - sänkyyn en enää suostu jäämään pyörimään/leikkimään/tappelemaan, mulla ei yksinkertaisesti riitä enää hermo siihen.



Mehän kokeiltiin jonkinlaista unikoulua tossa kesälomalla. Eli isi nukkui Hellun kanssa eikä äiti saanut puuttua heidän hommiinsa. Tuloksena kaksi itsensä uneen itkevää naista ja parin yön jälkeen pandan näköinen isi, jonka selkä niksahti kolmannen yön jälkeen niin pahasti että koulutus jäi (naisväen iloksi) sikseen. Minä EN sanonut mitään ENKÄ verrannut isin nukkumattomia kahta+1 yötä omiin kahteen vuoteeni.... ihan oikeasti en :)



Mies-raasu oli säälittävän näköinen ihmisraunio lomilta töihin palatessaan/könkätessään.. ja kaikki tämä vain parin yön seurauksena. Hellun uni kyllä parani niiden parin yön aikana... voi olla että joskus parissa vuodessa hän olisi alkanutkin nukkua yönsä. Minä vain olen sitä mieltä, että Hellu oikeasti yrittää nukkua yöllä ja onnistuukin siinä, josko mitään oireita ei ole unikaverina.



Pitempivaikutuksinen seuraus unikoulusta oli se, ettei isi saanut tulla iltaisin lähellekään Hellua. Ennen isi kantoi Hellun yläkertaan sänkyyn ja pusutteli siellä, nyt jos isi iltatoimien aikaan tuli liian lähelle (ja ainahan se tuli) niin siitä oli seurauksena Iso Itku. Nykyään isi saa tulla jo ylös kanssamme, mutta Hellu pitää tarkasti huolen että äiti on varmasti mukana ja ettei isi jää notkumaan liian kauaksi aikaa makuuhuoneeseen. Tänä iltanakin luulin menevän uudestaan pusutettavaksi isin luokse, mutta työnsikin isin pois makkarista ja sitten heilutti heipat päälle.



Niin että kyllä siinä unikoulussa jotain ainakin opittiin.





Minä opin, ettei sen kaltainen kerrasta-poikki ¿systeemi ole meidän Hellun heiniä. Hellulle sopii paremmin sellainen keskusteleva ja vähittäinen muutos. Siinä tulee selkeästi isäänsä: mitä tahansa saattaa saada lanseerattua, kunhan perustelee muutoksen/uutuuden/tms. tarpeeksi hyvin ja antaa hänen itsensä ¿päättää¿.









Kraak. Tähän sopisi jokin oiva linkki, mutta minu kaikki hassut jutut ovat vanhalla koneella. Voi voi.









Okeiokei, piti tulla vaan moikkaamaan pikaisesti ja tulikin sitten kukkaro¿ eikun siis romaani. Hui hai, kikkeliskokkelis.



Kauniita uneja ja peace&love,

marsu-täti + ihanainen unissaan puhuva hellu :)

Yritän tajuta, että on se sunnuntai vielä:) Olen nimittäin lähdössä puistoonkin, ihan kuin arkena yleensä. Mies lähtee maastopyöräilemään, joten sovin puistorehvit itselleni. Muuten menis kotona löllimiseksi taas.



Unista tuli mieleen, että lapsilla on joku ihme kyky vaihtaa rytmiä ihan noin vaan. Meidän lomatankkaukset oli ihan outoja ja nykytilanne enemmän normaali, mutta en ymmärrä miten lapsi voi yhtäkkiä vaan nukkua pari tuntia vähemmän vuorokaudessa. Siis rytmi muuttui kertalaakista kokonaan. Keskikesä olikin aika luksusta, kun saatiin parhaimmillaan nukkua jopa 9 saakka.



Nyt jäin vaan tuijottamaan ruutua. Ei kulje aivoissa mitään, kun väsyttää vaan. Tympii sekin, että pitäis viikonloppunakin vaan olla aina kymmeneltä sängyssä itsekin ja sitten kukun puoleenyöhön ja lopputuloksena väsymys max 7h unien jälkeen.



Kait menen aamiaiselle...



T: Ynis

Valvominen on karmeeta. Nimim. kärsivällinen kolmen viikon heräilijä. tämä yö tosin vaikutti lupaavalta. Ehkä nti Ihmeellä suunta on kuitenkin parempaan. Ei hää kyl kaksvuotiaana VOI enää valvoa, eihän????



