Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista vastuuta koet kantavasi ympärillä olevista nuorista ja lapsista?
23.01.2021 |
Nyt, kun nämä nuorten tekemät vakavat rikokset kuohuttavat, on moni halukas muuttamaan kehityskulkua toiseen suuntaan. On hyvä pohtia sitä, miten itse suhtautuu lähellä oleviin lapsiin ja nuoriin. Esimerkiksi perheelliset; miten suhtaudutte niihin lapsiin, jotka tulevat "huonoista" perheistä?
Kuinka paljon yritätte vaikuttaa lastenne kaverisuhteisiin ja siihen, että he kuuluisivat "parempiin piireihin"? Miten nämä teot teillä käytännössä näkyvät?
On tunnustettava, että huono-osaisia aikuisia, mielenterveysongelmaisia tai muutoin vanhemmuuden vastuuta tunnistamattomia ja kantamattomia aikuisia tulee aina olemaan. He ovat itse niitä "huonoista" perheistä tulevia, joille ei eväitä hyvinvointiin ja vastuunkantamiseen ole annettu. Olisikin todella olennaista, että yhteisöt kantaisivat laajempaa vastuuta muista ja niistä lapsista, joilla kodin olosuhteet eivät kenties tue kasvua ja ole turvallisia. Silloin yksikin lähipiirissä oleva turvallinen perhe/aikuinen/kaveri voi olla todella olennaista. Sieltä saa mallia, sinne voi kokea vähän kuuluvansa ja olevansa tervetullut.
Sillä, että yhä enemmän ja enemmän jaottelemme ihmisiä hyviin, huonoihin, onnistujiin ja epäonnistujiin ja pyrimme vain suojaamaan omia lapsiamme, on ikävät vaikutukset yhteisöön kokonaisuutena. Myös meidän omat lapsemme oppivat jo pienestä tämän jaottelun, ikään kuin asiaan kuuluvana. Lapsi, joka näkee hyväksyntää ja erilaisuutta, oppii elämään sen kanssa myös tulevaisuudessa.
Ei siis syrjitä entisestään niitä huonosti voivia lapsia ja nuoria, vaan toivotetaan heidät tervetulleeksi. Pyritään kohtaamaan heitä.
Kommentit (2)
Tuo Koskela-keissi vaikutti niin että en anna koulukiusatun lapseni olla yhtään sellaisten lasten kanssa, jotka tönivät tai potkivat ja välillä ovat sitten kavereita. Kotona harjoitellaan sitä mitä tarkoittaa hyvä kaveri.
Jonkin verran olen muiden vanhempien kanssa käsitellyt sitä kuka kiusaa ja ketä, miksi riidat syntyvät ja menin itse lapseni kanssa perheneuvojalle. Ja kannustan lastani olemaan sellaisten lasten kaveri joiden kanssa jatkuvaa riitaa ja riitojen selvittelyä ei tule.
Harmi, ettei kaikki vanhemmat oikeasti hae apua näihin tilanteisiin vaan odottavat esim. minun nyt kyselevän apua heidänkin lasten ongelmiin kun tietävät että käymme perheneuvojalla. Parhaiten kaikki auttaisi toisiaan, jos kantaisi vastuuta oman lapsensa henkisestä ja fyysisestä hyhinvoinnista ja hakisi heti apua ilman häpeän tunnetta jos ei meinaa selvitä tilanteista. Ei kenenkään toisen vanhemman tai varsinkaan lapsen kuulu huolehtia muiden lapsista. Toki apua voi antaa, mutta miksi tehdä omia lapsia jos niiden kanssa ei pärjää, ei pysty asettamaan rajoja tai ei ole valmis selvittämään millainen oma lapsi oikeasti on, puhumattakaan rakkaudellisesta kasvatuksesta jossa lapsi ymmärtäisi että on arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kasvatan lapseni todellisuuteen eli älä hyväksy kaikkea, älä usko lupauksia, älä oleta, että hyvään vastataan hyvällä. Parempi lähteä maailmalle realistina kuin itseoppineena terapeuttina.