Eilen riita, tänään mies jättämässä eropaperit

Vierailija kirjoitti:

ero tuli puskista?

Niinhän se tulee aina sille jätetylle osapuolelle. Miksi se olisi eri asia kun jättäjänä on mies?

Vai oikein itkettää... olisi kannattanut miettiä asiaa aikaisemmin

Siis mitä ihmettä? Mitä ap sinun mielestäsi teki väärin? Kyllä minuakin itkettäisi jos ero tulisi eikä siitä ole aiemmin ollut puhetta. Minusta olisi itseasiassa melko epätervettä jos ei itkettäisi, olisi sukupuoli mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle, että sinä et ryhdy yksinhuoltajaksi. Pyydä etsimään asunto sopivalta etäisyydeltä, jotta viikko/viikko- järjestely toimii. Hankkikoon sitten apua lastenhoitoon, jos on omalla viikolla poissa kotoa.

En mä pystyis olemaan etunenässä se, joka pakottaa toisen siihen mihin ei halua.

Kyllä äkkiä toinen voi viedä asian niin pitkälle, että oikeesti halutessaan pääsee "vastuustaan" irti. Ei toista saa pakottaa mihinkään. Et itse sillä tavalla ainakaan paranna tilannetta.

En  ymmärrä kommenttia ollenkaan. Mitä tässä tarkoitetaan pakottamisella? Kuka pakottaa ketä? Ihan vaikuttaa siltä kuin kommentoija ajattelisi aloittajan yrittävän pakottaa miestä johonkin? Itse näen, että mies on pakottamassa aloittajaa yksinhuoltamaan yhteisiä lapsia ihan ilman mitään neuvotteluja.

Vierailija kirjoitti:

Matkatyössä olevan miehen täytyy tasa-arvoisessa yhteiskunnassa laittaa tekemään rästiin jääneet kotityöt vapaiden aikana.

Mies voi perjantaisin kotiin tullessaan näppärästi ostaa perheen viikon ruoat ja tuoda ne peräkärryllä kotiin.

Samana iltana voi aloittaa viikon ruokien tekemisen, jatkaa lauantaina ja siinä samalla perunoiden kiehuessa pestä pyykit, tehdä suursiivouksen, pestä ikkunat ja mennä lasten kanssa laskettelamaan ja pulkkamäkeen.

Lauantai-iltana sallittakoon muutama olut ja seuraava yö onkin sitten harrastettava villiä seksiä vaimon seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi.

Sunnuntai aloitetaan koiran ulkoiluttamisella, sillä sekin on perheen jäsen ja jää miehen matkatyön vuosi vaille toista huoltajaa.

Aamupäivän aikana mies maksaa viikon aikana kertyneet laskut, tilailee perheelle pizzat, vie iltapäivällä vaimonsa syömään, hoideltuaan ensin lastenhoitajan paikalle.

Illalla voidaan laatia seuraavan viikon ruokalista, tapetoida makkari, kunnes aamuyöllä neljän aikaan voidaan kellahtaa lepäämään aviovuoteella ja levätä raskaan työviikon jälkeen, ennen työmatkalle lähtöä klo 06.00, ennen uutta työviikkoa.

Tasa-arvo ennen kaikkea.

No ihan tottahan se on että sillä välin kun mies sen matkatyön jälkeen makoilee siellä hotellihuoneessa syljeskellen kattoon, on se toinen siellä kotona ulkoiluttamassa koiraa töidensä jälkeen, hoitamassa lasten harrastusjuttuja, käymässä kaupassa, siivoamassa, pyykkäämässä, remppaamassa, laittamassa ruokaa, hoitamassa läksyjä jne. Että onhan se nyt ihan tajuttoman epäreilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote

=Vierailija]Niin töiden perässä on pakko joskus muuttaa. Mies on ilmeisesti perheen elättäjä, siinä on aika kovat paineet. Moni joutuu muuttamaan työn perässä, ei se mikään maailmanloppu ole.

