Miksi ostatte kyniä ja kumeja koululaisille, ettekö tiedä että ne annetaan koulusta

On aika haasteellista pitää ne tallessa ja kuljettaa edestakaisin kodin ja koulun väliä. Lapsilla nyt muutenkin tuppaa tuollaiset pikkutavarat katoamaan, eikä koulusta tosiaankaan saa joka viikko uutta jos välineet katoaa.



Ainakin kyniä ja kumeja on syytä olla useampia ja mielellään kotona ja koulussa molemmissa.

ja muutenkin, ne ihanat kynät ja kumit on tosi tärkeä juttu koululaisille!! Mun mielestä ainakin siinä on järkeä, kyllä se koulunkäyntikin maistuu mukavammalle kun on kivat varusteet.

ja ainakaan meillä ei ole saanut viimaimia tai kulmaviivottimia eikä harppeja (harppia ei tosin ole tarvittukaan). Ei sillä kovin pitkälle syksyyn pötkitä. Ja ei, koulusta ei uusia saa kun kaveri katkaisee edelliset.



EIhän sieltä saa tätä nykyä edes vihkoja tai työkirjoja. (IHAN TOSI: Viime vuonna neljäsluokkalaisille oli ostettu koulusta vian puoleksi vuodeksi yltin työkirja. Loppuvuosi oli kai tarkoitus tehdä jotain kokeellista ja omatoimista harjoittelua ilman kirjaa, mutta sitten ei ollut myöskään mitään vihkoa johon muistiinpanot olisi pitänyt tehdä. Ope antoi muka ohjeita kokeisiin suullisesti. No eihän meidän muutenkin vähän tarkkaavaisuushäiriöinen poika pystynyt sitä seuraamaan, joten ostettiin itse ne kirjat ja vihot, että hommasta olisi tullut edes jotain. ja kaupunki on Tampere.)



Joten kyllä todellakin ostan itse koululaiselleni kynät ja kumit. Ja onhan ne sitäpaitsi hauskempiakin kuvioituina ja eri värisinä kuin mitä ne koulun punaiset laatikkokumit ja keltaiset lyijykynät...

lyijykynä ja valkoinen kumi (eikä penaalia) kun kaikilla kavereilla on mitä ihanimpia kumeja, kyniä, viivaimia, terottimia...



Pitää sitä nyt jotenkin saada koulu vähän kivemmaksi. Eikä ne nyt Tiimarissa niiiiin paljoa maksa ;)

Että lapsi saa kynät, värikynät yms. koulusta, mutta niitä myös säilytetään koulussa pulpetissa eikä viedä kotiin. Kotiin kehotettiin hankkimaan perustarvikkeet:

Sakset, teippiä, liimaa, värikynät, lyijykynät, kumi, viivotin yms. jota nyt normaalisti ihan joka kodista jo löytyykin.



Me ostettiin tuliterät puuvärit ja ekalle luokalle menevä sai ostaa lisäksi itse vähän kyniä ja kumeja lähinnä sen fiiliksen vuoksi :)

Meidän lasten kouluissa ainakin jaetaan useita kyniä vuoden mittaan.

Mutta kun se on HAUSKAA lapsesta se kouluun valmistautuminen ja omien koulutarvikkeiden hommaaminen.



Joten sen vuoksi niitä ostellaan myös itse. Paljon huonompaankin krääsään voi rahaa upottaa kuin värikyniin ja kumeihin yms.

lapsen motivoimiseen koulun alkuun.



Mutta näinhän ne sosiaaliluokat periytyvät. Äitini kertoi, että joskus aikoinaan tunsi naisen, joka kertoili aina, mitä kalliita vaatteita lapselleen osteli, ja sitten kerran naputti vihaisena, kun piti ihan sata markkaa pistää lapsen laskimeen. Kyllä siinä lapselle tuli varmasti selväksi, kumpi on arvokkaampaa, koulutus vai ulkonäkö.

ei ole tarvittu kaikenmaailmaan krääsää.



Lapset ovat luonnostaan motivoituneet sillä kodin ilmapiiri on opiskeluun kannustava.



Joilla tuota rihkamaa on kahmalokaupalla se ei korreloi koulumenestykseen suinkaan aina positiivisesti.



