/// JOULUNTÄHTÖSTEN VIIKONLOPPU (PE-SU) ///
Huomenta vaan kaikille ja eikun uutta pinoa pystyyn viikonlopulle! Nyt täytyy juosta töihin mutta tulen illalla kertomaan lisää, esim eilisestä ultrasta.
Tässä vielä eilinen pino:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7961507&p=1&tmode=1&smode…
-nani 19+3
Kommentit (26)
Mies tuosta heräili ja alkaa toipua eilisestä baarireissusta, pääsin minäkin koneella käymään.
Tinurille paljon voimia ja jaksamista. Läheisen sairastuminen on aina rankkaa ja varsinkin epätietoisuus siitä miten tästä eteenpäin ja mitä on seuraavaksi edessä. Lähetän täältä paljon halauksia ja muistan sinua.
Eilen tuntui jo päivällä hiukan paremmalta, mutta ilta/yö meni taas supistellessa. Taitaa mennä aika hyvin levossa nama viimeiset kesä viikot. ja tosiaan paljon kirjoja odottaa lukemista. Aloitin eilen taas yhden uuden, joka kertoo toisesta maailmansodasta ja ainakin alku vaikuttaa hyvältä. Ja jokainen päivä kun vauva sisällä pysyy ja kasvaa on tietysti tässä tilanteessa plussaa. Toivottavasti kultakutrin (?!?) supistelut on lakannut ja olo tasoittunut.
Noista kiloista vielä että tällä hetkellä, jos vertaa aikaa ennen raskautta kiloja on tullut 7 lisää, mutta jos neuvolan korttia kattoo niin vain (?!?) neljä. en kyllä ole yhtään ollut huolissaan noista kiloista, kun ne nyt on keskittynyt vielä mahaan ja rintoihin. Mutta nyt kun lepäilen kotosalla ja sohvalla kaiket päivät täytyy kai vähän vähentää syömistä *..* Äitiysvaatteita mulla on tuttujen perintönä aika paljon. Itse en ole ostanut kuin yhdet farkut ja huomasin ilokseni, että vielä jotkut mekotkin menee hyvin päälle ja matalavyyötäröiset housut. äitiysvaatteet tuntuvat silti paljon mukavammilta ja mikään ei kiristä. :)!
Mutta sunnuntain jatkoa kaikille!!
Myy, 21+5
Terveiset polilta! Eli supparit sitten vaan jatkuivat, joten piti lähteä näytille äippäpolille pe-iltapäivällä! Ja sinne tielle jäinkin, kunnes tänään tulin kotiin lepäilemään. Supparit tosiaan olivat saaneet aikaiseksi " tuhoa" eli avautumista kohdunsuulla ja nyt melkeinpä tuli tuomio vuodelepoon loppuraskauteen saakka.
Olisivat pitäneet osastolla pidempäänkin, mutta halusin ehdottomasti kotiin syystä että en ole tyttöjen kanssa ehtinyt olla juuri lainkaan ja se katsottiin tarpeeksi turvalliseksi että saan levätä kotona. Minun äitini tulee tänne illalla ja on seurassamme ensiviikolla kun mies on töissä.
Jotenkin tuntuu turhalta! Onneksi kone on tässä sängynvieressä niin pääsee edes tänne purkamaan tuntojaan. Tytöt on mieheni (isäpuolensa) kanssa katsasmassa itselleen koulureppuja ja jotain muuta pikkusälää mitä nyt pienet koululaiset vain voivat tarvita :) Mutta ihanaa olla kotona!
MYY huomasin että sulla on ollut samaa vaivaa. Mulla tosiaan alkoi vasta tää supistelu nyt tänä viikonloppuna ja sitä ennen ei ole tätä vaivaa ollutkaan. Aikaisemmin huolta herätti vain laskenut paino, mutta nyt ainoa toive on saada vauva pysymään masussa tarpeeksi kauan! Lääkäri puhui tosiaan että 23-24 viikkoa on S E raja jonka jälkeen eloonjäämisen mahdollisuus alkaa jo olla olemassa. Mutta eihän kukaan halua vauvansa syntyvän niin aikaisin :(
No joo se valituksesta. TINURI voimia sinullekin todella surulliseen tilanteeseen. Ja PÄIVIKILLÄKIN taitaa sama olla menossa lähipiirissä. Molemmille todella paljon voimia olla läheisensä tukena!!!!
4ÄIPPÄ kurjia nuo etelästä saadut vatsataudit. Mulla on iskenyt kahdesti, Teneriffalla ja Portugalissa, vaikka paljon eksoottisimmissakin kohteissa on tullut matkattua! Nykyisin olenkin aika hysteerinen ruuan suhteen aina kotimaan rajojen ulkopuolella. Vaikka ei se vatsatauti tosiaan aina ole vältettävissä edes ylihygieenisyydellä!!! Hyvä että voit jo paremmin!
