Kuuluuko aspergeriin/ADHD:hen jankkaus ja itsepäisyys?

Vierailija kirjoitti:

Nyt jotain tolkkua ihmisten diagnoimiseen.

Jankkaus ja jääräpäisyys kuuluu luoteenpiirteisiin, sukupuolesta ja iästä riippumatta. Ja silläkin on merkitystä, millaisessa seurassa on.

Miksi nykyihmisen pitää löytää kaikkeen syy, jos toinen kävelee nopeammin tai toinen hitaammin.

Vierailija kirjoitti:

No ei kuulu.

Naiset yleensä jankkaavat asioita aina ja ikuisesti.

Sellaista naista ei olemassakaan, joka ei muistaisi vaikkapa miehensä töppäilyjä ja sanomisia viiden vuoden takaa ja vielä muistaa siihen kuukauden, päivän ja jopa kellon ajankin.

Jaa-a. Inttäminen on ihan yksi DIVA 2.0:ssa annetuista  esimerkeistä, kun puhutaan siitä miten ADHD aikuisilla oireilee. Onpa tyhmiä nuo sitä koostaneet lääkärit, kun eivät hoksanneet teiltä kysyä asian oikeaa laitaa.

Joissakin ADDn/ADHDn tyypeissä tavallista.

Minulla tuo piirre loiveni iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän AS-tytöllä ainakin, voi toki olla osittain luonnekysymys. Asiantuntijat puhuvat usein jumeista ja jumittamisesta, jotka meidän tytöllä erittäin tyypillisiä.

Toisella lapsellamme on ADD (eli ADHD ilman ylivilkkautta) ja hänellä ei ole tätä jumittamista tai muutenkaan jankkausta/itsepäisyyttä.

Millaista jumittamista? Onko minkä ikäinen?

Lapsi on 15. Jumittaminen näkyy arjen pienissä asioissa esimerkiksi keskusteluissa niin, että tyttö jää kiinni epäoleellisuuksiin eikä keskustelu etene. Hyvin tyypillisesti kysymys on jostain faktasta, joka on keskustelun kannalta sivuseikka (esim. tapahtuiko jokin asia kesä- vai heinäkuussa). Ei auta, vaikka vastapuoli hyväksyisi lapsen näkemyksen - hän jää perustelemaan kaikilta eri kannoilta, miksi ko. yksityiskohta on niin kuin hän sanoo.

Sitten isommassa mittakaavassa jumittuminen näkyy niin, että hän palaa toistuvasti epämiellyttäviin muistoihinsa ja niitä on käsiteltävä uudelleen ja uudelleen. Lapsi tuntuu ymmärtävän, mutta kun aikaa kuluu, niin asia palaa hänen mielessään epämiellyttäväksi ja taas se pitää käsitellä uudelleen. 

Myös tunnetiloihin liittyy jumeja. Vaikea päästä yli pettymyksistä, tarvitsee ikäänsä nähden valtavan paljon tukea tässä.

Heh. Minä, N32, tunnistan itseni tuosta kuvauksesta. Epämiellyttäviä juttuja ei niinkään, mutta juuri nuo faktat ja niiden vääristely, olivat sitten kuinka turhanpäiväisiä tahansa, kiertää aivoja. Yritän kyllä päästä tavasta eroon, mutta aika kovasti saa rystysiään pureskella :D Voimia hälle! Elämä faktoja villisti vääristelevien normojen keskellä ei ole aina helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Miksi rinnastat aspergerin ja adhd:n? Totaalisen eri asioita.

Aspergerille on tyypillisiä jumit.

Assburgerille tiedoksi, että liiiännäisdiagnoosit ovat erittäin yleisiä, eli autisminkirjolainen on mitä todennäköisemmin alkanut keräilemään aakkosia jo kouluiässä. Oireita on käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan, kun puhutaan adhd/add/tourette/asperger/ocd- tapauksista.

OK.

Minulla ei ole diagnoosia, mutta minulla on hyvät perusteet pitää itseäni ainakin vahvasti AS- piirteisenä.

Minulla kyllä menee yleensä hirveä ylläkkä pään sisässä, käyn keskusteluja mielessäni jne.

Lapsena saatoin ilmeillä ja nauraa pään sisäisten tapahtumien mukana.

Liekö tämä sitten sitä ADD:tä?

Voisko sinulla olla vain rikas mielikuvitus?

Miten muuten hyvät romaanit syntyisi, jos kirjailija ei kävisi vilkasta vuoropuhelua päässään?

Ehkäpä on näin.

Muutama vuosi sitten, kun kävin keskusteluja psyk. sh:n kanssa keskivaikean masennukseni tiimoilta, hän kysyi, haluanko nepsy-kartoitukseen.

Puntaroimme asiaa, emmekä vakuuttuneet, että tutkimukset ja mahdolliset diagnoosit sanottavasti minua auttaisivat.

Olen perheellinen, keski-ikäinen yksityinen elinkeinonharjoittaja.

Jankkaaminen ja itsepäisyys aspergerissa on ihan tyypillistä molemmille sukupuolille. Mustavalkoinen ajattelu, neuroottisuus, tarkat rituaalit ja ehdoton sääntöjen noudattaminen ovat vain pieni osa oireistoa. Erityisopena olen tekemisissä päivittäin autismin kirjolaisten kanssa ja välillä on vaikea ymmärtää sitä käytöstä ja ajatuksenjuoksua, mutta pitää aina jaksaa :)

Tämän voisi tiivistää siten, että yhdelle ihmistyypille lauseen sanojen merkitys on tärkeää, toiselle vain sanojen väliset suhteet ja kolmannelle näiden kahden yhdistelmä.

