Lapsi pelkää muutoksia

Ja ei, meillä ei vaihdella verhoja usein eikä autoa.

Nämä oli vain esimerkkejä. Korjasin kun joku takertuu tuohon kuitenkin.

Ap

No ei tuo siivoamattomus kyllä ole mitään muutoksen pelkoa vaan ihan vaan esiteini-ikää.. mutta joo, ei siihen mukaan kannata mennä vaan ihan vaan elätte sitä elämää ja kun hän huomaa, että asiat muuttuvat jokatapauksessa, sanoi hän mitä tahansa ja lopputulos on ihan OK, siitä muutoksestakin tulee hänelle helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

No ei tuo siivoamattomus kyllä ole mitään muutoksen pelkoa vaan ihan vaan esiteini-ikää.. mutta joo, ei siihen mukaan kannata mennä vaan ihan vaan elätte sitä elämää ja kun hän huomaa, että asiat muuttuvat jokatapauksessa, sanoi hän mitä tahansa ja lopputulos on ihan OK, siitä muutoksestakin tulee hänelle helpompaa.

Huone ollut tuollainen ihan aina. Siis sotkuinen. Häntä ahdistaa siisti huone vaikka toisaalta tykkää että on siistiä.

Eletään kyllä ihan normaalia elämää eikä tytöltä kysellä mitä on mieltä mistäkin.

Silti tämä on viimeisen kolmen vuoden aikana pahentunut.

Silloin me muutettiin uuteen kotiin ja koulu vaihtui. Hän sai pikkuveljen kun aloitti ekaluokan. Eskarista kouluun oli jo yksinään iso muutos jota tyttö kipuili koko vuoden.

Noiden isojen mullistusten jälkeen tämä on pahentunut ja pahenee vaan.

Ap

Nostan nyt jos jollain olisi kokemusta vastaavasta?

Olisiko hyvä olla yhteydessä vaikka koulun kuraattoriin? Jonkun perheen ulkopuolisen olisi hyvä jutella tytön kanssa.

Elämässä nimittäin voi muuttua monikin asia ihan yllättäen. Se on normaalia ja toisekseen, muutokset voivat olla myös hyviä asioita. Nyt lapsi vaikuttaa takertuvaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä olla yhteydessä vaikka koulun kuraattoriin? Jonkun perheen ulkopuolisen olisi hyvä jutella tytön kanssa.

Elämässä nimittäin voi muuttua monikin asia ihan yllättäen. Se on normaalia ja toisekseen, muutokset voivat olla myös hyviä asioita. Nyt lapsi vaikuttaa takertuvaiselta.

Olisi varmaan voinut aloitukseen laittaa että tytöllä add ja on kyllä sen myötä hoidon piirissä.

Käymme nepsy-valmennuksessa ja siellä olen tätä nyt puhunut ja toivonut että asiasta juteltaisiin ja että siihen kiinnitettäisiin erityistä huomiota ennen kuin tilanne paisuu liian suuriin mittasuhteisiin.

Kaikki vinkit ovat kuitenkin tervetulleita niin siksi kirjoitin tännekin.

Ap

Onkohan lapsella autismikirjon häiriötä?

Itse aikuisena stressaannun paljon myös elämänmuutoksista, en nyt sentään ihan verhoista. Minua on auttanut asiaan että olen tarkoituksella antanut itseni takertua harmittomiin asioihin. Esim. rutiinit. Juon aina iltateen ja sen kanssa jotain pientä hyvää. Hampaiden pesu. Katson aamuisin kahvin kanssa salkkarit. Laitan kengät aina samaan paikkaan. Pieni kontrolli joihinkin asioihin lievittää stressiä ja muut asiat voivat sitten mennä vapaasti miten menee :)

Ehkä lapselle voisi antaa vähän vapauksia takertua joihinkin asioihin jotka eivät haittaa elämää jos niihin takertuu

Onko teillä mitään rutiineja mihin lapsi voi luottaa? Yleensäkin terapeutit suosittelee että kun tulee isoja muutoksia elämässä niin olisi tärkeää ankkuroida itseään turvallisuuden tunteeseen luomalla rutiineja

Temperamenttipiirre matala sopeutuvuus. Itselläni ihan sama, vielä aikuisenakin. Kaikki muutokset ahdistaa valtavasti. Aikuisena on onneksi pystynyt järjestelmään itselleen hyvin rutiininomaisen elämän, ja toiseksi jos on pakko sietää muutoksia niin alkoholi auttaa.