Jos mies oli jo valmiiksi stressaantunut töistä ja toimivien vaihtoehtojen pohdinnasta, niin ei ihme, että kiukustui. Esititkö sinä hänelle rakentavia ratkaisuja tilanteeseen vai vaaditko häntä vain yksin keksimään hyvän ratkaisun?

Sehän se ongelma onkin, kun mies ei halua keskustella eri vaihtoehdoista. Hän ottaa työn ja sillä selvä, kaikki järjestyy ja menee hyvin. Hän ei halua kuunnella ehdotuksia, mutta ei hänellä niitä itsellekään ole. Eli homma auki, hän ottaa työn ja ilmeisesti pitää itsestään selvyytenä että hoidan kodin, lapset ja myös omat työni hänen ollessaan reissussa.

Ap

Näin tekee moni muukin pariskunta. Tuossa naapurissa mies on välillä poissa pitkään ja he ovat sopineet että pysyvä koti on täällä.

Kolme lasta ja vaimolla ERITTÄIN vaativa työ.

Ei ole KOSKAAN perheelle/parisuhteelle eduksi, että asutaan käytännössä eri paikkakunnilla, ja nähdään hätäisesti viikonloppuisin/parin viikon/kuukauden välein.

Lyhytaikaisesti, projektiluonteisesti näin voidaan menetellä, mutta ei niin, että tilanne jatkuu "toistaiseksi" eli loppua sille ei näy.

Itsepä väittäisin aivan päinvastoin. Esim vanhempani olisivat eronneet jo vuosikymmeniä sitten mikäli toinen ei kulkisi reissutöissä viikot muualla (ja useita vuosikymmeniä näin tehnyt). Tätini miehensä kanssa samoin. Sekä toinen tätini myös . Itse ovat näin todenneet.

Itse myös, kiristynyt huomattavasti kaikki nyt kun kökitään molemmat kotona - ennen suhde voi paremmin kun oli säännöllistä välimatkaa.  Paljon tästä olen keskustellut tuttujeni kanssa, jotka kaikki allekirjoittavat samaa. 

Ap:n asiaan toteaisin, että itse myös oletan ja odotan että tuollaiset päätökset tehdään yhdessä - ei niin, että toinen vain toteaa vaihtavansa paikkaa, hoidapa sinä kaikki lapset ja kodit, heippa!

Kyllä meillä ainakin parisuhde parani huomattavasti koronan myötä kun mies joutui taipumaan enemmän kotoa työskentelyyn (firma on ulkomailla joten teki paljon reissuja). Tästä toki tiesin etukäteen, mutta onhan tämä ollut ihan luksusta että seksiä saa joka päivä, lasten asiat voidaan jakaa, lapset saavat isäänsä ihan erilaisen suhteen kun tämä on arjessa läsnä.

Ap:lle tsemppiä. Ehkä elämä tulee olemaan helpompaa ilman tuollaista kumppania joka ei ota sinua huomioon ollenkaan. Kamalaa että se tuli yllätyksenä, mutta ihan varmasti löydät onnea vielä elämääsi ilman tuota miestäkin!

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on tässä ketjussa kiima päällä. Ketään ei kiinnosta miehen ajatukset. Miksi hän on päättänyt hakea eroa. Mutta jatkakaa kun olette vauhtiin päässeet. Soihtuja sytyttämään.

Olisikos mies voinut vaikkapa avata pikku suukkustaan ja kertoa niitä ajatuksistaan? Mutta kun se oli ilmeisesti liian hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on niin idiootti että ottaa matkatyön miettimättä etukäteen miten se vaikuttaa kokonaisuudessaan perheeseen ja keskustelematta asiasta yhtään mitään. Ei noin isoa asiaa voi vain ilmoittaa, et joo, otin työn ja käyn jatkossa kotona pari päivää kahdessa tai kolmessa viikossa, pärjäile!

