Olisiko sinulle voinut lapsena käydä noin kuin tälle, joka kulki paljaissa nilkoissa pakkasella ja palellutti jalkansa niin, että kulkee nyt kepeillä?

Ei. Silloin kun minä olin lapsi niin pukeuduttiin sään mukaan. Vanhemmat pitivät siitä huolta. Ei ollut paleltumia.

Tuskin.

Sain kuudesluokkalaisena koulutyttönä remmiä, kun jäin kiinni siitä, että ajoin pyörällä ilman kypärää.

Oletettavasti paljasnilkkailusta pakkasella olisi tullut sama seuraus.

Ei olisi käynyt. Jo teininä pakkauduin lämpimiin vaatteisiin ja tilkitsin kaikki raot (kaula, ranteet, nilkat) lämpimiksi. En voi vieläkään sietää jos jostain vaatteiden raosta vuotaa kylmää ilmaa iholle. Lapsuuden kotipaikkakunnalla oli myös jopa -40 asteen pakkasia. Pitää olla aika tyhmä jos tuollaisilla keleillä jättää nilkat paljaaksi.

Ei todellakaan. Korvat olivat välillä koetuksella, mutta eipä niiden paleltuminen ole mitään verrattuna akillesjännetulehdukseen.

Joo. En oo osannu pukeutua sään mukaan.

Ei. Mutta pää olisi voinut paleltua. Pipoa ei haluttu käyttää. 70-luku.

Kuljin aina ilman pipoa, olisihan siitä voinut jotain seuratakin.

Joskus kun myöhästyin koulusta niin lähdin liian kevyissä vaatteissa kouluun ja oli kylmä talvi.

Ei, koska silloin muotia oli lasketteluhaalarit ja bula-hatut.

Vanhemmat ja opettajat pakottivat kyllä pukeutumaan lämpimästi..

No ei todellakaan.

Meillä ei käytetty kesävaatteita talvella.

Mieleltään köyhän hommaa.

Siihen olisi puuttunut vanhemmat, opettaja, ohikulkijat....

Kuka kahjo nyt edes haluaa jäätyä?

Enpä oikein tiedä. Kyllä silloin aika vähillä vaatteilla kuljettiin ulkona ja esim pipoahan ei silloin pidetty kuin jossain koulun hiihtotunneilla eikä mitään välikerrastoja kukaan pitänyt. Ja tulihan silloin joillain kännireissuilla kahlattua lumihangessa, joten kaipa siinäkin nilkat olivat vaarassa. Jossain vaiheessa aikuisiässäkin kuljin talvet lenkkareilla, kun talvikengät olivat niin työläät laittaa jalkaan. Sukissa tosin on aina ollut varsi. 

Olen kotoisin Lapista ja en muista, että kukaan olisi yläasteella kulkenut vähissä vaatteissa talvella, jos oli pakkasta. Ilman toppahousuja ja pipoa ehkä, mutta minulla ja kavereilla ainakin oli farkkujen alla paksut sukkahousut, leggarit tai ihan pitkät kalsarit. Kovilla pakkasilla se pipokin varmasti löysi päähän ja toppahousut niillä, ketkä käveli kouluun. Nilkkasukat oli kesäsukkia.

Kyllä vanhemmat piti huolen, että oli lämpimät vaatteet ja hyvät talvikengät, ei silloin kukaan tennareissa kulkenut talvella.

Olen syntynyt 91 eli olin yläasteella 2004-2007.

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska silloin muotia oli lasketteluhaalarit ja bula-hatut.

Tuo oli kyllä hauskaa aikaa, kun tosiaan ei ollut muotia palella, vaan nimenomaan vedettiin kutosellakin haalareissa kouluun!

Ei, siihen aikaan oli muotia kulkea paljain päin, ei paljain nilkoin. Ja minua ei olisi kyllä mikään saanut kulkemaan nilkat paljaana. Käytin myös ulkohousuja. Muut ei käyttäneet, enkä ymmärrä miten eivät paleltuneet

Ei mulle just noin olisi voinut käydä. Mutta olisi voinut tulla paleltumia esim korviin. 80-luvulla Helsingissä ei juuri pipoa käytetty. Nykyään on useimmiten pipo, mutta nilkat paljaana. Oi aikoja, oi tapoja.

Toivottavasti tekoripset lämmittävät häntä.

No tässä voi vaan todeta, että nuoret on nuoria. En nyt lähtisi kovin pitkää ihmettelyketjua kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska silloin muotia oli lasketteluhaalarit ja bula-hatut.

Tuo oli kyllä hauskaa aikaa, kun tosiaan ei ollut muotia palella, vaan nimenomaan vedettiin kutosellakin haalareissa kouluun!

Kyllä! Muistatteko moon bootsit, ei todellakaan nilkkoja palellut.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin.

Sain kuudesluokkalaisena koulutyttönä remmiä, kun jäin kiinni siitä, että ajoin pyörällä ilman kypärää.

Oletettavasti paljasnilkkailusta pakkasella olisi tullut sama seuraus.

Aika karulta tuokin kuulostaa. Kai tavoite pitäisi olla se, että oppii itse tajuamaan, miksi pitää jotain vaatetta tai turvavarustetta käyttää. Eikä niin, että rangaistuksen pelossa vain käyttää.