Ihminen, jolle vain sanojen väliset suhteet ovat tärkeitä, on hyvin tavanomainen ilmestys ihmispopulaatiossa. Tällainen ihminen on aina samaa mieltä vaikkapa pomon tai porukan johtohahmon kanssa, vaikka olisi juuri valittanut päinvastaista, koska pomolla on asema ja hän haluaa pitää hyvän asemansa suhteessa tähän asemaan. Hän on valmis valehtelemaan, jos asemointi sitä vaatii. Sanoilla ja niiden merkityksellä ei ole väliä, vain suhteilla, ja merkitykset muuttuvatkin tarpeen mukaan. Kaikki on kovin suhteellista. Moraalissa voi joustaa, jos suhteet, tilanne ja asema sitä vaatii.

Tällainen ihminen ei tietenkään tule hyvin toimeen autisminkirjolaisen kanssa, joka ei ole valmis valehtelemaan ja vaihtamaan mielipidettä tai merkitystä tilanteen mukaan. Tämä ihmistyyppi puhuu samoin niin presidentille, pomolle kuin ystävilleen. Moraalin venymättömyys voi parhaimmillaan johtaa urotekoihin, mutta näyttäytyä ulkopuoliselle naiviutena tai suoranaisena oman edun vastaisena typeryytenä. Ensin kuvatun henkilötyypin näkökulmasta tällainen mielipiteessä ja arvoissa pitäytyminen on silkkaa joustamattomuutta ja jumiutumista, sillä tämän henkilötyypin mielipide on ainakin ulostuotuna aina tilanne- ja seurasidonnainen.

Kolmas ihmistyyppi on jotain näiden väliltä. Ihminen, joka pysyy totuudessa, kulkee moraalisesti ja muutoin omaa polkuaan, ei pelkää olla eri mieltä, mutta jolla on sosiaalista ymmärrystä ja viestin pehmentämiseen keinoja. Hän ei vaihda paitaa, mutta kykenee tulemaan toimeen omista merkityksistään kiinni pitäen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Jos häntä vaaditaan mukautumaan, hän ei pelkää poistua seurasta. Hän voi joutua ristiriitaan ykköstyypin kanssa, mutta yleensä etenee elämässään pystypäin, sillä hänhän on tietoisesti valinnut tiensä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän AS-tytöllä ainakin, voi toki olla osittain luonnekysymys. Asiantuntijat puhuvat usein jumeista ja jumittamisesta, jotka meidän tytöllä erittäin tyypillisiä.

Toisella lapsellamme on ADD (eli ADHD ilman ylivilkkautta) ja hänellä ei ole tätä jumittamista tai muutenkaan jankkausta/itsepäisyyttä.

Millaista jumittamista? Onko minkä ikäinen?

Lapsi on 15. Jumittaminen näkyy arjen pienissä asioissa esimerkiksi keskusteluissa niin, että tyttö jää kiinni epäoleellisuuksiin eikä keskustelu etene. Hyvin tyypillisesti kysymys on jostain faktasta, joka on keskustelun kannalta sivuseikka (esim. tapahtuiko jokin asia kesä- vai heinäkuussa). Ei auta, vaikka vastapuoli hyväksyisi lapsen näkemyksen - hän jää perustelemaan kaikilta eri kannoilta, miksi ko. yksityiskohta on niin kuin hän sanoo.

Sitten isommassa mittakaavassa jumittuminen näkyy niin, että hän palaa toistuvasti epämiellyttäviin muistoihinsa ja niitä on käsiteltävä uudelleen ja uudelleen. Lapsi tuntuu ymmärtävän, mutta kun aikaa kuluu, niin asia palaa hänen mielessään epämiellyttäväksi ja taas se pitää käsitellä uudelleen. 

Myös tunnetiloihin liittyy jumeja. Vaikea päästä yli pettymyksistä, tarvitsee ikäänsä nähden valtavan paljon tukea tässä.

Minulla on melkein 40-vuotias ystävä, joka on edelleen samanlainen, neuroepätyypillinen kun on. Jumitusta tapahtuu siihen, miten joku joskus yläasteella sanoi vaikka hevosnaamaksi. Se eletään yhtä vahvasti kuin se olisi tapahtunut aiemmin tänään. Jakaa hyvin avoimesti tunteensa ja asiansa muiden kanssa ja pahastuu, kun suurin osa ei niitä ymmärrä tai ei jaksa kuunnella samoja asioita viidettäkymmenettä kertaa saman kuukauden aikana.

Jumittaa myös epävarmuuksiin niin, että samaa asiaa perustellaan monta kertaa, että hyvin se menee, kyllä se varmasti onnistuu, hyvin se menee, kyllä se varmasti onnistuu - hyvin se menee, kyllä se varmasti onnistuu. Ja aihe voi olla mikä tahansa, joka stressaa, lentomatkasta uuteen ihastukseen (jolta ei saada vastakaikua, mutta hyvin se menee, kyllä se varmasti onnistuu).

Tarvitsee myös ikäänsä nähden tunneasioisssa hyvin paljon tukea, mutta terapiaan ei halua, koska ei omasta mielestään ole tarvetta sille. Kuormittaa sitten lähipiiriään.