Kuten sanoitkin jo niin kyseessä on herkkä lapsi. Voi olla ns erityisherkkä, tämä piirre näkyy yleensä jo lapsuudessa. Hakee turvallisuuden tunnetta tuolla, ettei mikään saa muuttua ympäristössä. Mitään traumaattista tai ahdistavaako siis ei ole tapahtunut? Muistan omasta lapsuudestani että olin tuossa iässä hyvin herkkä, en suostunut luopumaan esim. leluista ja leikinkin hyvin pitkään, paljon paljon pitempään kuin kaverini. Pelkäsin vanhempien kuolemaa, onnettomuuksia, sotaa, tauteja yms. Jos ostettiin juurikin uusi jääkaappi tai auti, minua ahdisti, tuntui että tuttu ja turvallinen ympäristö muuttui jotenkin oleellisesti, mutta en silloin siinä iässä osannut sitä tunnetta laittaa sanoiksi.

Omalla kohdalla voimakkain "oireilu" meni ohi joskus yläasteiässä. Toki edelleen voimakkaat muutokset aiheuttavat sen että turvallisuudentunne häviää, mutta näin aikuisena sitä vaan pakottaa itsensä sopeutumaan. Olen edelleen tosi herkkä ja kuormitun ihan mitättömistä asioista, mutta yritän ajatella että jokainen on luotu omanlaisekseen. Se hyvä puoli tässä on että tuntee omat rajans hyvin ja pystyy säädellä ja suunnitella toimintaa sen mukaan.

Ottakaa tyttö jotenkin osalliseksi muutoksiin, esim antakaa valita nyt vaikka ne verhot tai ottakaa hänet yhdessä autokaupoille jos voi. Huoneen siivoatte yhdessä ja pakatkaa ne pienet vaatteet johonkin nättiin laatikkoon ja pitäkää ne vaikka vielä siellä vaatehuoneessa. Pieniä askelia. Tuossa olisi hyvä sauma opettaa siisteyden ylläpitoa jos kerran tuntuu viihtyvän siivossa huonessa. Opeta pieniä arkisia askareita millä huone pysyy nättinä ja katsokaa netistä yhdessä jotain sisustusjuttuja ja anna tytön vaikka valita pari uutta sisustustyynyä, kaunis matto ym. pientä. Ei toki mihinkään mahdottomaan hankintaan pidä ryhtyä. Tämä yhdessä puuhailu olisi sellaista positiivista muutoksen tuomista ja pääpaino on siinä että tyttö pystyy itse ikään kuin hallita sitä muutosta. Minua itseäni hirvitti lapsena se tunne hallinnan puutteesta ja sitä myötä alkoi tuntua turvattomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä olla yhteydessä vaikka koulun kuraattoriin? Jonkun perheen ulkopuolisen olisi hyvä jutella tytön kanssa.

Elämässä nimittäin voi muuttua monikin asia ihan yllättäen. Se on normaalia ja toisekseen, muutokset voivat olla myös hyviä asioita. Nyt lapsi vaikuttaa takertuvaiselta.

Olisi varmaan voinut aloitukseen laittaa että tytöllä add ja on kyllä sen myötä hoidon piirissä.

Käymme nepsy-valmennuksessa ja siellä olen tätä nyt puhunut ja toivonut että asiasta juteltaisiin ja että siihen kiinnitettäisiin erityistä huomiota ennen kuin tilanne paisuu liian suuriin mittasuhteisiin.

Kaikki vinkit ovat kuitenkin tervetulleita niin siksi kirjoitin tännekin.

Ap

No tätä jo mietin, että täytyy tuossa olla jotian muutakin kuin tavallista herkkyyttä. Autistisia piirteitähän nuo on, ettei mitään saisi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan lapsella autismikirjon häiriötä?

Tätä olen itsekin miettinyt.

Kuitenkin tyttö on tosi suosittu kaveri ollut aina. On hyvin sosiaalinen, nytkin puhuu puhelimessa kaverinsa kanssa. Ystävystyy helposti. Tyttö ei kuitenkaan itse ole ehkä se joka on ensimmäisenä tutustumassa.