Mies on edelleenkin eroamassa. Miksi tämä ei mene teillä jakeluun? 

Onko? Minusta mies ei ollut lähettänyt papereita, vaan näyttää enemmän uhkailulle. Jos mies olisi eroamassa, olisi hän lähettänyt paperit ilman mitään kiukuttelua. Miksei tämä mene sinulle jakeluun?

JSS!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on niin idiootti että ottaa matkatyön miettimättä etukäteen miten se vaikuttaa kokonaisuudessaan perheeseen ja keskustelematta asiasta yhtään mitään. Ei noin isoa asiaa voi vain ilmoittaa, et joo, otin työn ja käyn jatkossa kotona pari päivää kahdessa tai kolmessa viikossa, pärjäile!

Mies on edelleenkin eroamassa. Miksi tämä ei mene teillä jakeluun? 

Onko? Minusta mies ei ollut lähettänyt papereita, vaan näyttää enemmän uhkailulle. Jos mies olisi eroamassa, olisi hän lähettänyt paperit ilman mitään kiukuttelua. Miksei tämä mene sinulle jakeluun?

Minä en tiedä onko hän laittanut paperit /suoraan netissä menemään jo vai ei. Eilen aamupäivällä laittoi viestin että aikoo laittaa, sen jälkeen ei ole puhunut. Sen tiedän että printattu versio oli hänen laukussaan eilen illalla, ei tosin siitä puhunut (eikä muustakaan) eikä sitä minulle antanut.

Ap

Hiukan kevennystä päivään. Eron jälkeen kävisin laitattamassa hoitavan naamion palstoille kuten Sofia. Tästä kuva ukon wa:han/signaaliin 😇

Vierailija kirjoitti:

Hiukan kevennystä päivään. Eron jälkeen kävisin laitattamassa hoitavan naamion palstoille kuten Sofia. Tästä kuva ukon wa:han/signaaliin 😇

Palstoille = pakaroille. Toisaalta onhan pakarat omanlaisensa palstat :D

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät millaisessa helvetissä aloittajan mies elää ja millainen hirviöpsykopaatti ap on?

MIES ON JO EROSTA PÄÄTTÄNYT, EIKÄ SE PÄÄTÖS IHAN YHTÄ HELPOLLA TULE MIEHILLE KUIN TEILLE NAISILLE. 

Niin minä olen siis itsekin mies. Mutta kyllä tuo aika tylyltä tuntuu jos yhden riidan perusteella aletaan eroa ottamaan. Ymmärtääköhän tuo eron hakija miten isoa muutosta hän on aikaansaamassa? Aikalisä kannattaisi ottaa.

Olen ihan varma että hyvin moni eronottaja katuu sitä jälkikäteen vaikkei kehtaakaan tunnustaa asiaa muille. Vaikka sitä löytäisikin uuden kumppanin niin nuo uusioperhekuviot ovat aika monimutkaisia. Ja vaikka kaikki haluaisivat olla asiallisia ja yhteistyöhenkisiä, vaikka henkilökemiat saataisiinkin toimimaan eksien, nyksien, eksien nyksien ja nyksien eksien kanssa, niin esimerkiksi kesälomien suunnittelu on huomattavasti vaikeampaa kuin perinteisessä perheessä ("Me haluttaisiin lähteä Turkkiin tuossa ja ottaa lapset mukaan mutta entäs kun Eetu onkin isällään silloin koska isän uusi vaimo ei saa lomaa muulloin kuin tuohon aikaan ja he lähtevät silloin Rivieralle koko porukka, myös Eetun isän uuden vaimon edellisen avioliiton lapset").

Toki uudessa suhteessa on aluksi sellainen kuherrusvaihe mutta ennenpitkään sekin laimenee. Mitäs sitten, kumppani taas vaihtoon ja uutta putkeen?

