Mä en jaksa enää tätä yksinäistä ruutuelämää! Ei ihmiskontakteja, ei menoja, kukaan ei vastaa, ei tapahdu mitään.
Välillä tulee fiilis että elämä on vain niillä jotka ovat jo rikkaita, ovat jo verkostoissa.
Minulla on jo pitkään ollut fyysinen pahoinvointia tästä yksinäisyydestä, juhlien ja lomien puutteesta. Mä oon yrittänyt niin paljon kaikenäköistä.
kaipaisin iltamenojam järjestltoimintaa, jotain mitä odottaa.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Maaliskuusta lähtien olen ollut täysin yksin kotona. Pari kertaa kuukaudessa käyn lähikaupassa ostamassa kahden viikon ruuat, joka neljäs kuukausi apteekissa. Kotona poljen kuntopyörää, katson telkkaria ja olen netissä. Tv pappa 66v
Tsemppiä! Hyvä että olet jaksanut kuitenkin pitää kunnosta huolta. Ja tiedät että et ole yksin kokemuksesi kanssa, muitakin samassa tilanteessa olevia löytyy. Kyllä tämä jossain vaiheessa loppuu, nyt vaan tsempataan vielä, loppusuora on jo näkyvissä kun rokotukset sentään kehitetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksakaa nyt vielä vähän. Minäkin olen ollut enimmäkseen yksin kotona, käyn kaupassa ja apteekissa sekä terveydenhuollossa. Viime kesänä kävin kaksi kertaa terassilla kahvilla ja tapasin paria ystävää. Kävin viimeksi kampaajalla elokuussa. Onhan tämä tylsää välillä mutta eiköhän ne rokotukset nyt tämän vuoden aikana tule. Jatkan siis elokuvien ja sarjojen katsomista, lukemista ja somessa ja puhelimessa roikkumista.
Miksi niin harvoin kampaajalla? Minä kävin just.
Oliko teillä molemmilla maskit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaliskuusta lähtien olen ollut täysin yksin kotona. Pari kertaa kuukaudessa käyn lähikaupassa ostamassa kahden viikon ruuat, joka neljäs kuukausi apteekissa. Kotona poljen kuntopyörää, katson telkkaria ja olen netissä. Tv pappa 66v
Tsemppiä! Hyvä että olet jaksanut kuitenkin pitää kunnosta huolta. Ja tiedät että et ole yksin kokemuksesi kanssa, muitakin samassa tilanteessa olevia löytyy. Kyllä tämä jossain vaiheessa loppuu, nyt vaan tsempataan vielä, loppusuora on jo näkyvissä kun rokotukset sentään kehitetty.
Me ollaan juoksukisassa, jossa ei ole maalia olemassa. Puheet jostain loppusuorasta ovat sitä samaa paskaa, jota jauhetaan hallituksen suunnalta. Totuus on, että kukaan ei tiedä mitään ja koska mennään hätävarjelun liioittelun kautta niin maailma tulee olemaan kiinni vielä vuosikausia. Kuinka moni jaksaa vielä hetken tsempata, jos se hetki paljastuukin vaikka kahdeksi vuodeksi? Aivan, ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan introvertteja. Ne on varmaan ilkeimpiä ihmisiä ikinä. Ainakin näin anonyymisti kehtaavat olla.
Missä täällä muka on joku ilkeä introvertin kirjoittama viesti?
Vierailija kirjoitti:
Inhoan introvertteja. Ne on varmaan ilkeimpiä ihmisiä ikinä. Ainakin näin anonyymisti kehtaavat olla.
Sama tunne. . ja saman olen huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaliskuusta lähtien olen ollut täysin yksin kotona. Pari kertaa kuukaudessa käyn lähikaupassa ostamassa kahden viikon ruuat, joka neljäs kuukausi apteekissa. Kotona poljen kuntopyörää, katson telkkaria ja olen netissä. Tv pappa 66v
Tsemppiä! Hyvä että olet jaksanut kuitenkin pitää kunnosta huolta. Ja tiedät että et ole yksin kokemuksesi kanssa, muitakin samassa tilanteessa olevia löytyy. Kyllä tämä jossain vaiheessa loppuu, nyt vaan tsempataan vielä, loppusuora on jo näkyvissä kun rokotukset sentään kehitetty.
Me ollaan juoksukisassa, jossa ei ole maalia olemassa. Puheet jostain loppusuorasta ovat sitä samaa paskaa, jota jauhetaan hallituksen suunnalta. Totuus on, että kukaan ei tiedä mitään ja koska mennään hätävarjelun liioittelun kautta niin maailma tulee olemaan kiinni vielä vuosikausia. Kuinka moni jaksaa vielä hetken tsempata, jos se hetki paljastuukin vaikka kahdeksi vuodeksi? Aivan, ei kukaan.
