Välillä tuntuu, että kaikki psykologiaa opiskelemaan lähtevät ovat itse jonkin sortin mentaalitapauksia
Tunnen pari masennuksesta kärsivää, yhden maanis-depressiivisiä oireita omaavan, erään alkoholinvaikutuksen alaisena täysin luonnehäiriöisen ja useamman muuten vain epäilyksiä herättävän psykan opiskelijan :)
Kommentit (14)
Vierailija:
Psykaa on tosi vaikea päästä lukemaan, koska sinne halajavia on niin mahdottomasti ja porukka lukee kuukausia päästäkseen opiskelemaan. Ja toisaalta monenlaisia psykologeja tarvitaan, koska työkenttäkin on niin laaja: on todella eri asia olla vaikkapa tutkija, koulupsykologi tai työpsykologi. Kaikkiin tarvitaan erilaisia ominaisuuksia ja persoonia.
omasta tuttava- ja kaveripiiristä psykanlukijoita on maanis-depressiivinen, renttumagneetti (oma isä alkoholisti ja raahaa näitä alkoholisteja miesystävikseen edelleen...) ja erittäin huonon itsetunnon omaava hissukka
sta psykologeja. Ei ole olemassa vain yhdenlaista mittapuuta, miten voisi erotella sopivat ja epäsopivat. Tärkeintä on motivaatio, empatiakyky ja tarpeeksi vahva luonne.
t. yksi psykologi, jonka opiskelukaverit olivat harvinaisen tasapainoisia, kypsiä ja fiksuja
eli eliittijoukko!
Itse olen opiskellut psykaa sivuaineena ja mielestäni psykan lukijat ovat olleet harvinaisen fiksuja, lahjakkaita, sosiaalisia, iloisia ja ehkä myös hippusen verran persoonallisia yksilöitä.
Haastateltiin 13 ehdokasta joista kymmenkunta oli jotenkin omituisia. Loput olivat ihan tavallisia ja heistä yksi saikin paikan. Ei voitu koululaisten joukkoon ajatellakaan mitään omaan alaansa fakkiintuneita tyyppejä.
Se on yksi niistä laitoksista, joihin on vaikein päästä sisään. Reilusti alle 10% hyväksytään ainakin Tampereen yliopistoon.
Johtuisikohan omituisuus sitten juuri siitä, että sisään päässeet ovat viihtyneet aika monta kuukautta pääsykoekirjojen parissa ja muu elämä on jäänyt sikseen?
Riittää, että on matemaattisesti lahjakas ja hallitsee hyvin kielellisen ilmaisun
Ei auta vaikka on kuinka hyvä muuten jos ei muuten ole edellytyksiä
Vierailija:
Riittää, että on matemaattisesti lahjakas ja hallitsee hyvin kielellisen ilmaisun
perustuu puhtaasti tieteeseen - varsinkin nuoremmilla ja kokemattomimmilla lääkäreillä. Jotain vanhoja anarkisteja sitten saattaa olla, jotka ihan kuuntelevatkin potilaan tuntemuksia, eivätkä tuijota ainoastaan testituloksiin tms.
Psykiatri on erikoislääkäri, joka on lääketieteellisen peruskoulutuksensa jälkeen erikoistunut psykiatriaan.
Psykologi ja psykiatri ovat kaksi eri asiaa. Tekevät eri töitä ja heillä on eri koulutus ja eri sisäänpääsyvaatimukset koulutukseen.
epäilemättä hakukokeissa käytetään psykologisia testejä. Sama pätee opettajiin. Täysin soveltumatonta porukkaa otetaan, en tosiaan tiedä kuka heidät testaa ja mitä pitävät tärkeänä, mutta testit vuotaa kuin seula.
Psykaa on tosi vaikea päästä lukemaan, koska sinne halajavia on niin mahdottomasti ja porukka lukee kuukausia päästäkseen opiskelemaan. Ja toisaalta monenlaisia psykologeja tarvitaan, koska työkenttäkin on niin laaja: on todella eri asia olla vaikkapa tutkija, koulupsykologi tai työpsykologi. Kaikkiin tarvitaan erilaisia ominaisuuksia ja persoonia.