Keskustelun aloittaja, onko talonne sellaisella alueella että se menee helposti kaupaksi hyvällä hinnalla? Vai onko odotettavissa pitkä myyntiaika ja mahdollisesti myyntitappiota? Jos jälkimmäistä niin se kannattaisi tuoda esiin.

Kävisitkö nyt ap kertomassa, joko mies on puhunut? Oliko sillä jo uusi elämä tekeillään?

Tähän lopahti tämäkin trolli.

Vierailija kirjoitti:

Kävisitkö nyt ap kertomassa, joko mies on puhunut? Oliko sillä jo uusi elämä tekeillään?

Uudesta elämästä ei olla puhuttu, eipä paljon muustakaan. Hän teki tänään töitä, minä onkin lasten kanssa ulkoilemassa ja kävin lenkillä. Oli jättänyt eropaperit ja puhuu et tässä on nyt puolen vuoden harkinta-aika... mitä hän meinaa harkita, en tiedä. Mutta ei siis juurikaan oma-aloitteisesti puhu, ja minä en viitsi nyt kysellä, kun hänellä ei oikein vastauksia ole. Mihinkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kävisitkö nyt ap kertomassa, joko mies on puhunut? Oliko sillä jo uusi elämä tekeillään?

Uudesta elämästä ei olla puhuttu, eipä paljon muustakaan. Hän teki tänään töitä, minä onkin lasten kanssa ulkoilemassa ja kävin lenkillä. Oli jättänyt eropaperit ja puhuu et tässä on nyt puolen vuoden harkinta-aika... mitä hän meinaa harkita, en tiedä. Mutta ei siis juurikaan oma-aloitteisesti puhu, ja minä en viitsi nyt kysellä, kun hänellä ei oikein vastauksia ole. Mihinkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävisitkö nyt ap kertomassa, joko mies on puhunut? Oliko sillä jo uusi elämä tekeillään?

Uudesta elämästä ei olla puhuttu, eipä paljon muustakaan. Hän teki tänään töitä, minä onkin lasten kanssa ulkoilemassa ja kävin lenkillä. Oli jättänyt eropaperit ja puhuu et tässä on nyt puolen vuoden harkinta-aika... mitä hän meinaa harkita, en tiedä. Mutta ei siis juurikaan oma-aloitteisesti puhu, ja minä en viitsi nyt kysellä, kun hänellä ei oikein vastauksia ole. Mihinkään.

Ap

Harkinta-aika tarkoittaa sitä aikaa, joka on avioerohakemuksen ja avioeron voimaan tulemisen välissä. Ihme kun et tällaistakaan tiennyt, trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävisitkö nyt ap kertomassa, joko mies on puhunut? Oliko sillä jo uusi elämä tekeillään?

Uudesta elämästä ei olla puhuttu, eipä paljon muustakaan. Hän teki tänään töitä, minä onkin lasten kanssa ulkoilemassa ja kävin lenkillä. Oli jättänyt eropaperit ja puhuu et tässä on nyt puolen vuoden harkinta-aika... mitä hän meinaa harkita, en tiedä. Mutta ei siis juurikaan oma-aloitteisesti puhu, ja minä en viitsi nyt kysellä, kun hänellä ei oikein vastauksia ole. Mihinkään.

Ap

Harkinta-aika tarkoittaa sitä aikaa, joka on avioerohakemuksen ja avioeron voimaan tulemisen välissä. Ihme kun et tällaistakaan tiennyt, trolli.

