Oletko tuntenut koskaan itseäsi ulkopuoliseksi joissain juhlissa, illanistujaisissa tms?

Minä olin sitten se ainoa poikkeava luonnontieteilijä, jolla ei tietenkään voinut olla mitään älyllistä sanottavaa.



Miehet menivät jossain vaiheessa saunomaan ja jäin yksin naisten kanssa, jotka vaihtoivat paikkaa sitä mukaa, kun minä tulin perässä.



Turha kai mainitakaan, että kukaan ei puhunut mun kanssa.

joissa mieheni työkaverit ja heidän puolisonsa. Kaikki muut tuntevat toisensa, minä en muita kun mieheni.

Tai no ei miehenikään näitä kavereiden puolisoita hyvin tunne, mutta on liikkunut samassa porukassa usein.



Meitä on vaan yhteensä kuusi. Nämä kaksi naista tuntevat toisensa kai hyvinkin ja minuä vähän jännittää jäänkö ulkopuoliseksi. Mieht kun kuitenkin juttelevat omiaan ja varmaan saunovat.

Olen hirmu huono tutustamaan uusiin ihmisiin, vaikka haluaisin.

Pienessä hiprakassa kyllä muutun puheliaammaksi :)



ap

toinen oli miehen serkun rippijuhlissa, en taaskaan tiennyt ketään sieltä ja kaikki puhu vielä ruotsia paitsi mieheni vanhempineen ja minä =/

Oltiin miehen kanssa siellä . Ainoa kenet tunsimme oli morsian. Tarkoitus oli jäädä jatkoille kyseisiin häihin, mutta kaikki ihmiset pyöri omissa porukoissaan joten hipsittiin tunnin siellä olon jälkeen hiljasin äänin pois. No, morsiankin oli huomannut lähtemisemme vasta 10 aikaan illalla, vaikka lähimme jo viieltä. Että eipä siellä varmaan meitä kaivattu. Harmitti kyllä vähän, ku morsian on paras ystäväni.

Ihan peruskäytöstapoihinkin jo kuuluu, että jos porukassa on joku, joka ei tunne ketään muuta, otetaan mukaan keskusteluun. Aina sitä jotain juteltavaa keksii, varsinkin jos ei ennestään tiedä ko. ihmisestä mitään.

häistä ketään muuta kuin morsiammen, jos hän on paras ystäväsi? Eikö teillä ole lainkaan yhteistä ystäväporukkaa?

Vierailija:

Oltiin miehen kanssa siellä . Ainoa kenet tunsimme oli morsian. Tarkoitus oli jäädä jatkoille kyseisiin häihin, mutta kaikki ihmiset pyöri omissa porukoissaan joten hipsittiin tunnin siellä olon jälkeen hiljasin äänin pois. No, morsiankin oli huomannut lähtemisemme vasta 10 aikaan illalla, vaikka lähimme jo viieltä. Että eipä siellä varmaan meitä kaivattu. Harmitti kyllä vähän, ku morsian on paras ystäväni.

Nykyään nuain juhlista ja esillä olosta. En tiedä mikä siihen auttoi, ykskaks niin vaan oli. Aina olen ollut kiinnostunut ihmisistä mutta olin hirveen ujo, mutta siis en ole enää. Hyvä etten ole aina juhlien keskipiste nykyisin. Kyllä siitä voi parantua.

Kärsin masennuksesta, en jaksa aina jorista joutavia. Jos olen pirteällä päällä niin voin keskustella ja " laittaa" itseni juhlatuulelle.

Piinallisia kokemuksia.



Kokemus on: sivullinen, ulkopuolinen, aiheesta on kirjojakin.

Siinä on iso riski että tulee kiskastua vähän liikaa viiniä että rentoutuisi ;) Ihan yhtä erilaiseksi tunsin itseni jo opiskeluaikoina omanalan opiskelijabileissä.



Koitan antaa itselleni luvan istua tuppisuuna vaikka koko illan jos ei ole mitään sanottavaa, kunhan en vaikuta muuten tympeältä, ylpeältä tai kyllästyneeltä. Hauskahan niitä juttuja on kuunnella ja joskus mulla on pisimmät keskustelut ollut jonkun 11v lapsivieraan kanssa ;)

jonne oli kutsuttu kaikki ko. taloa rakentamassa olleet puolisoineen. Muut miehet tulivaykin ilman tyttökavereitaan, ainoat naiset olivat minä, talon emänta ja hänen sukulaisensa/kaverinsa. Kukaan naisista ei puhunut minulle sanaakaan koko illan aikana, yritin kyllä osallistua keskusteluun, mutta aivan konkreettisesti käänsivät minulle selkänsä. Miehet kyllä olivat mukavia, mutta kun häipyivät saunomaan tai muita miesten juttuja. Yritin vain kestää, etten pilaisi mieheni hauskaa iltaa. Kuvaavaa on, että kun olimme tulleet kello 18, niin kello 3 talon emäntä kysyi minulta nimeäni...