Sillä kuitenkin mietin että näkyisi varmaan myös noissa kaverisuhteissa jos olisi autismikorjoon liittyvää? Vai?

Ei riitele kavereiden kanssa ja ystävyyssuhteet ovat (yllätys-yllätys) pitkäkestoisia.

Eskarikavereihin ollaan edelleen yhteydessä vaikka asuu toisella paikkakunnalla ja kyläilevät toistensa luona.

Ap

Onhan lapsella ollutkin isoja muutoksia, koulun vaihto, pikkuveljen syntymä, oliko siinä viestissä muuttokin. Tosi isoja juttuja lapselle yksikin noista. Pelko voi johtua myös siitä. Olisi varmasti hyvä, jos tyttö pääsisi juttelemaan asiasta jonnekin. Voi auttaa, jos turvallisuudentunnetta pystyy muuten vahvistamaan ja antaa esim ihan rauhassa pitää siellä kaapissa ne liian pienet vaatteet. 

Ei tuossa ole ihan kauheasti ongelmaa ja lasta voi ymmärtää turvattomuudessa. Jos joku väkisin tuputtaa väärää, se lisää ahdistusta lapsella eli ei kannata. Hän haluaa että häntä kuunnellaan. Sängyn voi pitää paikoillaan – ei ole tarvetta muutella lapsen huonetta varmaan, hän voi päättää itse, tavaroille saa kaappia tai lipastoa, siivota voi kun hän on poissa kerran viikossa vaikka. Kuluneen vaatteen tilalle sopikaa että hankitte lapsen kanssa vaikka huiveja /kaulaliinoja /muuta keräilyä tms jonka kuluminen ei erityisesti haittaa, hänen toiveen mukaan (et halua hänestä vanhan vaatteen hamstraajaa), hän haluaa ehkä koskettaa sitä kankaan pintaa ja tekstuuria luo turvaa kaiketi. Voit sopia miehen ja lapsen kanssa erotilanneasiat ettei lapselle tule juuri muutoksia vaikkei eroa koskaan tulisi. Verhot voivat olla sinun ja lapsen valitsemia jatkossa, sovitte etukäteen vaihdot ei tule yllätyksiä. Auto pidettiin ennen vanhaan melkein koko käyttökaaren, nykyinen jatkuva autonvaihto voi hämmentää lapsia, onko penkki hankala. Ellei ole taloudellinen syy vaihtoihin sen voi kertoa. Ehkä voit sisustaa omaa makuuhuonettasi ja kumppanin kanssa sisustusasiat, lapsen jättää pois siitä ettei ahdistu jne. Uskon että lapsesi haluaa itse valita myös harrastusasiat ja muut itselleen, ei valmiiksi syötettynä kontrolloituna.

Nepsy, ahdistuneisuuteen taipuvainen tai muuten vain neuroottinen? Ei missään nimessä kannata yrittää väkisin "opettaa pois" tekemällä muutoksia muutosten vuoksi. Todennäköisesti vain pahentaa tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tuo siivoamattomus kyllä ole mitään muutoksen pelkoa vaan ihan vaan esiteini-ikää.. mutta joo, ei siihen mukaan kannata mennä vaan ihan vaan elätte sitä elämää ja kun hän huomaa, että asiat muuttuvat jokatapauksessa, sanoi hän mitä tahansa ja lopputulos on ihan OK, siitä muutoksestakin tulee hänelle helpompaa.

Huone ollut tuollainen ihan aina. Siis sotkuinen. Häntä ahdistaa siisti huone vaikka toisaalta tykkää että on siistiä.

Eletään kyllä ihan normaalia elämää eikä tytöltä kysellä mitä on mieltä mistäkin.

Silti tämä on viimeisen kolmen vuoden aikana pahentunut.

Silloin me muutettiin uuteen kotiin ja koulu vaihtui. Hän sai pikkuveljen kun aloitti ekaluokan. Eskarista kouluun oli jo yksinään iso muutos jota tyttö kipuili koko vuoden.

Noiden isojen mullistusten jälkeen tämä on pahentunut ja pahenee vaan.

