8v lapsi antoi kaverilleen lahjaksi hienot värikynät, kaveri oli sanonut, että muut toivat kyllä kalliimpia lahjoja

Nykyään ollaan kovin vaativaisia lahjojen suhteen ja arvotetaan muita sen perusteella miten kalliin lahjan ostivat.

Kun siskoni oli lukiossa ja äiti ehdotti 10€ arvoista lahjaa kaverille, sisko meni vaikeaksi ja sanoi että vähintään 20€ sen pitää olla että kehtaa muiden nähden antaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne tavat tulevat kotoa. Jos kotona arvotetaan ja kommentoidaan tiettyyn tyyliin, se tarttuu lapsiinkin. Olen lasten ja nuorten kanssa työni puolesta tekemisissä ja siellä nopeasti selviää, millainen ajattelumaailma kullakin lapsella on ja heidän takanaan olevat perheet aina vahvistavat jo syntynyttä käsitystä, kun heihin tutustuu.

Oletpa sinä viisas.

Muistan kun annoin kaverille 11v synttärilahjaksi alusvaatesetin. Siinä oli tosi nätti toppi, pikkuhousut ja sukat. Lisäksi karkkipussi. Kaveri haukkui lahjan ihan lyttyyn muiden kuullen, muistan sen ikuisesti. No, koulussa kuitenkin hyvin usein vilkkui tuo antamani toppi paidan alta. Äiti tuon lahjan oli hommannut ja varsinkin näin jälkikäteen oikein ajatellut - kaverin perhe oli todella köyhä ja rahat meni mieluummin kaljaan, tupakkaan ja herkkuihin kuin lasten vaatteisiin. Taisi tulla tarpeeseen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko ystävällisesti kasvattaa lapsenne niin, että ylipäänsä mikä tahansa lahja on vaan plussaa, ei mitään perusedellytys tai pääsylippu synttäreille?

Ystävällisesti voisi myös opettaa, että muiden toiveita tulee kuunnella ja kunnioittaa.

Meillä oli kutsussa toive ettei lahjoja tuoda, mutta silti tuotiin kun lapsi niin kovasti tahtoi. Mahtoiko tahtoa?

Itse ollaan opetettu lapsille nämä asiat:

A) Lahjahevosen suuhun ei katsota.

B) Kaikista lahjoista kiitetään nätisti.

C) Kenenkään lahjoja ei ylenkatsota.

D) Synttäreillä on kiva saada lahjoja, mutta pääpointti on muualla.

Oma lapsikin kuuli kommenttia vietyään lahjaksi erään monikäyttöisen ja tarpeellisenkin jutun, sekä karkkia. Vastaavaa kommentointia ei muilta lapsilta ole tullut, enkä myöskään tiedä että mitä ihmettä sitten olisi pitänyt viedä. Meilläkin on monta lasta ja jokaisella liuta synttäreitä, joilla vierailevat, joten ei ole edes realistista alkaa joka kaverille ostelemaan jotain 20 euron lahjoja.

Vuosittain ollaan keksitty että tämän vuoden lahja on sitten X, ja sitten jokainen synttärisankari on saanut lapsiltamme sen jutun.

Ollaan näin myös ajateltu, että vähennetään sitä krääsää mitä kaikille kertyy, kun ei itsekään siitä tykätä.

Valittavan lapsen vanhemmat olivat suhtautuneet fiksusti ja kehuneet lahjaa. Itse lohduteltiin lasta täällä kotona, ettei tarvi välittää; tuollainen valittaminen ei ole osoitus lahjan huonoudesta vaan synttärisankarin käytöstapojen puutteesta, ajattelemattomuudesta tai kiittämättömyysestä.

Lahjojen osto on kilpavarustelua.

Lapseni piti synttärit 7-10-vuotiaana. Kaikki vieraat antoivat kalliit merkkilahjat paitsi yksi lapsi toi aina jotain halpaa, kuten juuri halvat värikynät.

En sanonut siitä lapselleni mitään eikä kukan muukaan asiaa kommentoinut ainakaan minun kuulteni.

En tiedä, miksi toivat noin halvan lahjan. Heillä oli ainakin äiti vakitöissä ja yliopistokoulutettu. Heillä vain 1 lapsi. Aina myös pummaamassa kyytiä, vaikka heillä oli omakin auto. (uutena juuri ostettu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko ystävällisesti kasvattaa lapsenne niin, että ylipäänsä mikä tahansa lahja on vaan plussaa, ei mitään perusedellytys tai pääsylippu synttäreille?