Oikeastaan useimmiten tunnen oloni ulkopuoliseksi ja sivulliseksi sosiaalisissa tilanteissa. En jostain syystä osaa sosiaalisen käyttäytymisen kirjoittamattomia sääntöjä ja minua pidetään outona. En osaa muuttaakaan itseäni toisenlaiseksi kuitenkaan.



Kyllä se siitä suttaantuu. Jos sinulle tulisikin ulkopuolisen olo, mitäpä siitä...yksi iltahan se vaan on elämästä ja maapallon miljardeista ihmisistä vain neljä :)

Vierailija:

Miehet menivät jossain vaiheessa saunomaan ja jäin yksin naisten kanssa, jotka vaihtoivat paikkaa sitä mukaa, kun minä tulin perässä.

Turha kai mainitakaan, että kukaan ei puhunut mun kanssa.

paitsi sitten menin mieheni pyynnöstä hänen kanssaan saunaan - mikä herätti vielä enemmän pahaa verta. Yksikään paikalla olleista naisista ei puhunut kanssani sanaakaan.

No, pari poikkeusta on ollut.



Mutta en siis ole mikään juhla-, vaan arki-ihminen.

itse olen sellanen ilopilleri että todella harvoin tulee tilanteita joissa olisin ulkopuolinen. tutustun nopsasti ihmisiin ja juttelen niitä näitä.



senkin taidon voi opetella ja harjotella. Siis jos ihmiset ottaa vastaan ne yritykset. ihme törkeitä tyyppejä...

Vierailija:

häistä ketään muuta kuin morsiammen, jos hän on paras ystäväsi? Eikö teillä ole lainkaan yhteistä ystäväporukkaa?

Mulla ei esim. ole mitään isompaa ystäväporukkaa. Tosin satun kyllä tuntemaan parhaiden ystävättärieni vanhemmat, mutta suurinta osaa heidän kavereistaan en tunne, eivätkä hekään tunne toisiaan.

Itselläni ystävät ovat jokainen kertyneet eri porukoista: yksi koulusta, toinen työelämästä, kolmas harrastuksesta (jne).

Mutta silloin keskustelu on vaikeaa, jos sinua vieroksutaan koko ajan - ja kaikkia kommenttejasi sekä vastauksiasi seuraa vaivautunut hiljaisuus sekä puheenaiheen vaihto.

Sosiaaliset tilanteet on mulle kamalia! Inhoan tutustua uusiin ihmisiin, en osaa " small talkia" enkä edes muista kenenkään nimiä hyvin.



Viime kerralla menin (ilman miestä kun oli lastenhoito-ongelmia) hyvän ystäväni luokse ja ajattelin matkalla että vitut, nyt yritän skarpata (jännitti taas etukäteen), eipä tartte nähdä niitä enää ikinä jos ei mene putkeen. Kun muut naiset meni tekemään ruokaa, tuuppasin vain mukaan ja aloin auttelemaan, kyselin ohjeista yms. ja yhtäkkiä huomasin että puhuin ihan ventovieraiden ihmisten kanssa ihan normaalisti! Se oli uskomaton tunne. Ja kyllä, se oli ihan ITSESTÄ kiinni.



Kuulostaa kliseeltä, mutta sain siitä tosi paljon itseluottamusta.

Vierailija:

Siinä on iso riski että tulee kiskastua vähän liikaa viiniä että rentoutuisi ;) Ihan yhtä erilaiseksi tunsin itseni jo opiskeluaikoina omanalan opiskelijabileissä.

Koitan antaa itselleni luvan istua tuppisuuna vaikka koko illan jos ei ole mitään sanottavaa, kunhan en vaikuta muuten tympeältä, ylpeältä tai kyllästyneeltä. Hauskahan niitä juttuja on kuunnella ja joskus mulla on pisimmät keskustelut ollut jonkun 11v lapsivieraan kanssa ;)

Aina.