Lahjakkuus johtuu osittain geeniperimästä ja tietty kasvuympäristö ja kaveripiiri vaikuttaa siihen osaltaan.

mutta meidän koulussa annetaan vaan yhdet kappaleet näitä perustarvikkeita joka oppilaalle lukukaudessa. Eli yksi kynä, kumi, viivoitin. Sitten ainakin puuvärit ja vesivärit. Nämä värit tosin kerätään joka lukuvuosi talteen ja jatketaan seuraavana vuonna samoilla jos ei tartte jo uusia. Ja säilytys koulussa.



Homma vaan menee niin, että eihän tuo yksi kynä pitkälle riitä kun ottaa vielä huomioon että niitä hukkuu ja katkeilee ihan tolkuttomasti!!! Vanhemmat eivät osaa ehkä kuvitellakaan mikä riesa se on kun siellä luokassa on aina ne samat oppilaat, joilla ei kyniä tms. löydy koskaan repusta tai pulpetista ja aina saa olla lainaamassa. Siis oikeesti joka tunti ja joka päivä ne katoaa!! Pienikin asia voi näköjään ärsyttää mutta tämä kyllä ärsyttää minua henkilökohtaisesti ja haittaa tosiaankin tunnin kulkua kun aina kuuluu että: "Ope, mulla ei oo kynää!".



Tosi mielelläni aina jakaisin uusia, mutta kun ei kaikkeen ole koulullakaan varaa jos ajatellaan että sitten kaikille pitäisi aina olla antamassa uusia kyniä. Ja sama sitten työkirjojen kanssa, jossain pitää koulun taas supistaa menoja ja nyt ne alkaa olemaan nämä työkirjat. Itsekin kyllä niitä haluaisin käyttää.



Eli, hommatkaa vaan lapsillenne niitä työvälineitä sinne kouluun ja mikä vielä tärkeämpää, opettakaa pitämään niistä huolta että ne olisivat tallessa ja repussa mukana. Pienestä voi olla sujuva työskentely koulussakin kiinni.



Ope

jos perheen periaatteena on, ettei meille edes kyniä tai viivottimia tarvitse ostaa. Mitenkäs kannustat vaikka opettelemaan piirtämistä ja miten päiväkotilaista on kannustettu tekemään tehtäviään eskarikirjaan, jos teillä odotetaan koulunalkua, että lapsi saisi kynän koulusta? Älkää vaan ostako kotiin mitään kirjojakaan, kun koulustahan ne saa...

Tutkimusten mukaan lasten koulutustasoa määrää eniten äidin koulutustausta, eli suomeksi sanottuna äidin asenne koulutukseen. Keskiarvo ei valitettavasti niin paljoa ratkaise, sen tiedän itse aineenopena.

ei ole tarvittu kaikenmaailmaan krääsää.

Lapset ovat luonnostaan motivoituneet sillä kodin ilmapiiri on opiskeluun kannustava.

Joilla tuota rihkamaa on kahmalokaupalla se ei korreloi koulumenestykseen suinkaan aina positiivisesti.

Lahjakkuus johtuu osittain geeniperimästä ja tietty kasvuympäristö ja kaveripiiri vaikuttaa siihen osaltaan.

Kaikki pidettiin luokan kaapissa, sieltä sitten napattiin parhaat päältä ja osa sai piirtää vahaliiduilla, joista puuttui osa jne. Harpit lainattiin myöskin tuosta kaapista, samoin liima- ei mitään paitsi kynä & surkea kumi (se OLI surkea!) saatu omaksi.

välineet on edelleen yhtä "hienoja" kuin mitä minun ala-asteaikanani, niin kyllä siihen mielellään hommaa kaveriksi jotain itse valittuja kivannäköisiä välineitä! En muista että kukaan olisi varsinaisesti käyttänyt niitä koulusta saatuja kyniä, ykköskynä oli aina joku muu ja koulusta saatu vain varakynä.