Se vauvasta. Tai ei ihan, me ollaan saatu aamulla monia hymyjä. Taidot kattokkaas kasvaa, niitä on harjoiteltu ja nyt osaamisprosentti on korkea.



Appiukko ja mies purkivat eilen alakerran saunaa. Mieeeeeeelenkiintoista ja tiedoksi kaikille omakotitalon ostosta haaveileville: seinissä oli valtavia muurahaisyhdyskuntia. Yööök.



Kukkasen sanailua: tota noin niin.



Kiva nähdä muita äitejä. Kiitos seurasta.



Kukkuu

Saan olla onnellinen, kun lapseni nukkuvat ja he voivat syödä, mitä tahansa. En varmasti osaa kyllin hyvin kertoa, miten myötätuntoinen olen teille, jotka eivät saa nukkua ja lapselle ei (edelleenkään) löydy riittävästi sopivia ruoka-aineita. Sitä niin toivoisi, että nämä perusasiat olisvat kunnossa. Voimia ja haleja.



Kävin aamulla reippailemassa ja ohitin myös Uspenskin katedraalin ja Kukkuun ansioista ajatukset olivat oitis syysmammoissa. Oli aivan ihanaa kävellä auringon paistaessa meren äärelllä. Tällä kertaa eivät edes turistit katsoneet pitkään, kun olin jättänyt sauvat kotiin.



Paluu matkalla hain torilta perunoita ja oksutautitoipilaalle (juu, syksyn eka oksennustauti kiertää meillä) vadelmia.



Hyvällä mielellä,

PL

Tätä on siis liikeellä. Ei nuku Vennakaan päiväunia, ei. Eilen nukahti lopulta joskus 16 jälkeen vaunuihin kun päätettiin lähteä uimaan, jos ei kerran halua nukkua. Ei menty siis uimaan, vaan nukuttiin vaunu-unet. Tänään näyttää taas siltä, ettei aiokaan nukkua. Katsoo tuossa nyt Teletappeja sen sijaan. Ikeaan ollaan menossa hakemaan typyn huoneeseen hyllyä leluille ja kirjoille, nukahtaa taatusti autoon vaikka on alle 15 min matka.



Iltaunillekin menossa isoja hankaluuksia. Pinnis on aiheuttanut itkua jo pitkään, joten se laitettiin alkuviikosta pois ja ison tytön sänkyyn nukutettiin muutama ilta. Pe, kun tulin 22.45 kotiin mukavasta syysmammatapaamisesta, oli vastassa väsynyt mies, jonka sylissä sohvalla hetkeä aikaisemmin nukahtanut tyttö. Oli huutanut lähes 2 h sitä sänkyyn nukuttamista. Eilen otin suosiolla illalla viereeni, kun olin itsekin kumminkin menossa nukkumaan samaan aikaan, ja siihenhän tuo nukahti itkutta 15 minuutissa. Ei haluttaisi siirtyä takaisin täysin perhepetiin, mutta ei noita jokailtaisia itkujakaan sydän kestä kuunnella. Kyllä minäkin vastustan sitä, että lapsi itkee itsensä uneen. Välillähän meillä onnistui varsin hienosti itsekseen nukahtaminen, mutta varmaan 3 kk ajan on mennyt huonompaan ja huonompaan suuntaan. Enkä kesälomareissun viereen nukuttaminen vesitti totaalisesti sen yksin nukahtamisen taidon?



Rasittaa suuresti kyllä nämä unikikkailut, vaikka tietääkin että näitä tulee ja menee. Ehkä alkava päivähoito korjaa tilannetta, kun on illalla väsyneempi? Toisaalta sitten taas tuota läheisyyttäkin kaipaa taatusti enemmän. Ollaan miehen kanssa tänään pohdittu, että voitaisiin kumminkin sitkeästi nukuttaa omaan sänkyyn, mutta istutaan nyt vieressä silittelemässä ja olemassa läsnä, kun tyttö sitä tarvitsee. Eilinen viereennukutus oli toivottavasti poikkeus. Katsotaan mitä ilta tuo tänään tullessaan.



Niin, omaan sänkyyn halutaan typy nukkumaan siksi, että saisi illalla vielä itse lukea sängyssä kirjaa. Ja onhan tuolla sängyllä harvakseltaan se toinenkin funktio ;)



Käynnissä hirmuinen komennus Teletappi-Paille, ei saa laulaa sinikello-laulua :D



Mies voisi kohta herätä, päästäisiin lähtemään. Onneksi täällä joku saa päiväunetkin otettua...