Ap

No jos huonetta pitää siistinä siten että tavaroita saa olla pöydillä, muttei vaatteita ja esineitä loju lattialla miten sattuu - paitsi jos leikkii vielä leluilla niille omat nurkkaukset tai kohdat. Tavarat helpompi laittaa siitä laatikkoon. Vaikka ahdistaa jotain siisteyttä saa toivoa lapselta, vaikka ymmärtää hänen ahdistustaan.

Joku kehitysvamma. Autismi esim.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoitkin jo niin kyseessä on herkkä lapsi. Voi olla ns erityisherkkä, tämä piirre näkyy yleensä jo lapsuudessa. Hakee turvallisuuden tunnetta tuolla, ettei mikään saa muuttua ympäristössä. Mitään traumaattista tai ahdistavaako siis ei ole tapahtunut? Muistan omasta lapsuudestani että olin tuossa iässä hyvin herkkä, en suostunut luopumaan esim. leluista ja leikinkin hyvin pitkään, paljon paljon pitempään kuin kaverini. Pelkäsin vanhempien kuolemaa, onnettomuuksia, sotaa, tauteja yms. Jos ostettiin juurikin uusi jääkaappi tai auti, minua ahdisti, tuntui että tuttu ja turvallinen ympäristö muuttui jotenkin oleellisesti, mutta en silloin siinä iässä osannut sitä tunnetta laittaa sanoiksi.

Omalla kohdalla voimakkain "oireilu" meni ohi joskus yläasteiässä. Toki edelleen voimakkaat muutokset aiheuttavat sen että turvallisuudentunne häviää, mutta näin aikuisena sitä vaan pakottaa itsensä sopeutumaan. Olen edelleen tosi herkkä ja kuormitun ihan mitättömistä asioista, mutta yritän ajatella että jokainen on luotu omanlaisekseen. Se hyvä puoli tässä on että tuntee omat rajans hyvin ja pystyy säädellä ja suunnitella toimintaa sen mukaan.

Ottakaa tyttö jotenkin osalliseksi muutoksiin, esim antakaa valita nyt vaikka ne verhot tai ottakaa hänet yhdessä autokaupoille jos voi. Huoneen siivoatte yhdessä ja pakatkaa ne pienet vaatteet johonkin nättiin laatikkoon ja pitäkää ne vaikka vielä siellä vaatehuoneessa. Pieniä askelia. Tuossa olisi hyvä sauma opettaa siisteyden ylläpitoa jos kerran tuntuu viihtyvän siivossa huonessa. Opeta pieniä arkisia askareita millä huone pysyy nättinä ja katsokaa netistä yhdessä jotain sisustusjuttuja ja anna tytön vaikka valita pari uutta sisustustyynyä, kaunis matto ym. pientä. Ei toki mihinkään mahdottomaan hankintaan pidä ryhtyä. Tämä yhdessä puuhailu olisi sellaista positiivista muutoksen tuomista ja pääpaino on siinä että tyttö pystyy itse ikään kuin hallita sitä muutosta. Minua itseäni hirvitti lapsena se tunne hallinnan puutteesta ja sitä myötä alkoi tuntua turvattomalta.

Kiitos, kuulostat hyvin paljon samalta kuin tyttäreni!

Hän myös osaa sanoa kavereille "ei" jos kaipaa omaa rauhaa. Viihtyy sosiaalisuudesta huolimatta yksin ja selvästi sitä kaipaa aika paljon.

Harrastaa myös rakastamaansa tanssia ja jossain vaiheessa selvästi kuormittui liikaa kun oli kolmena päivänä viikossa. Karsittiin sitten ja jätettiin vain mieluisin.

Muuta traumaattista ei ole tapahtunut kuin muutto, koulun vaihto ja veljen syntymä jotka on isoja asioita jo itsessään kenelle tahansa, saati herkälle lapselle.

Ollaan koitettu juurikin tätä että otettaisiin muutoksiin mukaan eikä tehdä mitään yllättäen. Tosin välillä tuntuu että helpompaa on jos jotain tekee silloin kun ei ole näkemässä.

Huonetta en siivoa selän takana. Se tehdään yhdessä.

