Olen niin iloinen miehestäni, vielä vuosi sitten

Hän söi masennuslääkkeitä ja kittas kunnolla kaljaa ja oli työtön. Pysyin kuitenkin rinnalla, vaikka välillä oli tosi ahdistavaa. Ei olla aviossa, asutaan erillään.

Vuosi sitten hän aloitti osa-aikatyön ja se on tehnyt hänelle todella hyvää. Juominen on rauhoittunut, toki vielä ottaa mutta ei siinä määrin kuin ennen.

Hänen on ollut vaikea sanoa, että rakastaa (en toki ihan tätä usko), mutta nyt on sen verran herkistyny, että senkin osaa jo sanoa :)

Silloin kun joi paljom teki ohareita monet kerrat, nyt ei oo vuoteen tehnyt niitäkään.

Kai halusin tarinalla sanoa sen, että uskokaa toiseen kun hänellä on vaikeaa ja pysykää tukena, oman jaksamisen mukaan. Tässäkin tapauksessa on kyse 50+ miehestä :)