- tea -

Täytyy heti kirvelevin mielin tunnustaa: Meidän helppo nukahtaminen vaatii näemmä nykyjään maitopullon... Siitä ei välttämättä Antsa paljon imaise, mutta pullo täytyy kainaloon saada. Ei taida olla oikein hyvä juttu. Tänään taas yritin päikkäreille ilman pulloa, mutta lopulta annoin sen kuitenkin. Poika oli yliväsynyt, pääsi sänkyyn vasta kahdelta, kun erinäisten vaiheiden (menimme miehen työpaikalle lounaalle, mutta autosta olikin akku tyhjänä> opettelin käyttämään laturia ym...) jälkeen pääsimme kotiin. Ei hyvä hampaille siis, mutta äidille -ah niin helppoa, kun pääsee sitten koneelle naputtelemaan..... Mies kotona ollessaan taitaa nukuttaa aina päiväunille viereen. Vaunuihin ei poika enää tokene nukkumaan. Tulipa tilaa eteiseen, kun pyöräytin vaunut varastoon. Koetetaan pärjäillä rattailla.



Antsa puhuu jo oikein ymmärrettäviä kahden sanan " lauseita" (" Isi töissä" " Mennäää ulos" " Kiku aukkuu" (<Riku haukkuu)), mutta kolmatta sanaa ei vielä perään tule. Melkein hassulta tuntuu, että ymmärtää jo niin paljon asioita. Antsa on se meidän pikkuvauvamme. Kun esikoinen oli saman ikäinen, oli hän jo isoveli ja tuntui aivan isolta pojalta ;) Isompien kaappien perkauksen tuloksena on varastossa nyt kaksi isoa laatikollista vaatteita kokoa 100-120. Kuinkahan kauan ne vielä saavat odottaa? Eivät taida olla kovin muodikkaita, kun Antsa-raasu ne joskus saa ;))



Isommilla on pelipäivä, joten tyttö on toisella koneella barbie-sivuilla ja poika pelaa pleikkarilla jotain eläinpeliä...



Näihin tunnelmiin,



SaaMa ♥

Minä olin aamulla pari tuntia puistossa lasten kanssa, sitten syötiin ja väsähdin. Nukuin taaperoisen kanssa päikkärit ja kesti tosi kauan toipua siitä. Ulkona ollaan touhuttu ja on ollut kai ihan ok. Jotenkin on silti tosi väsähtänyt ja ärsyyntynyt olo. Tuntuu, että mies ei syyllisyydentuskistaan huolimatta saa asennettaan muutettua. Ärsyttää, että aina " voi" kuitata kaiken stressillä ja kiireellä. Miehen elämässä kun ei tunnu muuta olevankaan.



Päätin tänään, että tiistaina esikoisen puheterapian jälkeen säntään lasten ja koiran kanssa appivanhempien mökille taas. Tuntuu, etten jaksa miestä katsella, vaikka ei tilanne edes niin paha ole vielä. Anoppi vaan kyseli viikonlopuksi mökille, mutta sillon ei ehditä. Miksipä sen siis menis viikolla lasten kanssa. Ärsyyntykööt mies täällä itsekseen:)



Ajattelin samalla myös tehdä jälleen yhden ihmiskokeen. Tänään on koko ajan vaivannut sekin, että pitäis siivota. Nyt kun lähdenkin mökille, niin eipä olla villakoiria kattomassa täällä. Katotaan tuleeko miehelle mieleenkään siivota sillä aikaa, kun ollaan 3 yötä pois täältä. Perjantaina tullaan takasin ja minä pääsen jälleen omaa aikaa viettämään muutaman äitikaverin kanssa. Voi olla ihan paikallaan siinä vaiheessa eikä voi mieskään ainakaan valittaa, vaikka taas menen.



Ärsyttää kohtuuttoman paljon kaikki. Vika siis myös minussa. Ei toi mies mikään läpeensä surkea tapaus ole:)



Meillä ei olla raivottu unien kanssa, mutta kai se kostautuu kun olen kehunut miten iloluontoinen taapero meillä on. Tänään on saanut kaksi tosi isoa raivaria. Ensin lounasaikaan ja nyt illalla toinen. Mieskin päätti jo ottaa holdingin käyttöön, kun toinen paiskoi tavaroita, puri ja riehui vaan. Toivottavasti raivarit ei jatku mökillä, tai tulen todellakin olemaan tauon tarpeessa.