Viimeksi tosin tyttöä ahdisti niin paljon peilipöydän järjestely ja siivoaminen että hän meni siksi aikaa pois kun minä siivosin. Ihastui lopputulokseen ja nyt tavaroiden paikkaa ei saa muuttaa.

Mutta joo, jos minulla menee tosi kauan vaikka kaupassa, saattaa tulla kysely että missä olen. Varmistaa että kaikki on kunnossa. Pelkää sitä että minulle sattuu jotakin, että me vanhemmat erotaan (kerran kinattiin jostain pikkujutusta miehen kanssa ja tyttö ihan tärisi pelosta huoneessaan).

Hah, tuo jääkaappi 😅 Meillä meni vanha jääkaappi rikki vuosi sitten ja uusi on kuulemma ihan hirveä ja vanha oli paljon parempi, edelleen!

Mutta hyvä kuulla että sinulla on helpottanut tuo.

Miettinyt vaan sitä että jos pahenee ja siitä tulee jo mielenterveyden häiriö joka haittaa elämää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onkohan lapsella autismikirjon häiriötä?

Tätä minäkin epäilen. Itselleni ovat muutokset, positiivisetkin, olleet aina vaikeita. Aikuisiällä minulla diagnosoitiinkin autismikirjon häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoitkin jo niin kyseessä on herkkä lapsi. Voi olla ns erityisherkkä, tämä piirre näkyy yleensä jo lapsuudessa. Hakee turvallisuuden tunnetta tuolla, ettei mikään saa muuttua ympäristössä. Mitään traumaattista tai ahdistavaako siis ei ole tapahtunut? Muistan omasta lapsuudestani että olin tuossa iässä hyvin herkkä, en suostunut luopumaan esim. leluista ja leikinkin hyvin pitkään, paljon paljon pitempään kuin kaverini. Pelkäsin vanhempien kuolemaa, onnettomuuksia, sotaa, tauteja yms. Jos ostettiin juurikin uusi jääkaappi tai auti, minua ahdisti, tuntui että tuttu ja turvallinen ympäristö muuttui jotenkin oleellisesti, mutta en silloin siinä iässä osannut sitä tunnetta laittaa sanoiksi.

Omalla kohdalla voimakkain "oireilu" meni ohi joskus yläasteiässä. Toki edelleen voimakkaat muutokset aiheuttavat sen että turvallisuudentunne häviää, mutta näin aikuisena sitä vaan pakottaa itsensä sopeutumaan. Olen edelleen tosi herkkä ja kuormitun ihan mitättömistä asioista, mutta yritän ajatella että jokainen on luotu omanlaisekseen. Se hyvä puoli tässä on että tuntee omat rajans hyvin ja pystyy säädellä ja suunnitella toimintaa sen mukaan.

Ottakaa tyttö jotenkin osalliseksi muutoksiin, esim antakaa valita nyt vaikka ne verhot tai ottakaa hänet yhdessä autokaupoille jos voi. Huoneen siivoatte yhdessä ja pakatkaa ne pienet vaatteet johonkin nättiin laatikkoon ja pitäkää ne vaikka vielä siellä vaatehuoneessa. Pieniä askelia. Tuossa olisi hyvä sauma opettaa siisteyden ylläpitoa jos kerran tuntuu viihtyvän siivossa huonessa. Opeta pieniä arkisia askareita millä huone pysyy nättinä ja katsokaa netistä yhdessä jotain sisustusjuttuja ja anna tytön vaikka valita pari uutta sisustustyynyä, kaunis matto ym. pientä. Ei toki mihinkään mahdottomaan hankintaan pidä ryhtyä. Tämä yhdessä puuhailu olisi sellaista positiivista muutoksen tuomista ja pääpaino on siinä että tyttö pystyy itse ikään kuin hallita sitä muutosta. Minua itseäni hirvitti lapsena se tunne hallinnan puutteesta ja sitä myötä alkoi tuntua turvattomalta.

Kiitos, kuulostat hyvin paljon samalta kuin tyttäreni!

Hän myös osaa sanoa kavereille "ei" jos kaipaa omaa rauhaa. Viihtyy sosiaalisuudesta huolimatta yksin ja selvästi sitä kaipaa aika paljon.