Ystävällisesti voisi myös opettaa, että muiden toiveita tulee kuunnella ja kunnioittaa.

Meillä oli kutsussa toive ettei lahjoja tuoda, mutta silti tuotiin kun lapsi niin kovasti tahtoi. Mahtoiko tahtoa?

Totta, tuotakin pyyntöä pitäisi kunnioittaa. Tuli myös mieleen, että onko mahdollista että lapsenne on toivonut lahjoja mutta te vanhemmat ette? Että jospa lapsi on maininnut lahjatoiveita kavereilleen ja näitä on sitten kuunneltu.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun annoin kaverille 11v synttärilahjaksi alusvaatesetin. Siinä oli tosi nätti toppi, pikkuhousut ja sukat. Lisäksi karkkipussi. Kaveri haukkui lahjan ihan lyttyyn muiden kuullen, muistan sen ikuisesti. No, koulussa kuitenkin hyvin usein vilkkui tuo antamani toppi paidan alta. Äiti tuon lahjan oli hommannut ja varsinkin näin jälkikäteen oikein ajatellut - kaverin perhe oli todella köyhä ja rahat meni mieluummin kaljaan, tupakkaan ja herkkuihin kuin lasten vaatteisiin. Taisi tulla tarpeeseen kuitenkin.

Ymmärrän pettymyksen. Köyhä odotti kerrankin jotain kivaa, mutta saikin säälilahjan.

Vierailija kirjoitti:

Lahjojen osto on kilpavarustelua.

Lapseni piti synttärit 7-10-vuotiaana. Kaikki vieraat antoivat kalliit merkkilahjat paitsi yksi lapsi toi aina jotain halpaa, kuten juuri halvat värikynät.

En sanonut siitä lapselleni mitään eikä kukan muukaan asiaa kommentoinut ainakaan minun kuulteni.

En tiedä, miksi toivat noin halvan lahjan. Heillä oli ainakin äiti vakitöissä ja yliopistokoulutettu. Heillä vain 1 lapsi. Aina myös pummaamassa kyytiä, vaikka heillä oli omakin auto. (uutena juuri ostettu)

No kuulostaa ainakin synttäreiden osalta järkevältä rahankäytöltä. Kyydin pummaaminen on vähän outoa, jos omakin löytyy. Sinä sen sijaan vaikutat hieman snobilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko ystävällisesti kasvattaa lapsenne niin, että ylipäänsä mikä tahansa lahja on vaan plussaa, ei mitään perusedellytys tai pääsylippu synttäreille?

Ystävällisesti voisi myös opettaa, että muiden toiveita tulee kuunnella ja kunnioittaa.

Meillä oli kutsussa toive ettei lahjoja tuoda, mutta silti tuotiin kun lapsi niin kovasti tahtoi. Mahtoiko tahtoa?

Totta, tuotakin pyyntöä pitäisi kunnioittaa. Tuli myös mieleen, että onko mahdollista että lapsenne on toivonut lahjoja mutta te vanhemmat ette? Että jospa lapsi on maininnut lahjatoiveita kavereilleen ja näitä on sitten kuunneltu.

Lapsi otti asian itse esille, kun aina kaikki puhuu kuinka vaikeaa se on ja vanhemmat ei oikein tahdo sitä muistaa ja sitten kiireellä haetaan jotain.

Rahahan se tosiaan ratkaisee! Jotkut ovat kyllä niin kiittämättömiä. Kun olin teini, minulla oli kaveri, jonka perheellä ei ollut hirveästi rahaa. Sain häneltä joululahjaksi kolme ruutuvihkoa. Sisareni tuota naureskeli, mutta minulle ne olivat oikeasti mieluinen ja hyödyllinen lahja. Kaveri laittoi vielä perään tekstarin "ajattelin että tarvit näitä, kun tykkäät piirtää ja kirjoittaa niin paljon".

No kaikki ei ole oppinut tapoja. Tein pienen testin, serkun pojat oli toivoneet kallista peliä.No ostin sen mutta paketoin sen halvan lautapelin sisään...No avatessa paljastui ettei noillakaan lapsilla ollut niitä käytöstapoja ja arvostusta ihan joka lahjaa kohtaan.