Hyviä illanjatkoja kaverit!



T: Ynis

Vaikka koen uni- ja nukahtamisongelmaisen lapsen kanssa elosta jotain tietäväni, on vaikea antaa mitään vinkkejä. Itse kannustaisin kovasti olemaan " raadollisen" rehellinen itselleen, joskos kuitenkin jotain vikaa löytyisi vallitsevasta arjesta. En halua tällä entisestään pahoittaa kenenkään väsyneen mieltä, mutta kun talvella Motin kanssa oikein kunnolla painittiin asian kanssa sekä päivällä että illalla ja vaikka olin sitä mieltä, että rutiinit ym. ovat kunnossa, löysin esim. Mll:n sivuja lukiessani monta parannettavaa seikkaa.



Kärsivällisyys on kyllä myös avainsana. Jos meillä on oikein paha tilanne, tilanteen korjaantuminen vie viikosta kahteen. Itse olen vain jo oppinut hyväksymään sen osana meidän elämää. Minuakin kovasti helpottaa se tieto, että Mottikin, kuten Hellu, jo yrittää nukkua. Jos unta häiritsee jokin, se on kipu, kutina, painajaiset, kuumuus jne.



Meilläkin noudatetaan kaikessa uuteen asiaan tottumisessa " hiljaa hyvää tulee" -metodia, se sopii parhaiten Motille. Kerrasta poikki menetelmät saavat aikaan niin mahdottomat raivarit (ovat saaneet jo hyvin pienestä alkaen), että en näe siinä mitään itua juuri meidän tilanteessa kenellekään. Siispä jos olisi Hipsu Motti kyseessä menisin itse aluksi nukuttamaan päikkäriin. Vaikka sitten loppupeleissä se menisikin huonommin kuin tätien kanssa, olisin ainakin antanut Motille läheisyyteni jännittävällä hetkellä ja olisin mukana näyttämässä omia tapojamme nukkumisen yhteyssä. Niin, en ole kaipaamasi asiantuntija, mutta saako jonkun meriitin, kun on asiantuntijan tytär?;D



Mimmulille haluaisin näin lämpimästi ja välittäen esittää pienen ajatuksen: Olisikohan teidän syytä pitää kunnon breikki? Sinä kuulostat hurjan väsyneeltä ja olen kovin huolissani jaksamisestasi. Varmaan moni asiantuntija sanoo kirjoitukselleni montakin vastalausetta, mutta kun allergisen lapsen kanssa elo ei ole useinkaan sieltä helpoimmasta päästä(eikä se elämä hetkessä helpotu), niin toisinaan kannattaa antaa itselleen aikalisä. Vaikka ei saisi vertailla, niin muistelen Nöösän ruokavalion olevan hitusen parempi kuin Motin ja jos Mottikin pärjää, niin maailma ei varmaan kaadu jonkun viikon taukoon. Me olemme suosiosta pitäneet pidemmän tauon siinä vaiheessa kun elo tökkii tosi pahasti. Ajattelen, että jos Nöösä toipuisi oireistaan, voisikohan koettaa jonkinlaista unikoulua tai vaikka antaa miehelle vuoron niin että sinä saisit kunnon yöunia hetken aikaa?



Ja vielä aiheesta kummankin vanhemman mukana olo. Motti oli alle vuoteinen kun ei hyväksynyt muuta kuin minut nukutuspuuhiin. Silloin oli myös vaihe, että se kesti ja kesti, joten todettiin, että myös minä ansaitsen breikkiä aiheesta. Motti totutettiin isiin niin, että oltiin aluksi läsnä kumpikin ja mies seuraili mitä teemme jne. Sitten hiljalleen minä siirryin takavasemmalle. Sen jälkeen olemme kumpikin kelvanneet kaikkiin nukutuksiin kuin myös yöheräilyihin, paitsi kipeänä ollessa Motti tahtoo äidin ja sen myös saa.



Sympatiani näiden hajatelmien myötä kaikille nukutusongelmien ja nukkumisongelmien kanssa painiville.