Meillä oli keltapintainen lyijykynä ja joku niin persoonattoman näköinen pyyhekumi, ettei ole edes jäänyt mieleen. Samoin viivotin oli tylsä kirkas tai keltainen, milloin mitenkin. Joku vuosi oli sellaiset turkoosipintaiset lyijykynät, jotka taipuivat ihan miten sattuu ja tästähän voi heti päätellä, että ne olivat pian poikki tai ainakin terä oli poikki sieltä sisältä niin, että vaikka miten teroitti, niin aina se irtosi. Omia terottimia ei ollut ollenkaan, vaan taulun laidalla oli muutama, ja piti käydä siellä luokan edessä teroittamassa kynää, jos terä katkesi. Paljon nopeammin selvisi, kun jokaisella oli oma itse hankittu pulpetissa.



Tussit olivat ihan legendaarisen huonot. Paketissa oli sininen, punainen, keltainen, vihreä ja "musta" tussi. Se "musta" ei kuitenkaan tehnyt mustaa jälkeä, vaan myrkynvihreää sen hetken, ennen kuin lopetti tekemästä jälkeä ollenkaan.



Myös puuvärit olivat surkeaa laatua, eikä niistä tahtonut jäädä kiiltävälle paperille painettuihin työkirjoihin mitään jälkeä, vaikka etenkin alaluokilla oli paljon väritys- ja piirtämistehtäviä.



Vahaliidut kai nyt olivat edes jonkinlaiset, mutta eihän niillä voinut niihin työkirjoihin värittää, kun piirros sottasi sitten vastakkaisen sivun.



Harppeja taidettiin saada vain lainaksi niillä tunneilla kun niitä tarvittiin ja opettajat taisivat kehottaa ostamaan oman.



Muistan, ettei yhdellä kaverillani ollut kotona mitään muita värikyniä kuin vanhempien sisarusten koulusta tuomia... Oli siis ennen kouluikää piirtänyt pääosin vain lyijykynällä ja kuulakärkikynällä. Millaisethan lieneet hänen piirustuspaperinsakaan? Surullista!

Pitää ne läksyt kotona jollakin tehdä.

kaikkea tarvittavaa välineistöä, halusin provosoida.



Satoja kyniä löytyy, on geeliä, tusseja, huopakyniä, Stafilo-kyniä, puuvärejä ja vahaliituja jopa lyijykyniä täytekyninä ja tavallisina jne.



Kyniä kertyy vuosittain tolkuttomasti, pikkulahjoina synttäreillä jne.

Lisäksi meiltä löytyy öljyvärejä, akryylivärejä ja taidetarvikkeita kuten maalauspaletti.



Tiedän että meillä on tavallista enemmän kyseisiä tarvikkeita. Halusin heittää tämän aiheen keskusteluun sillä meidän ei tarvitse erikseen lähteä koulutarvikeostoksille koska niitä tarvikkeita on pitkin vuotta saatavilla.



Todistusten keskiarvo on edelleen yli 9.



ps. olen ostanut kyniä ja paperia naapurin lapsille kun niillä ei ole ollut

erityisluokalla, ja heillä on ehdottomasti kiellettyä viedä kouluun omia kyniä ja penaaleja.

Oletteko koskaan ajatelleet että ne hienot penaalit ja kynät aiheuttavat suurta mielenkiintoa toisissa lapsissa, joka on taas opetuksesta pois. Ja tämän siis sanoin aivan tosissani, nehän ovat kuin leluja!



Ne aiheuttavat myös kateutta toisissa, lapset oppivat välineurheilemaan jo ekaluokkalaisena.



Etukäteen jo mietityttää mitä sitten, kun toinen lapsemme menee kouluun, ja normaaliluokalle jossa krääsä ilmeisesti siis sallittua, ja oppii kerjäämään rojua, koska muillakin on.

Oletteko koskaan ajatelleet että ne hienot penaalit ja kynät aiheuttavat suurta mielenkiintoa toisissa lapsissa, joka on taas opetuksesta pois. Ja tämän siis sanoin aivan tosissani, nehän ovat kuin leluja!

Ne aiheuttavat myös kateutta toisissa, lapset oppivat välineurheilemaan jo ekaluokkalaisena.

Etukäteen jo mietityttää mitä sitten, kun toinen lapsemme menee kouluun, ja normaaliluokalle jossa krääsä ilmeisesti siis sallittua, ja oppii kerjäämään rojua, koska muillakin on.

Toisaalta... koska lapset ovat tuollaisia, voipi olla, että sitten kilpaillaan/vertaillaan jotain muuta, vaikkapa vaatteita.

kummit tuo kyniä ja tarroja, jos tuo