Työllistyminen on usein suhteista kiinni ja oikeasti varsin harva on erityisen hyvä missään

Mä kyllä pidän työntekijää jolla ei oo yhtään suosittelijaa epäilyttävänä. Palstan myytti loistavasta duunarista jota kaikki entiset pomot ja työkaverit vihaa ja kadehtii on kyllä puppua.

Ekat kesätyöpaikat teininä oli sukulaisten kautta saatuja, toinen sentään liittyi jotenkin tulevaan alaan. Opiskeluaikana toisella puolella Suomea sain nappiin menneen työhaastattelun ansiosta työpaikan, jonka maine ja pomojen väliset suhteet kantoivat myös nykyiseen paikkaan.

Meidän firmassa palkataan kai pääsääntöisesti opiskelijoita kasvamaan firman käytäntöihin tai sitten jonkun suosittelemia tyyppejä, siitä saa suosittelijakin bonuksen, jos suositeltu palkataan.

Varsinkin nuorena asia on juuri niin kuin ap sanoi. Myöhemmin työt tulee sen perusteella, mitä olet aiemmin tehnyt.

Minä kerran kirjoitin oppaan tietysta aiheesta. En ollut työsuhteessa, vaan tein keikkana. Sain seuraavan työn, koska ”osasin” ne asiat. En minä mitään ”osannut”, olin vain lukenut paljon. Päädyin kirjoittamaan kymmenen opasta, jälleen keikkatyönä, eli perehdyin samaan asiaan entistä syvemmin. Sain vakityön ihan hesarin kautta, koska olin jo sen ajan asiantuntija. Varmaan...

Viime vuosina tapahtui sama juttu uudelleen. Luin tulevaisuudentutkimusta. Kuukauden sisällä omasta työpaikasta irtosi kolme hommaa, koska osasin sitä. Pöh minä mitään osasin, kunhan tiesin hippusen enemmän kuinnmuut.

Joo, varmaan pikkukaupungissa näin.  Tällä Helsingissä joutuu olemaan hyvä, sitten saa "suhteilla" töitä kun yhteistyökumppanit havaitsevat kuinka motivoitunut olet. 

Vierailija kirjoitti:

Se on myös koomista, että usein ikäihmiset sanovat ettei heitä huolita töihin, koska he uskaltavat vaatia palkkaa ja pomo pelkkää että vanhempi henkilö tietää häntä enemmän asioista.

Tämä on sellainen kaunisteltu versio todellisuudesta. Totuus kun enimmäkseen on, ettei firman yksinkertaisesti kannata panostaa yli viisikymppiseen tekijään. Monestikaan he eivät ole edes mitään kovin kummoisia järjenjättiläisiä. Olen huomannut nykyajan työelämässä kaksi asiaa uusissa työntekijöissä. A) laiskimmat työntekijät ovat nykyajan älypuhelinsukupolven nuoret aikuiset. B) päästään yksinkertaisimpia ovat reilu viisikymppiset.

Ja kuitenkin se 50v täyttänyt saattaa olla firmassa ainoa, joka pystyy sanomaan, miksi joku asia tai uudistus ei ole mahdollinen. Meilläkin konsultti ajoi järjetöntä hankettaja iso osa porukasta tuumasi, että tämä on sitä, mitä tarvitaan. Sitten 58 v palkanlaskija kysyi kuka maksaa koulutukset ja lisenssit. Havaittiin, että saavutettava säästö meni yli 500 000 e miinukselle.