Onko 30-vuotiaana miehenä liian myöhäistä saada parisuhde jos ei ole seurustellut aiemmin?

Monet ikäsesi on olleet seurustelu tms suhteissa jo 10-15 vuotta. Sosiaaliset taidot sitä myötä karttuneet.

Mitä nämä maagiset sosiaaliset taidot tarkalleen tarkoittaa? Empatia ei ainakaan taida kuulua noihin, muutenhan olisin jo joku pääministeri tjsp.

Ei ole liian myöhäistä mutta kokemus on aina arvokasta. Parisuhteessa joutuu tekemään aika kompromisseja, varsinkin jos on asunut yksin koko aikuisiänsä, avoliittoon muuttaminen tms. on varmasti shokeeraavaa kuinka paljon joutuu asioista joustamaan. Se tulee varmasti olemaan vaikeaa. Toki, eihän vakava parisuhde välttämättä tarkoita mitään idyllistä perhettä tai saman katon alla asumista välttämättä. Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat niin sitä todennäköisimmin on omat omistusasunnot yms. eikä niistä haluta luopua.

Mieti, jos parisuhteen haluat, oletko oikeasti valmis luopumaan tietyistä asioista saavuttaaksesi sen.

Jos olet jo asunut itsenäisesti ja ns. napanuora äitiin on katkaistu - ei ole liian myöhäistä.

Jos vielä peräkammailet, niin äitisi ei luota arvostelukykyysi naisasioissakaan.

eli hus hus omaan asuntoon sieltä!

Ei oo liian myöhäistä. Jos se on jollekin naiselle ongelma niin sitten on sen ongelma ja aika suunnata katse toisaalla.

Ite olen N28, en ole koskaan seurustellut. Tapaillut olen ihan vain muutamaa. En näe seurustelemattomuutta ongelmaksi. Toki haluaisin jossakin vaiheessa keskustella miksi on seurustellut tai ei ole seurustellut, ja siitä mitä on mistäkin oppinut. Muuten ei ole historioilla väliä.

Ennemin se on ongelma, jos joku kokee olevansa parempi vain sen takia että on seurustellut. Parisuhdekokemukset ei välttämättä tee hyvää kumppania ellei niistä opi ja osaa tavallaan alottaa uutta suhdetta puhtaalta pöydältä (jokainen ihminen ja suhde on erilainen, joten vaikka olisi kuinka kokemusta, niin sen varaan ei parane tuudittautua. Jotkut ihmiset ei myöskään ota ikinä opikseen ja toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen ja suhteesta toiseen).

On kokemusta siitä, kun vastapuolella on kokemuksiensa takia vankka käsitys siitä millaisia naiset aina on ja miten suhteen pitäisi edetä. Sitten, kun homma ei menekään niin menee miehellä pasmat sekaisin. On myös kokemusta kavereista, jotka kokee ylemmyydentunnetta koska he ovat olleet monissa seurustelusuhteissa ja minä olen ikisinkku.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jo asunut itsenäisesti ja ns. napanuora äitiin on katkaistu - ei ole liian myöhäistä.

Jos vielä peräkammailet, niin äitisi ei luota arvostelukykyysi naisasioissakaan.

eli hus hus omaan asuntoon sieltä!

Tämä on varmasti se yksi yleinen stereotypia kokemattomista aikuisista. Siksi en ihmettele, että harva kehtaa tilannettaan paljastaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo liian myöhäistä. Jos se on jollekin naiselle ongelma niin sitten on sen ongelma ja aika suunnata katse toisaalla.

Ite olen N28, en ole koskaan seurustellut. Tapaillut olen ihan vain muutamaa. En näe seurustelemattomuutta ongelmaksi. Toki haluaisin jossakin vaiheessa keskustella miksi on seurustellut tai ei ole seurustellut, ja siitä mitä on mistäkin oppinut. Muuten ei ole historioilla väliä.

Hyvä, että sulla asia on näin, mutta puhut kuitenkin äärimmäisen pienestä vähemmistöstä. Se suuri massa, joka on seurustellut voi olla asiasta täysin eri mieltä. Ja sillä mielipiteellä on enemmän merkitystä, koska todennäköisimmin se ihminen, jonka kanssa kokematon yrittää aloittaa parisuhteen on juuri tällainen ns. normaali seurustellut ihminen.