Traumaattinen kokemus takana, olen työkyvytön
En tunne toipuvani, vaikka olen kokeillut paria eri terapiaa, vertaistukea ja lääkkeitäkin. Näen jatkuvasti erittäin todentuntuisia painajaisia, ja heräilen useita kertoja yössä. Lisäksi olen alkanut pelkäämään sosiaalisia tilanteita ja pysyn kotona niin paljon kuin mahdollista.
Muutaman viime vuoden aikana olen yrittänyt kolmea eri työpaikkaa, mutta en ole pystynyt hoitamaan tehtäviä kunnolla. Kaikki työsopimukset purettiin koeajalla.
Nyt työpaikan hakeminenkin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Olen 45v. ja odotan, että pääsisin eläkkeelle. Se tuntuu elämän parhaalta ajalta. Ei tarvitse yrittää koko ajan osoittaa olevansa jotain, mihin ei pysty.
Kommentit (5)
Vaikea vastata kun ei tiedä taustoja.
Minäkin nyt ihmettelen tämän ideaa. Kai olet hakenut sairauslomaa ja kuntoutustuelle?
Sairaslomaa en voi hakea, kun ei ole sitä työpaikkaa. Sain jonkin aikaa tukea kuntoutumiseen, mutta kuntoutumisessakin tunnutaan tähtäävän lähinnä siihen, etten "joutuisi" olemaan kuntoutettava pitkään, vaan olisin taas työkykyinen.
Trauma liittyy onnettomuuteen, jossa menetin perheeni. En toivu siitä, enkä enää usko, että tulen toipumaankaan. En vain jaksaisi tällaista elämää. Onko tämä edes elämää vai hidasta kuolemaa?
Ajattelen, että voisin varmaankin etäopintoja koittaa tehdä. Jos löytyisi ala, jolla voi tehdä töitä kotia käsin ja vain sen verran kuin jaksaa. Nyt olen yhteiskunnallekin selvästi vain rasite.
Mikäs tässä on sitten ongelmana? Hakeudu työkyvyttömyyseläkkeelle jos mahdollista.