Joo, tiedän kyllä mikä harkinta-aika on mutta en tiedä miten mies sen käyttää, eli vieläkö jotain harkitsee vai oliko tämä tässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en naisena haluaisi jatkuvasti uhrautua yhteisen hyvän takia, koska tosi usein oletetaan, että ukko tekee uraa ja elää itselleen, että se nainen sitten väkertää kodin ja muksujen kanssa unohtaen kokonaan itsensä ja oman elämän. Sitten jonain päivänä heräät siihen, että olet pelkkä mitättömyys ja elämä on suppeaa, eikä aikaa saa takaisin jotta voisit toteuttaa omia haaveita ja tavoitteita. Juna meni jo. Se on viiskymppinen jo auttamatta ulkona urakehityksestä ja kohta työelämästä. Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, ne päätökset ja ratkaisut tehdään yhdessä ja neuvotellaan asioista. Naiset älkää uhrautuko vaan pitäkää puolenne!

Apua ei tämä mikään 1950-luku ole. Jos äiti haluaa jäädä kotiäidiksi, se on äidin oma päätös, ja mieheltäkin uhraus koska on silloin perheen ainoa palkansaaja.

Ja p*skat. Se mies vaan kartuttaa omaisuuttaan ja eläkettään, nainen maksaa mamma- ja vanhempainlomarahoitaan, ja myöhemmin palkastaa lapselle asiat, ja joustaa joka asiassa koska mies ei suostu ja lapsi on hoidettava. Mies priorisoi uransa, eikä suostu yhteistä lasta hoitamaan jos sen takia pitäisi jotain jättää välistä, ja taas äiti joustaa koska siitä lapsesta on huolehdittava. Sitten tulee ero, ja naiselle jää musta pekka käteen kun ura on kuollut pystyyn, liksa matelee jossain mediaanin alapuolella, eläkekertymä on pieni ja lapsesta on edelleen huolehdittava. Mies sen sijaan on edennyt urallaan, kerännyt varallisuutta ja kerryttänyt eläkettään - koska nainen on uhrattu hänen uransa ja lapsen edun alttarilla, ja nainen on siihen suostunut koska jonkun se vastuu on siitä lapsesta kannettava. Ja lopuksi mies vielä irvailee siitä, miten se on naisen ihan oma syy että on palkkakuopassa, omistaa vähemmän ja tulee saamaan vähemmän eläkettä. Mitäs valitsi sen lapsesta huolehtimisen, mies itse oli viisas ja valitsi toisin.

Tähän ei kenenkään naisen pitäisi milloinkaan suostua ilman kunnon rahallista korvausta mieheltä. Jokaiselta hetkeltä minkä nainen on kotona sitä yhteistä lasta hoitamassa tulisi miehen maksaa naiselle riittävästi eläke- ja muita säästöjä jotta ansionmenetys tulisi kunnolla korvattua. Toinen vaihtoehto on, että mies itse kantaa puolet hoitotaakasta ja siten myös taloudellisesta vahingosta minkä lapsen tekeminen aiheuttaa. Muu on naisen härskiä hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävisitkö nyt ap kertomassa, joko mies on puhunut? Oliko sillä jo uusi elämä tekeillään?

Uudesta elämästä ei olla puhuttu, eipä paljon muustakaan. Hän teki tänään töitä, minä onkin lasten kanssa ulkoilemassa ja kävin lenkillä. Oli jättänyt eropaperit ja puhuu et tässä on nyt puolen vuoden harkinta-aika... mitä hän meinaa harkita, en tiedä. Mutta ei siis juurikaan oma-aloitteisesti puhu, ja minä en viitsi nyt kysellä, kun hänellä ei oikein vastauksia ole. Mihinkään.

Ap

Kuule ap sinun täytyy kertoa sille miehelle jossakin kohden että se harkintaaika koskee yhtälailla molempia. Eli vaikka mies päättäisi että ei haluakkaan erota 6 kk kuluttua niin eroatte jos sinä niin päätät. Eli onko mies tajunnut että hän ei ole ainut jolla asiassa päätäntävaltaa?