Tää on kuin synnytyksessä, kun kätilö sanoi: ja vielä kerran kun ponnistat...
Alkakaa elää. Etsikää seuraa. Elämä on elettäväksi tarkoitettu. :)
Tsemppiä etsintään. :)
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama fiilis! En jaksaisi tätä ruutuelämää enää hetkeäkään. Töissä 8h ruutua. Ilta ruudun äärellä. Harrastukset ruudulla. Yhteydenpito ihmisiin ruudun avulla. Ei jaksa. Tahdon jo normaaliin arkeen takaisin.
Lue kirjoja maalaa
Mistä aikuinen ihminen löytää ystäviä tai seuraa??
Jostain luin ettei entiseen normaaliin enää ole paluuta. On elettävä uutta normaalia.
Asioin pankin chat-sivulla ja juttelin hetken robotin kanssa. Koneesta ei ollut apua ja palvelu siirtyi
elävälle ihmiselle. Muutamalla lisäkysymyksella asia hoitui näppärästi. Tykkäsin palvelusta.
Joten it-tekniikasta on myös paljon iloa.
Katsoin illalla iltauutiset ja A-studion. Rokotetehdas on luvannut enemmän kuin pystyy toimittamaan.
Rivikansalaisena en jaksa paneutua kaikkiin yksityiskohtiin. Menen rokotukseen kun tulee vuoroni.
Nykyajan ihmiset ovat kärsimättömiä. On totuttu liian helppoon elämään. Niin minäkin olen.
On tavallaan mukava olla hoo moilasena ja miettiä miten tämä asia nyt hoidetaan kun joka paikassa
on karsittu palveluja koronan takia.
Ulkomailla suurin ongelmani oli etten lähde liian pitkälle kävelymatkalle ja missään en pääse vessaan.
Olihan niitä puistoissa, mutta ovat kuulema siivottomia. Ajan oloon jätin juomatta take-away-kahvit ja hyvin pärjäsin. Älykelloni kai on ihmeissään kun teen kotimaassa vain 10.000 reissuja.
Elämä on täynnä haasteita ja testejä. Valmista meistä ei tule ikinä. Kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu.
Venäläinen hiihtäjä pyysi anteeksi laturaivoaan. Vaikka en seuraa urheilua niin aina jotain tarttuu takaraivoon uutisvirrasta.
Täällä yksinäistä erkkoelämmää.Onneksi ei ole kestänyt vielä pitkään tämä tilanne.
Tämä alkoi toukokuu 2010.
Vierailija kirjoitti:
Maaliskuusta lähtien olen ollut täysin yksin kotona. Pari kertaa kuukaudessa käyn lähikaupassa ostamassa kahden viikon ruuat, joka neljäs kuukausi apteekissa. Kotona poljen kuntopyörää, katson telkkaria ja olen netissä. Tv pappa 66v
Melkein samat askelmerkit, paitsi että käyn paljon kirjastossa ja luen lähinnä tietokirjoja. Kuntopyörää ei ole.
t:mummo65v
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä ei pää räjähtää monotooniseen elämään?
Meinasikin räjähtää. Tuli niin pahoja vieroitusoireita siitä, kun ei ollut rokkikeikkoja eikä festareita, että välillä meinasi sen vuoksi pukata oksennus. Nyt on jo tottunut jumittamaan kotona, eikä osaa muuta kuin sohvalla istumista ja satunnaista luonnossa liikkumista.
Tämä passivoi. Nykyään en juuri edes nouse sängystä ylös.
Ilman niitä ruutuja kyllä saattaisin ainakin itse hajoilla vielä nopeemmin ja pahemmin just tällaisessa tilanteessa! Nyt jos koskaan näistä on ollut hyötyä ja ajanvietettä, normaalioloissa tuli touhuttua monipuolisemmin sitten kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan introvertteja. Ne on varmaan ilkeimpiä ihmisiä ikinä. Ainakin näin anonyymisti kehtaavat olla.
Missä täällä muka on joku ilkeä introvertin kirjoittama viesti?
Varmaan inhoavat meitä introvertteja, kun ollaan tyytyväisiä elämäämme eikä juurikaan kärsitä vallitsevasta tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan jaksaisi, jos ei ole mitään minkä eteen ponnistella?
No tämä juuri! Tällaisena mt-ongelmaisena erakkona elämä on muutenkin aika ohuen langan varassa. Matkustaminen, sisäliikunta ja kulttuuririennot ovat pitäneet minut jotenkin järjissäni. Mitä odotettavaa minulla nyt on elämässäni? Toinen samanlainen vuosi?
Kylllä täällä etelässä ainakin on ravintolat auki yms... ja museot etc... sinne vaan
Miksi niin harvoin kampaajalla? Minä kävin just.