Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Vierailija kirjoitti:

Mun mutsi tekee mulle ruuat ja pesee mun pyykit, tuossa on sen verran painava syy mikä karkottaa kaikki naiset kauas mun läheltä.

M35

Olet siis pistänyt mukavuudenhalun parisuhteen edelle, valinta se on sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvytön mies. Ei auta vaikka olen ihan fiksu ja vilmaattinenkin, tutustuminen tyssää aina tuohon.

Työttömän tai työelämän ulkopuolella olevan miehen on myös omien kokemusten mukaan lähes mahdotonta päästä edes ensimmäisille treffeille. Itse en ole ollut työelämässä useampaan vuoteen, kun taloudellinen tilanteeni salli työelämästä pois jättäyttymisen. En siis nosta minkäänlaisia korvauksia vaan elän omilla säästöilläni.

Vaikka elämäni on muuten nykyään paljon täydenpää, niin haaveet parisuhteen löytämisestä ovat kuitenkin lentäneet roskiin.. Muutos naisten kiinnostuksessa minua kohtaan on ollut silmiinpistävä verrattuna niihin aikoihin, kun olin töissä hyvällä statuksella hyväpalkkaisessa työssä. Luonnollisesti ajatus loppuelämän elämisestä yksinään tuntuu aika ikävältä, mutta ei kuitenkaan niin ikävältä kuin stressaavaan ja yöunet vievään oravanpyörään palaaminen..

Näin naisena voisin sanoa, että jos ei ole töissä, niin ensimmäisenä tulee mieleen, ettei mies voi elättää itseään ja joutuisi itse maksunaiseksi, ehkä potentiaalisesti omille tai yhteisille lapsille ja vielä sille miehelle. Varsinkin naisille tämä on tärkeä asia, jos ajattelisi vaikka hankkivansa lapsia miehen kanssa ja jäävänsä äitiyslomalle. Juu, voi mieskin nykyään jäädä, mutta monet naiset silti haluavat joka tapauksessa jäädä äitiyslomalle, jolloin tulot tippuvat ja jos se ukko ei käy töissä, niin vaikeaksi menee, harva itselleen lisää ongelmia haluaa. Ja kyllähän sitä rahaa vois säästää, mutta en mä ainakaan henkilökohtaisesti säästäis rahaa äitiyslomaa varten jos toinen makoilis kotona, en vaan ottais semmosta ukkoa. Toinen on se, että työn puuttuminen yhdistetään usein laiskuuteen. Miten se ukko tekee esim. kotitöitä kotona, jos noilla työtä tekevilläkin on suurimmalla osalla vaikeuksia saada niitä tehtyä? Joo, on enemmän aikaa, mutta taas päästään siihen laiskuuteen. Miehen osa perheen pääelättäjänä elää edelleen vahvana, vaikka tasa-arvosta nykyään paljon puhutaankin. Jos kyse on taas vanhemmasta naisesta, jolla ehkä on jo lapsia ja lapsenlapsia, niin heistä monet varmasti mielummin käyttäisivät rahansa ja vapaa-aikansa heihin, kuin työttömän ukon passaamiseen. Sanot, että elät säästöilläsi, joten sinun tapauksessasi ei ole kyse tästä, mutta miten tiukka budjettisi on? Voitko esim. lähteä joskus etelän lomalle tai teatteriin vai onko säästöillä eläminen sitä, että kökötetään vanhemmilta perityssä talossa päivästä toiseen tekemättä mitään ylimääräistä ja ostetaan halvimmat maidot ja makaronit kaupasta? Harva edes haluaa tutustua ihmiseen, jos ei ole jo valmiiksi ihastunut työttömään, niin kyllä sitä sitten mieluummin jatkaa vain matkaa ja etsii sen työssäkäyvän. Tämmöisiä ajatuksia tiedän vain naisten ajattelevan, ihan omasta ja ystävien kokemuksesta puhun. Itsellä on ollut 3 pidempää suhdetta. Ensimmäisellä miehellä oli n.10tonni, toisella n.20tonnia ja kolmannella, jonka kanssa olen jo vuosikymmenen ollut, oli 30 tonnia ulosotossa, kun yhdessä alettiin olemaan. Kun 8vuoden jälkeen vihdoin saatiin talo ostettua, niin nauroin miehelle, että jos joskus erotaan tai hän kuolee, niin persaukista en enää ota. Kyllä minä nyt ymmärrän, että hyvillä rahankäyttötaidoilla ja vakaalla taloudellisella asemalla on vähän saatanasti väliä ja työttömyydestä vaan saa sen kuvan ettei talous ole ihan kunnossa. Ja ihan offtopic, mies on nykyään ihan hyvä rahankäyttäjä, pihimpi kuin minä ja meidän rahat on aina olleet ihan täysin yhteisiä. Ja töissä se on ollut aina.

Oletko tosiaan sitä mieltä että puolimiljoonaa suomalaista on työttömänä laiskuutensa takia?

työttömyyteen on enemmän syitä ku tarjolla olevia työpoaikkoja.

Koska en halua parisuhdetta.

Viimeisimmän suhteen jälkeen ymmärsin, että en tarvitse kumppania ollakseni onnellinen. Mukavampi olla tällä hetkellä yksin. Ei ole ikävä draamaa ja parisuhdevääntöjä. Liian kova hinta hyötyihin nähden. M29

Vierailija kirjoitti:

Olin parhaat vuoteni (21-28v) suhteessa miehen kanssa, joka manipuloi ja valehteli kaikesta. Tulin jätetyksi rumasti viestillä, ja kuulin ystäviltäni miten mies tuli heitä vastaan pari viikkoa eron jälkeen - nuorempi heila käsipuolessaan, tietenkin. Vaihdoin maisemaa ja nyt olen ollut pari vuotta sinkkuna, enkä tiedä jaksanko uskoa enää löytäväni ketään. En enää jaksa ainakaan yrittää, en voi ulkonäköni puolesta kilpailla sinkkumarkkinoilla. Moni renttu on yrittänyt sänkyyn päästä, mikä on kyynistänyt mua aika lailla. Eli syy sinkkuuteen = väärä suhde ja menetetyt vuodet.