Itse sain vastaavasta asiasta tärkeän opin lapsena. Olin ehkä 8, kun vanhempi serkkuni antoi minulle synttärilahjaksi sarjakuvan eräästä sarjasta, jota tykkäsin tuolloin lukea. Myöhemmin äitini kysyi, ilahduinko serkun lahjasta. Totesin "joo, vaikka ei se se minkään kallis lahja ollutkaan". Äitini moitti minua ja sanoi, että eihän sillä hinnalla mitään merkitystä olekaan, vaan sillä, että todella pidin lahjasta ja että serkku oli oikeasti ajatellut minua ostaessaan sen. Tajusin silloin, kuinka kiittämättömästi olin ajatellut, ja kiitin serkkua  lahjasta myöhemmin vielä uudestaan.

Mielestäni kaverin synttäreille ei pitäisikään ostaa kalliita lahjoja. Ajatelkaapa jos lapsella on vaikkapa 10 kaveria joilla on kaikilla vuorollaan vuoden aikana synttärijuhlat. Jos jokaiselle kaverille ostettaisiin kallis, vaikkapa 50-100e lahja niin aikamoinen summa kertyisi vuoden aikana...

Minusta 10-20e on sopiva summa. Tietenkään mitään rihkamaa ei pidä olla, mutta vaikka joku lahjakortti tai muutoin hyödyllinen lahja.

Jotkut lapset ovat kovin kiittämättömiä, eivät välttämättä kiitä vanhempiaankaan mistään ja otetaan kaikki itsestäänselvyyksinä. Kasvatuksesta siinäkin on kyse.

Ap:n tapauksessa ottaisin yhteyttä juhlasankarin vanhempiin ja kertoisin lahjan antaneelle tulleen paha mieli kun lahjaa oli arvosteltu. Ehkä vanhemmat voisivat vihdoin ottaa lapsensa kanssa puheeksi miten lahjat otetaan vastaan ilman mitään draamaa.

Laita isoveli vetämään sitä turpaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko ystävällisesti kasvattaa lapsenne niin, että ylipäänsä mikä tahansa lahja on vaan plussaa, ei mitään perusedellytys tai pääsylippu synttäreille?

Ystävällisesti voisi myös opettaa, että muiden toiveita tulee kuunnella ja kunnioittaa.

Meillä oli kutsussa toive ettei lahjoja tuoda, mutta silti tuotiin kun lapsi niin kovasti tahtoi. Mahtoiko tahtoa?

Totta, tuotakin pyyntöä pitäisi kunnioittaa. Tuli myös mieleen, että onko mahdollista että lapsenne on toivonut lahjoja mutta te vanhemmat ette? Että jospa lapsi on maininnut lahjatoiveita kavereilleen ja näitä on sitten kuunneltu.

Lapsi otti asian itse esille, kun aina kaikki puhuu kuinka vaikeaa se on ja vanhemmat ei oikein tahdo sitä muistaa ja sitten kiireellä haetaan jotain.

Okei, no silloin varsinkin tuota olisi suonut kunnioitettavan. Ehkä nämä kavereiden vanhemmat sitten jotenkin luuli kyseessä olevan joku vanhempien keksintö (ts. ei tullut mieleen että lapsi itse olisi voinut keksiä tällaista) ja ajattelivat että pitäähän se lahja olla, mitä höpötyksiä.

Tuo voisi toimia tosi hyvin, jos vanhemmat jotenkin keskenään saisivat sovittua lahjattomuudesta silloin kun kyseessä on just lapsen ajatus.

Miksi pitäisi sanoa yhtään mitään? Anna lapsen olla harmissaan köyhyydestään, epäonnistumisestaan, vertailusta, tai mistä ei sitten pitänytkin. Sillä viestität, ettei hän ole kamala vaikka harmittaisi.

Kyllä minä voisin lapselle sanoa - ja olenkin sanonut - "kenen äiti osti tämän p*skan!?" Ei oo pakko ostaa sitä kintsuroinaa väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin lapselle, että hänen lahjansa oli arvokkaampi kun oli lahjan saajaa ajatellen mietitty ja sydämestä annettu. Kaikki arvo ei ole rahassa.

Paskat se mistään sydämestä oli. Äiti osti alelaarista turhautuneena et ku pitää taas olla tekemässä enemmän ku lapsen isä, joka makaa sohvalla!

7 v synttärit tulossa. Ajateltiin sanoa että ei kaverilahjoja, tulee vaan turhaa päänvaivaa miettiä mitä ostais ja rihkamaa kertyy. Jos haluavat tuoda silti jotain niin karkkipussi tms. Ostetaan me vanhemmat ja isovanhemmat sit ne lahjat.