Aavis ja Motti

Ja muistuttaa itseäni siitä, että näin hyvinhän tämä ei jatku. Ei varmasti, sen tiedänkin. Nimittäin lapsosemme nukutus. Nyt on menossa sellainen juttu, että joka toinen ilta pyritään vuorottelemaan nukutuspuuhia. Tänään oli äitin vuoro. Onni sanoi kyllä, että isin kanssa mutta kun sanoin, että siellä on Onnille se uusi hieno isojen poikien sänky, mennäänpä katsomaan sitä, isi unohtui.



Ja sinnehän tuo kirmasi vauhdilla. Laulua vaati ja sitä myös sai. Nukahti 20 minuutissa ilman itkun itkua!!! Ihanaa!!! Vaikka tiedän, että ne sängystä pois juoksemiset tulee vielä kuvioihin meillekin, iloitsen tästä illasta. Onni nukahti siis jo reilusti ennen 21.



Meillä ehkä näissä nukutuspuuhissa ja muissakin haasteellisissa tehtävissä menee vikaan monesti jo siinä, että minä haluan tuloksia nyt-heti-justiinsa. Joten vaihdamme käytäntöä/rutiineja tms. heti kerralla ja kunnolla ja sitten homma menee ihan käteen. Nyt kuitenkin sanoin miehelle päivällä, että nyt sovitaan kunnolliset " säännöt" nukutustapahtumaan, Onnia ei jätetä huutamaan sänkyyn vaan ollaan vieressä silittelemässä jne. Jospa tämä tästä, kun on kunnon pelisäännöt. Mies vaan tahtoo olla sitä mieltä, että huudattaakin saa...



Harmin paikka. Oulussa oli käymässä kai maailman suurin parkkilaiva, en tiedä kyllä mitä se tarkoittaa... Iso purjevene se oli kun käytiin katsoon. Laivan oli tarkoitus lähteä takaisin Norjaan kuudelta illalla tänään mutta se viivästyi eikä ehditty nähdä. Olis ollut hieno nähdä kun niin iso purjelaiva lähtee purjehtimaan..



Ynikselle sympatiat. MIkä siinä on, että nuo miehet joskus jo pelkällä läsnäolollaan saa mielen ärsyyntyneeksi? Välillä mulla on tänäänkin ollut hyvä olo ja samassa sitten tulee tosi iso ärsytys. Mies saattaa sanoa vaikka jotain epäsopivaa ja homma on selvä. Muutama muukin, vähän isompikin asia mietityttää mutta enpä saa avattua suutani.



Nyt mä taidan lähteä nukkumaan. Sain tänään nukkua kyllä yli 10 asti, kun mies nukkui eilen. Silti väsyttää. Joo, siinä olikin yks ärsytyksen aihe. Minä olin omasta aloitteesta suurimman osan päivästä eilen Onnin kanssa, ikään kuin annoin miehelle lapsivapaata. Oletin, siis oletin ääneen sanomatta, että homma olis tänään sitten toisin päin. No, todellisuudessa olin välillä yksin Onnin ja serkkunsa kanssa pihalla. Se lapsivapaasta:) Mutta kivaa meillä kyllä oli.



Istuttiin poikien kanssa tuossa tien reunalla, pojat joi vettä vuorotellen samasta lasista. Sitten naapurin tokaluokkalainen tyttö käveli kaverinsa kanssa ohi ja pojat kääntyivät katsomaan tyttöjä ihan kuin aikamiehet konsanaan. Vihellykset vain puuttui:) Pojat on poikia!



Nyt tutumaan.



T-P

Tänä iltana, ekaa kertaa kahteen kuukauteen, lapset nukahtivat omiin sänkyihin, ilman mun läsnäoloa ja klo 21. Meilläkin nukahtaminen meni alkukesästä persiillleen ja laiskuuttamme olemme niin antaneet olla. Minä en myöskään usko huudattamiseen, mutta sitten kun itse on kypsä tilanteeseen ja ei nää jaksa, kannatan järjestelmällistä ohjausta kohti itsenäistä nukahtamista. Otsolla on aina ollut kausia, jolloin nukahtaminen on vaatinut äidin läsnäolon. Yleensä silloin hän on myös nähnyt paljon unia ja heräänyt myös öisin. Meillä lapsille luetaan satu ja sitten istun vielä hetken, lähden pois, mutta käyn välillä heidän huoneessa. Kun lapsia on kaksi ei myöskään tunnu, että jättää lapsen yksin nukkumaan. Yövalo mellä on pimeäpään aikaa usein koko yön päällä.