Mukavaa sunnuntaita!
Kultsi 22+2 *lepäilemässä*
[color=red]SENNA1: Juu minähän se joka synnytyspelosta ja traumoista kerroin. Missä sairaalassa kävit? Mun käyntini oli ihan toista luokkaa ja olisin kyllä toivonut samanlaista kohtelua kuin sä sait osaksesi!! tai oikeastaan ehkä ymmärtämystä yms. Synnyksestä jäänet traumat ei mulla ainakaan ole kovin " kevyitä" ja siksi olisi ollut kiva että joku olisi niihin suhtautunut ymmärtävästi ja vähättelemättä. Ekalla kerralla mulla oli kätilö ja lääkäri, nyt mulla oli vain suoraan lääkäri ja se oli kaikenkaikkiaan lääkärin pätevyydestä huolimatta musta suhteellisen turha käynti.[/color]
[color=blue]KULTIKUTRI JA MYY_81: Vieläkö niitä supistuksia tulee... toivotaan että ne loppuivat kultikutri osaltasi kokonaan eikä ole mistään vaarallisesta kyse! Myy:lle: lepäilehän nyt kunnolla ja jos meet takaisin töihin niin koita ottaa töissä mahdollisuuksien mukaan rennommin![/color]
[color=green]TEPPIS &LILLAMAAR: onnittelut rakenteen johdosta! molemmille siis tulossa poika: ) käykös tässä nyt niin että pojat valtaavat jouluntähdet??[/color]
TINURI: Voimia veljesi sairaudessa! Eipä minultakaan mitään suurempia sanoja löydy ja voin vain kuvitella kuinka suuren huolen tilanne aiheuttaa. Sävyjä elämässä todella on, joskus vaan tuntuu että joidenkin elämään niitä tulee kerralla liikaa. Toivotaan että tämä on vain niitä tilanteita jotka päättyvät onnellisesti!!!
[color=pink]Meikäläinen siirtyy taas väsäämään päättötyötään ja miettimään miten ihmeessä pojan jalat voi nyt jo olla keuhkoissa kun tässä koneella istuskelen!!!
JAKSUJA kaikille tasapuolisesti!
Ilmis+ poitsu rv22+ 3
Tänään on yritetty pitää ajatuksia muualla kuin isoveljeni sairaudessa, käytiin katsomassa vadelma- ja sienipaikkoja ja helteestä (ja ötököistä :P) huolimatta poimittiinkin vähän vattuja. Ahh, olivatpa hyviä jäätelön kanssa! Huomasin, että oikeastaan ainoa raskaudenaikainen " ruokahimo" alun bulgarianjugurtin ja vadelmamehun jälkeen onkin kohdistunut tuoreisiin marjoihin, tuntuu, että niitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Terveellisiähän ne ovat, parempi marjanhimo kuin karkinhimo :) Sieniä ei varmaan saada ellei nyt sitten ala kunnon sateet :( Metsänpohja on aivan rutikuiva, jopa sellaiset paikat, joissa normaalisti kasvaa rahkasammalta.
Voi Kultikutri, toivottavasti lepäily onnistuu ja saat vauvan pidettyä vielä mahdollisimman kauan kohdussa kasvamassa! Samat sanat Myylle, supistelu tosiaan kannattaa ottaa vakavasti, jos supistuksia on paljon tai ne ovat kivuliaita. Joku meistä joulukuisistakohan se kirjoitti, että myös vilkkaasti liikehtivä vauva voi saada supistelua aikaan? No minua supisteli esikoisesta tosi paljon, eniten raskausviikolla 25, ja tämä oli ja on edelleen todella vilkas ja motorisesti aktiivinen. Masuvauva tuntuu olevan samaa laatua, joten ei ihme, että minuakin supistuttaa!
Hengästymisestä: Minulle sitä aiheutti ei suinkaan ylös noussut kohtu vaan hemoglobiinin aleneminen! Niin että jos kovin kävellessä puuskututtaa, kannattaa tarkistaa hb neuvolassa. Minulla oli hb päässyt yllättäen tosi alas, esikoisesta se putosi näihin lukemiin vasta kun raskausviikkoja oli kasassa 31! Saapa nähdä, tepsiikö rautakuuri.
