Abortin aiheuttama tuska

Toivon, että aiheesta saisi keskustella asiallisesti, eikä keskustelua poistettaisi koska se käsittelee aborttia.

Itselleni on tehty raskaudenkeskeytys ja suren asiaa lähes päivittäin. Keskeytys ei ole edes kovin tuore enää mutta se ei vaan unohdu. En olisi koskaan uskonut päätyväni kyseiseen tilanteeseen mutta väkivaltainen parisuhde lieveilmiöineen vei lopulta kaikki voimat ja näin, että tämä oli paras ratkaisu vaikka en sitä ikinä olisi halunnut tehdä.

Itselläni päätökseen vaikutti paljon muut ihmiset, heidän mielipiteet ja etenkin miehen käytös ja puheet mutta silti kaikki taakka on itsellä ja se on rankka taakka kantaa. Tiedän, että jos olisin raskautta jatkanut niin todennäköisesti olisin lähtenyt ja vauva siinä mukana. Olin erittäin huonossa tilanteessa ja vaikka tiedostan tilanteen järjellä ajateltuna niin se ei tunnepuolella muutu miksikään. Mietin jatkuvasti syntymätöntä lastani ja päälle on jäänyt hirveä vauvankaipuu ja kateus muille raskaana oleville. Enkä osaa enää edes ajatella uusia suhteita koska aiempi oli hyvin traumaattinen. Voiko tästä edes päästä eteenpäin.