Päiväkodissa ei tarjottu edes mahdollisuutta osallistua nukuttamiseen. En kyllä sitä kaivannutkaan, koska se ei ollut Otsolle mikään ongelma. Alussa nukahtaminnen kyllä kesti, mutta kun tottui nukkumaan muiden kanssa, niin unet parani. En halua Valmaakaan mennä nukuttamaan, koska yleensä mun poissa ollessa kaikki sujuu paremmin.



Oksennustauti näyttää ohittaneen meidät vanhemmat. Voi olla että huokasen vähän liian aikasin.





Huomenna taas töihin. Paljon mielenkiintoista taas tiedossa.



Pilette

Oltiin rannalla,eka kertaa päiväaikaan..väkeä oli ja typy entistä vahdittavampi!!Tuli mieleen että ehkä ne etelän turistirannat ei ihan vielä olis meitä varten :-/



RAntailun takia typyn unet meni tosi myöhäseks ja nyt vaa huutelee sängyssä..Meillä molemmat nukahtaa ite.Eka laulan molemmille ja iltarukous yhsessa,sit isi lukee pojalle ja mä hetken silitän typyä...(jos siis molemmat kotona) Typy joskus huutelee vettä,peittoa tms.kerran oon käyny ja sit sanon et pitää nukkua..tää toimii ainaki vielä!poika saattaa pomppia sängystää mut komennetaa takas!

MEillä yöllä saunassa valo et poika näkee mennä vessaa ja pimeellä myös keittiössä et ei ole ihan pimeetä..

POjalla ei tarhassa ollu päikkiongelmia,alotti kyl vast 3vnä ja harvoin nukahti mut ei siitäkään valittanu ku pitää pötköttää..

Minäkään en ole tuohon töissä törmänny et äiti olis nukuttamassa,mut käytännöt vaihtelee...



Lämpöisiä ajatuksia kaikille työt ja hoidonalottaville!

Jaksua uniongelmaisten kanssa kamppaileville..Vielä on muistissa unettomat yöt typyn kanssa..



Tänää sain ajotreeniä,käytii viemäs tavaraa bändikämpälle..ihan Pilen kulmille.Yleensä en aja sinne lähellekää mut tahoin vahvistimen pois makkarista-vihdoin!



Mimmuli:Tuo Aaviksen ehdottoma breikki kuulostaisi hyvälle idealle,saisit levätä ja myös tauon mietintään että mistä johtuu oireilu..Hali!



Nyt iltapalalle!



jatu

Mutta täytyy sanoa, että just siltä on välillä tuntunut, että pelkkä miehen läsnäolo riittää yhden epähuomioissa tympeämmällä äänenpainolla sanotun asian jälkeen. Tänään on muutenkin ollut väsynyt päivä, niin en kaipaa alentavia kommentteja. Videokameran käyttöön liittyi tän päiväinen.



Joka tapauksessa tiedän itsessäni olevan isomman vian, joten ei huvita alkaa setviä asiaa. Mies kyllä yritti tulla kyselemään ottaako joku asia päähän jne. Mitä sellaisella hetkellä kuuluu sanoa, kun ei oikeasti haluais sanoa yhtään mitään??? Miksi me naiset ollaan näin vaikeita? En ihmettele, jos mies tuntee itsensä avuttomaksi. Yleensä odotan, että tulee kyselemään, jos huomaa mun kypsyneen jostain. Sitten yhtäkkiä sanon, ettei huvita puhua mitään, että haluan vaan olla hiljaa. Mutta tän hetkinen fiilis on selkeästi ohimenevä, joten haluaisin saada olla rauhassa ja sitten unohtaa koko homman. Kun asia on oikeasti kuitenkin niin pieni. Minä olen kyllä kova analysoimaan ja miettimään asioita, mutta joskus vaan tekee mieli pitää lomaa siitäkin:)



Minä en tiedä allergioista, mutta Mimmulin elämä on munkin mielestä kuulostanut kohtuuttoman rankalta viime aikoina. Voisko tosiaan muutamaksi viikoksi koittaa mahdollisuuksien rajoissa minimoida kaikki elämää vaikeuttavat asiat ja koittaa saada arki toimivammaksi taas? Tsemppiä!



Ruudun tuijotus alkaa taas, joten öitä!



T: Ynis