Harrastaa myös rakastamaansa tanssia ja jossain vaiheessa selvästi kuormittui liikaa kun oli kolmena päivänä viikossa. Karsittiin sitten ja jätettiin vain mieluisin.

Muuta traumaattista ei ole tapahtunut kuin muutto, koulun vaihto ja veljen syntymä jotka on isoja asioita jo itsessään kenelle tahansa, saati herkälle lapselle.

Ollaan koitettu juurikin tätä että otettaisiin muutoksiin mukaan eikä tehdä mitään yllättäen. Tosin välillä tuntuu että helpompaa on jos jotain tekee silloin kun ei ole näkemässä.

Huonetta en siivoa selän takana. Se tehdään yhdessä.

Viimeksi tosin tyttöä ahdisti niin paljon peilipöydän järjestely ja siivoaminen että hän meni siksi aikaa pois kun minä siivosin. Ihastui lopputulokseen ja nyt tavaroiden paikkaa ei saa muuttaa.

Mutta joo, jos minulla menee tosi kauan vaikka kaupassa, saattaa tulla kysely että missä olen. Varmistaa että kaikki on kunnossa. Pelkää sitä että minulle sattuu jotakin, että me vanhemmat erotaan (kerran kinattiin jostain pikkujutusta miehen kanssa ja tyttö ihan tärisi pelosta huoneessaan).

Hah, tuo jääkaappi 😅 Meillä meni vanha jääkaappi rikki vuosi sitten ja uusi on kuulemma ihan hirveä ja vanha oli paljon parempi, edelleen!

Mutta hyvä kuulla että sinulla on helpottanut tuo.

Miettinyt vaan sitä että jos pahenee ja siitä tulee jo mielenterveyden häiriö joka haittaa elämää.

Ap

Ihan ymmärrettävää olla huolissaan siitä että tilanne menee hankalammaksi. Minun kohdalla tuo lapsuus ja esiteini-ikä oli juuri vaikein, ikää myöten alkoi helpottaa. Toki voi olla että teini-iän myötä tilanteeseen tulee enemmän ailahtelua, mutta en tiedä kannattaako murehtia vielä sellaista mitä ei ole tapahtunut. Tilannetta kannattaa toki seurata ja onneksi olette jonkinlaisen avun piirissä ADD:n vuoksi. Minäkin muistan pelänneeni vanhempien eroa, löysin kerran vanhan päiväkirjan johon oli suunnilleen 10-vuotiaana kirjoittanut vanhempien riitelystä ja olin silloin ollut 100% varma että he eroavat 😅.

Uusi sisarus ja muut muutokset ovat varmaan vaikuttaneet tilanteeseen, mutta jos tyttösi on muuten elämäänsä tyytyväinen, en liikoja murehtisi. Oman lapsuuden myllerryksessä rutiinit, arjen pienet mukavat jutut ja vanhempien huomionti auttoivat paljon. Minäkin jättäydyin tanssiharrastuksesta pois vaikka harjoitukset olivat vain kerran viikossa, sunnuntaina. Tuntui että seuraava koulupäivä oli aina yhtä tuskaa kun viikonloppu katkesi liian aikaisin eikä saanut tarpeeksi hengähtää. Silloin ei puhuttu introverttiydestä tai herkkyydestä (ainakaan positiivisesti) mitään, nyt aikuisena vasta olen ymmärtänyt että olen ollut sellainen varmaan syntymästä asti. Aina on ollut kavereita ja heidän seura on ilman muuta ollut mukavaa, mutta oman tilan ja ajan tarve on ollut myös suuri. Hyvä siis että tyttösi osaa sanoa kavereilla myös 'ei', sillä minä en osannut.

Ymmärrän hyvin tuon että joskus tuntuu olevan helpompaa kun tyttö ei ole paikalla näkemässä jos jotain muutetaan. Muutoksen pahin stressi jää silloin ikään kuin kokematta. Kuulostaa muuten niin tutulta tuo peilipöydän siivous 😁

Herkkyys voi olla ihmiselle taakka, minullekin se edelleen joskus on, mutta kyllä siinä on myös hyviä puolia. Herkkyys antaa ihmiselle tunneälyä ja sisäistä vahvuutta, en itse ainakaan haluaisi oikeasti muuttaa itsessäni tätä asiaa vaikka voisinkin 🙂