Ruoka on intohimoni ja harrastus. Ei mee yhteen ikuisen laihdutuksen kanssa.

Etiikka ja hyvänmakuinen ruoka eivät mahdu samaan lauseeseen.

Samoin. Ja ruoka on vielä työkin.

Kokki

Aiemmin hain myös nautintoa ruoasta ja nimenomaan määrällisenä mättämisenä. Opin kuitenkin nauttimaan ruoasta myös makuelämyksenä ja laadullisena elämyksenä. Ikään kuin vaikka alkoholin suhteen jokin klassinen tunnettu drinkki, jota ei ole maistanut, juo sen ja nauttii mausta ilman että täytyy vetää 6-7 heti perään. Samalla asenteella ruokaan olen onnistunut yhdistämään kulinarismin ja hoikkana pysymisen.

Riippuu siitä nautiiko määrästä, laadusta vai mausta.

Meillä on aina rakastettu ruokaa, matkustamme ruuan perässä (200km lenkki jonkin ravintolan takia on ihan normaalia), meillä on viikoittain ruokavieraita ja kokeilemme jatkuvasti uusia reseptejä.

Silti ei ole ongelmia painon kanssa. Ruoka on niin laadukasta ja annokset kohtuullisia jolloin ongelmaa ei tule:)

Usein paljastuu että nämä"herkkusuut" syövät pelkkää mättöä.

Minä nautin myös ruuasta ja sen valmistamisesta. Ei silti ole tarvetta itseäni lihottaa.

Laatu yli määrän. Minä ja avomieheni olemme kunnon foodie-porukkaa ja olemme kiertäneet maailmaa ruokaelämysten perässä, syöneet kymmenissä Michelin-ravintoloissa ja kotona laitamme yhdessä joka päivä hyvää, laadukasta ja erikoista ruokaa. Gourmet every damn day on mottomme :D Olemme molemmat hoikkia ja urheilullisia. Se että ruoka ja ruoanlaitto on intohimo, ei tarkoita lihomista. Lihottavan mättöruoan safkaaminen ei liity mitenkään intohimoiseen ruokaharrastamiseen.

Luulisi että tuo intohimo on helppo suunnata terveellisen ruuan laittoon. Mun ongelma on se, että se terveellisten ruokien laitto kuulostaa liian työläältä. Helpompi syödä jotain epäterveellistä valmismättöä ja välipalaksi suklaata. Jos on ollut pidempi jakso, kun oo viitsinyt kokata, oon yleensä laihtunut.