Myös sinun täytyy miettiä mitä haluat elämältä ja parisuhteeltasi. Sinun tilanteessa miettisin tovin asiaa. Sitten kirjoittaisin miehelle kirjeen jossa kertoisin millaista elämää haluaisin pereheeni kanssa jatkossa viettää. Mistä haaveilen jne. Miettisin kirjettä huolella ja sitten antaisin harkitun version miehelle. Ehkä se saisi miehen miettimään täsmääkö teidän toiveet ja mitä itse haluaa jne.

Oletko muuten ehdottanut parisuhdeterapiaa? Se olisi varmaan järkevää tulee ero tai ei niin jatkossa olisi helpompi kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en naisena haluaisi jatkuvasti uhrautua yhteisen hyvän takia, koska tosi usein oletetaan, että ukko tekee uraa ja elää itselleen, että se nainen sitten väkertää kodin ja muksujen kanssa unohtaen kokonaan itsensä ja oman elämän. Sitten jonain päivänä heräät siihen, että olet pelkkä mitättömyys ja elämä on suppeaa, eikä aikaa saa takaisin jotta voisit toteuttaa omia haaveita ja tavoitteita. Juna meni jo. Se on viiskymppinen jo auttamatta ulkona urakehityksestä ja kohta työelämästä. Jos on yhteinen talous ja yhteiset lapset, ne päätökset ja ratkaisut tehdään yhdessä ja neuvotellaan asioista. Naiset älkää uhrautuko vaan pitäkää puolenne!

Apua ei tämä mikään 1950-luku ole. Jos äiti haluaa jäädä kotiäidiksi, se on äidin oma päätös, ja mieheltäkin uhraus koska on silloin perheen ainoa palkansaaja.

Ja p*skat. Se mies vaan kartuttaa omaisuuttaan ja eläkettään, nainen maksaa mamma- ja vanhempainlomarahoitaan, ja myöhemmin palkastaa lapselle asiat, ja joustaa joka asiassa koska mies ei suostu ja lapsi on hoidettava. Mies priorisoi uransa, eikä suostu yhteistä lasta hoitamaan jos sen takia pitäisi jotain jättää välistä, ja taas äiti joustaa koska siitä lapsesta on huolehdittava. Sitten tulee ero, ja naiselle jää musta pekka käteen kun ura on kuollut pystyyn, liksa matelee jossain mediaanin alapuolella, eläkekertymä on pieni ja lapsesta on edelleen huolehdittava. Mies sen sijaan on edennyt urallaan, kerännyt varallisuutta ja kerryttänyt eläkettään - koska nainen on uhrattu hänen uransa ja lapsen edun alttarilla, ja nainen on siihen suostunut koska jonkun se vastuu on siitä lapsesta kannettava. Ja lopuksi mies vielä irvailee siitä, miten se on naisen ihan oma syy että on palkkakuopassa, omistaa vähemmän ja tulee saamaan vähemmän eläkettä. Mitäs valitsi sen lapsesta huolehtimisen, mies itse oli viisas ja valitsi toisin.

Tähän ei kenenkään naisen pitäisi milloinkaan suostua ilman kunnon rahallista korvausta mieheltä. Jokaiselta hetkeltä minkä nainen on kotona sitä yhteistä lasta hoitamassa tulisi miehen maksaa naiselle riittävästi eläke- ja muita säästöjä jotta ansionmenetys tulisi kunnolla korvattua. Toinen vaihtoehto on, että mies itse kantaa puolet hoitotaakasta ja siten myös taloudellisesta vahingosta minkä lapsen tekeminen aiheuttaa. Muu on naisen härskiä hyväksikäyttöä.

Lapsi heti kun mahdollista päiväkotiin ja molemmat töihin.

Mies pitää valtaosan vanhempainvapaista.

Lapset jätetään hankkimatta, jos palo niiden hankintaan on vain naisella.

Tuossa nyt 3 ratkaisua kokemaasi ongelmaan. Jostain syystä kuitenkaan harvalle alisuorittaja-amnatin naiselle sopii, koska jäisi ihanat kotimakoiluvuodet ja tauko siitä paskatyöstä väliin..