Miksi otit koiran?

En ottanut koiraa.Koira otti minut.

En tykkää matkustaa ulkomailla jos sitä tarkoitat. Tykkään vaeltaa Suomessa ja siellä on koirat mukana. Tykkään liikkuav luonnossa ja mökkeillä ja koirat ovat mukana. Tykkään käydä lenkillä koiran kanssa mieluummin kuin yksin. Tykkään kouluttaa koiraa ja tykkään koiraharrastuksista (agolity, jälki jne.). Tykkään hoitaa koiraa ja olla sen seurassa :)

Perhe halusi. Ja onhan se nyt ihana mamman poika! Ei ole tiellä mitenkään. Ei ole estänyt mitään menoja. Ulkoilutus on normiulkonakäyntiä. Kakkoja keräilen vain matkoilla.

Matkustelen lähinnä vain kotimaassa ja jos lähden muualle, koiralle on kyllä siksi aikaa hoitaja.

Koira ei ole minun tielläni.

Pidän ulkoilusta ja tekisin sitä muutenkin ilman koiraa, joten kyseessä ei ole pakkopulla.

En asu kaupungissa, joten en kerää kakkojakaan.

Koirasta on seuraa ja iloa. Harrastan koirieni kanssa ja koulutan niitä.

Koiran voi laittaa matkojen ajaksi hoitoon. Millälailla tiellä? Ulkoilu on vaan hyvästä ja kakkojen keruu on pikkujuttu. Itse otin koiran koska rakastan koiria ja halusin sellaisen. Se on todella rakas pörröinen perheenjäsen, jonka kanssa voi harrastaa ja joka aina tarjoaa seuraansa ja pörröterapiaa.

Enemmän ihmettelen miksi kukaan hankkii lapsia.

Maailmaa on nähty paljon, ei enää matkustelu sillä lailla kiinnosta. Ja nythän se on varmaan vielä vuosia Koronan vuoksi hankalaa. Ja hoitaja järjestyy jos johonkin nyt yhtäkkiä tekeekin mieli mennä.

Ulkoilu on mukavaa.

En ottanut, vaikka mies ja lapset siitä puhuivatkin kuukausia.

Meidän matkustelua se ei olisi haitannut ollenkaan, päinvastoin, ja luultavasti sen ulkoilutuskin olisi ollut meidän perheelle ok juttu. Meillä on iso piha, koiraystävällinen koti, paljon kivoja koiria naapurustossa, kokemuksia niin kissoista, koirista kuin jyrsijöistäkin, lapset ovat jo vastuullisia teinejä ja mies tekee töitä kotona, mutta ei nyt. Minä pistin hanttiin ja meille ei tullut koiraa, eikä tule ihan heti, jos koskaan. Elämämme on nyt ihanan helppoa ja mutkatonta, enkä halua siihen yhtään itse aiheutettua mutkaa. En ainakaan reiluksi kymmeksi vuodeksi. Muutaman kerran meillä on ollut ystävien koirat hoidossa ja se riittää.

Koska olen suurimman osan ajasta kotona. Olen yksinäinen, enkä matkustele. Koirasta on minulle seuraa ja pitää virkeänä, elämänrytmin ylläpitämistäkin edesauttaa.

Kun jäin töistä pois ja olin muuttanut uudelle paikkakunnalle otin koiran kaverikseni koska mies paljon poissa kotoa. Muuten ei tulis ulkoiltua, ja tapaa ja tutustuuhan koiran kautta uusiin ihmisiin. 

On rescuekoira, oon aina ollut pienesti mukana eläinsuojelujutuissa mutta nyt tuon myötä enemmän.

Me kyllä reissataan normaalisti jonkin verran, mutta söpön pienen koiran saa aina johonkin hoitoon, pari kertaa ollut myös koirahoitolassa. 

