Ärsyttä kun ei saa viikonloppuna mitään aikaan!

Ota ap iisisti, vapapäivinä pitää ENSISIJAISESTI rentoutua!

Voithan aina vähän palastella tekemisiä osaurakoihin, niin tulee helpommin tartuttua toimeen. Vaikka niin, että käyt perjantaina ruokaostoksilla, lauantaina siivoat keittiön ja pidät kahvipaussin, jonka jälkeen siivoat kylppärin, ja taas pieni tauko vaikka käymällä kävelyllä (samalla viet roskat) ja päälle imuroit. Sunnuntaina peset ja silität pyykin.

Mua ainakaan ei hotsita juuri mikään, jos ajattelen, että nyt on kerralla paiskittava kaikki kuntoon. Jos ajattelen, että teen jotain pientä ja sitten luen lehteä ja juon kahvia, saan paremmin aloitettua. Toki tämä on yksilöllistä, mutta auttaa ehkä, jos se aloittaminen on nimenomaan liian uuvuttavaa.

Ja joo, olen tänään tehnyt aamupalan, lukenut lehteä, jumpannut, pessyt pyykkiä, jutellut lasten kanssa. Illalla katson varmaan jakson Raising by the wolves-sarjaa HBO:lta ja laitan ruuan. Ei ihmeellisiä, mutta ei tarvitsekaan, huomenna on 12-tuntinen työpäivä, joten SAA ottaa iisisti!

Komppi ekalle. Mitä enemmän moitit ap itseäsi, sitä vähemmän tekee mieli tarttua mihinkään. Lopeta tuo! Ei se maailma siitä kaadu jos jää viikkosiivo tekemättä. Ja tosiaan kandee låhestyä asiaa vähitellen. Kokeile sitä, että teet jonkin asian joka ilta pian töistä tultuasi, vaikka esim. niin että ma peset pyykkiä ja ripustat ne. Tiistaina keräät ja silität. Keskiviikkona peset kylppärin, torstaina pyyhit pölyt ja keittiön tasot, perjantaina imuroit. Noihin menee ehkä puoli h per päivä, mutta sitten sulla on viikonloppu vapaata, ei tartte kuin kaupassa käydä korkeintaan. Ja joka päivä syötyäsi pistat tiskit koneesen tai peset, älä anna itsellesi lupaa kasata niitä vuoreksi tiskipöydälle.

1 ja 2, ootte ihania. Mä kokeilen tuota osittamista. On tosiaan vähän ollut tapana ahnehtia kaikki kerralla ja silloin hommaan menee monta tuntia, eikä millään viitsisi aloittaa. Tulee helposti lykättyä perjantaina se lauantaille, lauantaina ajattelen, että sunnuntaina ja sit huomaan sunnuntaina iltapäivällä et kaikki on tekemättä.

Kokeilen ensi viikolla tota joka iltana jotain systeemiä. Jos se e pelitä niin viikonloppuna tauottamalla urakka.

Ap

Mitä sinulla on tekemättä? Itse ajattelen niin, että en halua käyttää viikonloppujani arkihommiin. Teen kaiken viikolla pienissä paloissa, niin viikonloppuna voi tehdä mitä tahtoo. Korkeintaan pyykkiä pesen ja laitan ruokaa, mutta muuta ei. Siivoukset, kaupassa käynnit jne hoidan viikolla.

Aivan samat fiilikset. Eilen sentään sain laitettua pitkästä aikaa itse vähän ruokaa ja tänään pestyä koneellisen pyykkiä, mutta hirveä tiskivuori kummittelee keittiössä, kylppäri pitäisi pestä, imuroida en ole jaksanut sitten vuodenvaihteen... Jotenkin hirveän alavireinen olo. Somessa vain ihmettelen, miten paljon vaativampia päivätöitä tekevät jaksavat niin arki-iltoina kuin viikonloppunakin tehdä vaikka mitä hauskaa. Itse olen ihan zombie.

Hei 4 ja 5, viikkosiivous ja pyykit. Itse asiassa alkupään kommenttien kannustamana panin jo pyykkikoneen pyörimään ja imuroin. Hyvä mä! Huomenna pesen toisen koneellisen ja jatkan kakkosen ehdottamalla työlistalla.

Ap

Mäkin oon lepäillyt, kävin hiihtämässä 5 km:n lenkin ja imuroin, mutta muuta ei oo tullut tehtyä. Voin rehellisesti sanoa, että on viikonloppuja, millon en oo poistunut kotoa ollenkaan.

Itse en saa lauantaina tehtyä mitään. Se menee vaan töistä toipuessa. Mutta sunnuntaisin saan tehtyä kaikenlaista. Samoin lomilla.

Täällämyös huono omatunto, kun en ole viitsinyt ulkoilla viikonloppuna. En ole nenääni ulos pistänyt pe, la, su.

Ruokaa olen tehnyt, pyykännyt, viikannut, keittiön tasot siivonnut, käynyt kaupassa, suunnitellut ensi viikon ruokalistan, tankannut auton, katsonut tv:tä, Netflixiä, lukenut kirjaa, leiponut, seksiä harrastunut. Mutta ulkoilu. Ainoana perheessä olen ollut vain sisällä. Onneksi edes muu perhe ulkoillut.787