Miksi otit koiran?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran voi laittaa matkojen ajaksi hoitoon. Millälailla tiellä? Ulkoilu on vaan hyvästä ja kakkojen keruu on pikkujuttu. Itse otin koiran koska rakastan koiria ja halusin sellaisen. Se on todella rakas pörröinen perheenjäsen, jonka kanssa voi harrastaa ja joka aina tarjoaa seuraansa ja pörröterapiaa.

Enemmän ihmettelen miksi kukaan hankkii lapsia.

Niinpä, hurtta hoitoon vaan ja matkaan, hurtalta ei tarvitse kysyä mielipidettä ja kertoa sille asiasta, eihän se mitään funtsi ja tajua.

sivusta

Koiran voi ottaa myös matkalle mukaan ainakin jos oleskelee pitemmän aikaa toisessa maassa.

Lento onnistuu jne.

Lyhyiden matkojen aikana ollut sukulaisilla hoidossa joille on tuttu, ja rakas  suvun jäsen omalla tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran voi laittaa matkojen ajaksi hoitoon. Millälailla tiellä? Ulkoilu on vaan hyvästä ja kakkojen keruu on pikkujuttu. Itse otin koiran koska rakastan koiria ja halusin sellaisen. Se on todella rakas pörröinen perheenjäsen, jonka kanssa voi harrastaa ja joka aina tarjoaa seuraansa ja pörröterapiaa.

Enemmän ihmettelen miksi kukaan hankkii lapsia.

Niinpä, hurtta hoitoon vaan ja matkaan, hurtalta ei tarvitse kysyä mielipidettä ja kertoa sille asiasta, eihän se mitään funtsi ja tajua.

sivusta

Koiran voi ottaa myös matkalle mukaan ainakin jos oleskelee pitemmän aikaa toisessa maassa.

Lento onnistuu jne.

Lyhyiden matkojen aikana ollut sukulaisilla hoidossa joille on tuttu, ja rakas  suvun jäsen omalla tavallaan.

Koiran voi ottaa aika moneenkin paikkaan mukaan, mutta voin sanoa, että eivät ne lennot ole sille kovin helppoa ja herkkua. Naapurin perhe raahasi lähes 10 vuotiaan Hovawartin mukanaan toiselle puolelle maailmaa ja pitkät lennot vaihtoineen lentokoneen ruumassa olivat sille rauhoittavista lääkkeistä huolimatta todella karmeat. Mutta kun ystävä halusi koiran mukaan parin kuukauden reissulle...

Sukulaiset ja ystävät eivät olisi koiraa halunneet edes hoitoon, sillä vaikka se oli tutuille ihan mukava, niin se oli todella äkäisen oloinen kaikille muille, haukkui ja ärhenteli kaikille ihmisille, jotka yrittivät kävelylenkillä omistajalle jutella ja reuhoi hihnassa naapurin rouvan kumoon ties kuinka monta kertaa ja vaikka mitä ikävää.

Ehkä koira oli heille ihana lutunen ystävä, mutta aika riesa se oli kaikille muille.

Up

Olin kasvanut kotieläinten parissa ja ne tuovat kotoisan olon, koska ovat kuin perheenjäseniä. Olin asunut pari vuotta uudessa kaupungissa, tunsin itseni yksinäiseksi ja koin etten tunne oloani kotoisaksi ilman lemmikkiä. Kämppiksienkin kanssa koitin asua ennen lemmikkiä, mutta tykkään eläimistä kämppiksinä enemmän kuin ihmisistä.

Asumme maalla, koirat on turvana ja vahtina.

Halusin ottaa, ja Mustikin vaikutti halukkaalta.

Otin koiran melkein heti sen jälkeen, ku harkitsin tekeväni itsemurhan, eli mielenterveyden takii et olis ees yks kaveri.

Mikään ei ole ihanampaa, kuin häntää heiluttavana, aina iloisena ovella vastaan tuleva koira.

Seuraksi ja lenkkikaveriksi. On ollut myös matkoilla mukana ja toisinaan jäänyt hoitolaan. No nyt ei tietysti reissata.

"koira on koko ajan tiellä" "Ja olen eläinrakas, joten siitä ei ymmärrys ole kiinni."

Et ole oikeasti eläinrakas jos kuvittelet että se koira koko ajan tiellä olisi.

Minä olin ennen kuten ap, en voinut millään ymmärtää, miksi joku haluaisi riesakseen koiran. Mutta sitten tytär hankki koiran ja kun olen tätä koiraa nähnyt, niin olen vähän päässyt ymmärtämään, miksi ihmiset haluavat koiran. Sen touhuja on kiva seurata, tulee itsellekin hyvä mieli kun näkee että koiralla on kivaa.

Näin tyttären koiraa enemmän kesällä, kun oltiin mökillä yhdessä, mutta sitten mökkikauden jälkeen tuli varmaan parin kuukauden tauko, kun ei nähty. Aloin jo itsekin kaivata koiran näkemistä ja sovittiin tyttären kanssa ulkoilutreffit. Sain koiralta todella riehakkaan ja lämpimän vastaanoton ja vasta siinä hetkessä lopullisesti ymmärsin, mikä juttu niissä koirissa on. En koe vieläkään ymmärtäväni tuota koiraa kovin hyvin enkä tiedä osaanko rapsuttaa oikealla tavalla. Mutta silti se koira oli niin innoissaan nähdessään minut pitkän tauon jälkeen <3 

Olen nyt alkanut itsekin vähän haaveilla koirasta. Mutta asumme nyt kerrostalossa lähellä keskustaa ja vaikka täällä monilla koira onkin, niin ei tämä minusta ole kiva paikka koiralle. Mökillä koiran kanssa on helppoa kun pääsee helposti ulos ja heti ympärillä on kivat ulkoilumaastot. Kyllä haluaisin asua metsän vieressä, jos koiran ottaisin ja olen katsellut asuntojakin sillä silmällä. Ei varmaan lähivuosina kuitenkaan koiraa hankita, mutta lähempänä eläkeikää koira voisi olla kiva juttu. 

Mekin on matkusteltu tässä viimeisen 20 vuoden aikana niin paljon, ettei matkakuume enää pahemmin vaivaa. Ollaan vihdoin tultu mökki-ikään eikä muusta enää välitetä, kuin että saadaan olla mökillä mahdollisimman paljon.

Halusin kaverin ja sainkin sellaisen koirasta. Paljon parempi kaveri kuin yksikään aikaisemmista ns. kavereistani. Ja matkustelua ei ole haitannut lainkaan kun yleensä matkustan mieluiten kotimaan sisällä ja koira tykkää seurata mukana ja nähdä uusia paikkoja. Jos taas matkustan ulkomaille niin koiralla on hyvä hoitopaikka isäni luona joka suorastaan ilahtuu kun saa tuon vekkulin hoidettavakseen.

Otin koiran (uudelleen, 6,5 v oli taukoa välissä edellisen koiran kuoltua) koska halusin harrastuskaverin (agility, sienikoira ja rallytoko). Lapset ovat nyt jo teinejä ja itsellä enemmän aikaa. Koira tuo perhettä myös yhteen. Koira pitää minut liikkeessä kävelen arkisin päivittäin vähintään 1-1,5h (jaetaan arkiulkoilutukset miehe kanssa) ja viikonloppuisin jopa 2,5 - 3h päivässä.