Vierailija kirjoitti:

Koiran voi laittaa matkojen ajaksi hoitoon. Millälailla tiellä? Ulkoilu on vaan hyvästä ja kakkojen keruu on pikkujuttu. Itse otin koiran koska rakastan koiria ja halusin sellaisen. Se on todella rakas pörröinen perheenjäsen, jonka kanssa voi harrastaa ja joka aina tarjoaa seuraansa ja pörröterapiaa.

Enemmän ihmettelen miksi kukaan hankkii lapsia.

Niinpä, hurtta hoitoon vaan ja matkaan, hurtalta ei tarvitse kysyä mielipidettä ja kertoa sille asiasta, eihän se mitään funtsi ja tajua.

Minä en pidä matkustelusta lainkaan, mökille koira tulee mukaan. Koira on minun lenkkikaverini ja lapsille se opettaa vastuuntuntoa ja empatiaa. Ei kaikille koira sovi, kissaa tai jyrsijöitä en itse ottaisi ikinä mutta muiden asiat eivät kuulu minulle enkä ole muita tuomitsemassa. Elän ihan omaa elämääni, siinä on kylliksi. Minun elämääni koira sopii hyvin.

Mun piti mennä vain katsomaan❤️

Olen itse asiassa matkustanut aika paljon koiran tulon jälkeen. Koira ei ole mikään supertemppukoulutettu, mutta hyvin sosiaalistettu ja ihmisrakas. Lähipiirissä on riittänyt hoitajia. Tuon aina kelpo tuliaiset, rahaa eivät halua.

Juoksen ja kävelen koiran kanssa, joskus laahustan :D

Irrottaa mukavasti ajatukset, jopa vauvafoorumilta.

Koira osaa rakastaa, ja sitä saa rakastaa takaisin niin paljon kuin haluaa, se ei mene rikki❤️

Itsekkäästi koska halusin. Sama juttu lasten kanssa. Haluain lapsen ja tein niitä kaksi. Enemmän lapsi rajoittaa kuin koira, jos asiaa haluaa niin katsoa. Koirasta ja lapsista on ollut kyllä paljon iloa jos toki ”vaivaa ja suruakin”. Koirasta tosin vähemmän surua. Se on onnellinen kun saa olla minun kanssa, lapsilla on jos jonkinlaisia suruja ja huolia, joita vanhempana saa myötäelää.

Koska halusimme. Ulkomailla ei matkusteta ja jos tarve vaatii niin aina löytyy innokkaita hoitajia koirille.

Meillä on hoitaja kooralle, kun halutaan mennä matkoille. Suurempi osa vuodesta emme ole matkoilla, silloin koiruli ulkoiluttaa meitä ja on ihana lämmin kultamuru sohvalla kaverina.

Se on yksinkertaisesti niin ihana.

Ei koira matkustelua estä. Kotimaanmatkoille otetaan koira usein mukaan, ulkomaille lähtiessä aikuinen tytär tulee puolisonsa kanssa meille talo- ja koiravahdiksi. Päivittäistä lenkkeilyä en osaa pitää huonona asiana eikä se kakkojen kerääminenkään ole ongelma.

Koira ilahduttaa, naurattaa, on perheen yhteinen puheenaihe, vie ulos ettei unohdu talvisin sisälle, nukkuu sohvalla vieressä kun joku perheestä on kipeä tai apea, odottaa kotiin, lähtee mielellään mukaan joka paikkaan.

Olemme miettineet asiaa muutaman vuoden ja lukeneet aiheesta pari kirjaakin, mutta päätimme, että perheestämme ei tule koiraperhettä. Yksi iso syy on jo se, että autossa ei ole tilaa koiralle, kun siinä on jo meidän vanhempien lisäksi kolme lasta. Muuten koira olisi sopinut perheeseemme varmasti hyvin.

Halusin elää yhdessä eläimen kanssa. Halusin yrittää katsoa maailmaa eläimen silmin jotta ihmisenä elämisen kuplani puhkeaisi.