Mun parhaat vuodet alkoi noin 27v kun valmistuin yliopistosta ja pääsin vihdoin ensimmäiseen työpaikkaan. Sen jälkeen oli paljon enemmän energiaa ja elämäniloa tehdä muutakin kuin syödä nuudelia ja tuijottaa televisiota kotona, ja aktiivisuuden myötä sitten lopulta löysin itselleni miehen 29-vuotiaana=)

N37

Olen aika laiha mies enkä erityisen hyvännäköinen. Kroppa mallia Janne Holmen, koska harrastan myös kestävyysurheilua. Noh, naiset eivät ole olleet koskaan kiinnostuneita. Mulla on mukava työ, korkeakoulutus, kavereita, hyvät suhteet sukulaisiin, olen aktiivinen harrastaja vapaa-ajalle, sosiaaliset taidot kunnossa jne. Sisaruksilla on perheet ja lapset ja haluaisin itsekin perheen, mutta ei ole kumppania....

M31

Liian juopot suomi naiset ei kohtuuta

Olen ruma, lihakseton, hiljainen, ujo, epävarma, en osaa tehdä ruokaa jotain perusrisottoa lukuunottamatta, en juuri liiku ulkona, ihan ok työ IT-alalla mutta sielläkin minua käytetään lähinnä hyväksi ja kaikki paskimmat hommat annetaan aina mulle koska en osaa sanoa vastaan. Miksi nainen haluaisi tällaisen "paketin" kun heillä on niin paljon parempiakin vaihtoehtoja?

M28

Saan seksiä kun sitä haluan ja tarpeeksi. Suhteissani aina toinen osapuoli oli suurilla puheilla liikenteessä, mutta kerran päivässä on vain esileikkiä mulle

Koska haluan vain seksisuhdetta, enkä elämääni puuttujaa muuten. Miksi se on on niin vaikeata.

Vierailija kirjoitti:

Pitää hyväksyä itsensä, ja rakastaa itseään, niin johan alkavat muutkin huomata, että tuossa on kiva, itsevarma tyyppi.

Minä alunalkaen hyväksyin itseni, pidin itsestäni ja pidin itseäni aika söpönä. Mistä ihmeesta siis johtuu, että minulle näytettiin realiteetit, että olen vastenmielinen ja kuvottavan näköinen sekä outo hyypiö? Ei ihan yksittäiseltä taholta vaan monelta suunnalta, niin kotona kuin koulussa, sekä oppilaiden että opettajan toimesta? Voisitko selittää miksi sinun logiikkasi on rampa?

En oo älynnyt 28v ikään mennessä, että mikä ihmisiä kiehtoo siinä parisuhteessa? -SadButTrue

Inhoan muita ihmisiä: pelkkä ajatuskin mistään parisuhteen kaltaisestakaan puistattaa.

Varmaankin se ulkonäkö, koska kaikki "muu" on niin sanotusti kunnossa. Saan kyllä naisilta huomiota, mutta nämä eivät kiinnosta minua (ovat aina ylipainoisia/lihavia). Itse liikunnallisena ja normaalipainoisena miehenä en vaan voi sille mitään, etten viehäty heistä parisuhdemielessä.

Toivoisin kumppanikseni ihan tavallista suomalaista naista, joka liikkuisi säännöllisesti ja olisi normaalipainoinen. Ette voi kuvitellakaan, miten harvassa tällaiset naiset ovat +40-ikäluokassa. Mutta sehän taitaakin olla yleistä keski-ikäisille, että heitetään vaan kaikki läskiksi (no pun intented) tietyssä elämänvaiheessa ja annetaan olla, vaikka pitäisikin panostaa täysillä itseensä.

Mulla on niin iso jorma, että parempi pysyä sinkkuna. Saa aina pesää kun haluaa ja keneltä haluaa. Vaihtelua elämään.

Olen yksin.

Pitkäaikaistyötön (en omasta tahdostani), ei ole rahaa kuin pariin siideriin perjantaina kotosalla. Eli toisin sanoen ei ole varaa lähteä minnekkään tai tehdä oikein mitään missä voisi potentiaalisia kumppaneita tavata, varsinkaan mihinkään baariin edes cokista juomaan. Luonnossa tykkään kulkea kun se ilmaista on. Harvemmin siellä ketää kumminkaan tapaa.

Elämäni suurin rakkaus on varattu, hänellä on siis jo avovaimo. Eikä hän tiedä tunteistani, että rakastan häntä. En tiedä mitä tapahtuisi, jos hän tietäisi. Jättäisikö hän avovaimonsa ja ottaisi minut. En halua miehekseni ketään muuta kuin hänet ja jos en häntä saa, niin sitten olen yksin vaikka koko loppu elämäni. Suurin haaveeni ja unelmani on, että saisin tämän miehen omakseni ja hänen kanssaan haluaisin myös lapsen tai lapsia. Olen seurustellut kahden miehen kanssa, mutta ei niistä suhteista mitään tullut, kun en rakastanut heitä.

Tinder. Ei ole mitään syytä tyytyä yhteen tai jämähtää parisuhteeseen.

Mitä te yksinäiset teette nyt viikonloppuna? Minä lämmitän saunan,syön jäätelöä ja surfailen netissä =) 

M30