Ilmis, sinullakin on sitten sama homma työn alla kuin minulla eli päättötyö. Gradu on yliopistoon ollut tekeillä ännännättä vuotta, tuli tuossa esikoisen moniallergisuuden myötä " pikku paussi" opintojen loppuun tekemiseen... Onneksi ei muuta puutu maisterintutkinnosta, joten valoa on tunnelin päässä! Vielä kun saisi ajatuksensa kasaan...heh ;D
Päivikille myös voimia isän sairauden kanssa, onneksi kai tuon tyyppisissä syövissä ennuste on tosi hyvä?
Juu, sävyjä on elämässä, onneksi on tähän ikään (34, piakkoin 35) mennessä kokenut yhtä sun toista, myös niitä tummia sävyjä. Suhteellisuudentajua kasvattavaa, joskaan ei aina kivutonta. Saa arvostamaan elämän valoisia puolia, kyllä. Yhtäkään onnellista päivää en pidä itsestäänselvyytenä.
Hyvää helteistä sunnuntai-iltapäivää staroille.
Tinuri ja villisti pomputteleva Itu 21+1
kun en ole varmaan kuukauteen kuulumisia laitellut.
Ensinnäkin hurjasti voimia kaikille,keillä ikäviä vaiheita menossa elämässään!!
Täällä helle on hirmuinen,tänään kävin pyöräilemässä apteekissa ja jouduin kokemaan seuraavaa; tunteen kun on ihan järkyttävä pissihätä ja ajat huonokuntoista pyörätietä toivoen että matkan varrelle osuisi wc..eikä kotimatkaa ole kuin 6km jäljellä.Jokaisella töyssyllä meinaa lirahtaa housuun ja kaiken lisäksi aurinko porottaa ja ja piinaa isomasuista ;) Kotona pääsi kyllä ärränpäitä,miehen vikahan se oli,eikö vaan..no ainakin helpotti kun sain vähän purkautua hänelle ;)
Tämä toinen raskaus tuntuu olevan paljon hankalampi kun esikoisen raskaus.On jos jonkinlaista vaivaa;suonenvetoa,vihlomisia,supistelua,päänsärkyä..kaikkea mahdollista.Välillä olen miettinyt jääväni töistä pois muutamaksi päiväksi kun hermotkin tuppaa olevan kireällä.Tosin työssäni moni on jo sanonut ja ihmetellyt miksen jää jo kokonaan pois.Työskentelen ns." vaarallisella alalla" jossa väkivallan ym.uhka on joka päivä todennäköinen.
Painoa tullut jo 9kg!Onko kukaan muu saanut yhtä paljon?Tosin neuvolan ekasta mitauksesta lähtien painonnousu on " vain" 7kg,mutta lähtöpainoni peilattuna tuo 9kg on todellinen.Onneksi BMI oli /normaali alhainen ennen raskautta mutta nyt sanon ihan rehellisesti,että katsoessani peilistä oikein inhottaa nuo kertyneet kilot,joita siis on muuallakin kuin masussa.Koitan nyt tarkkailla syömisiäni ja juoda paljon,ekassa raskaudessa sain 20kg eikä se kovin helpolla pois lähtenyt.
Ensi vko.lla olisi eka lääkärineuvola,saa nähdä mitä meinaa noiden supistelujeni kanssa.Vauva on erittäin vilkas ja potkut tuntuvat jo navan yläpuolellakin,vaika suurin osa potkuista tulee alaspäin.
Minäkin pesin ekan satsin vauvanvaatteita perjantaina!En malttanut enää olla ottamatta niitä esille.Seuraava etappi olisi hoitopöydän laittaminen.
nyt kahvin keittoon,väsyttää kovasti joten hyviä ja muikeita vointeja kaikille!
T.Empula 22+2
Jospa minäkin kerrron kuulumiseni. Keskiviikkona palattiin mieheni kanssa viikon lomalta bulgariasta. Loma oli ihana, tosin lapsia oli ihan järjetön ikävä aina hetkittäin! No toiseksi viimeisenä lomapäivänä sain ripulin, vaikka kuinka olin neuvolan ohjeita reissussa noudattanut, seuraavana pävänä olo oli jo huomattavasti parempi joten huokasin helpotuksesta, mutta mutta... Kun päästiin suomeen takaisin, olo oli kamala! Aloin oksentamaan, vessassa juoksin vähänväliä ja alkoi todella hirveät vatsakivut millaisia en ole ennen kokeut, niin ja kuume. Joten eikun suunta äippäpolille, ekax ultrattiin ja tarkistettiin vauvan vointi. Siellä se tyytyväisenä köllötteli joten ei hätää. Mut otettiin sisään sairaalaan tiputukseen ja sain lääkettä mahakipuun, lisäksi tietty kaikki verikokeet, ulostenäytteet yms. otettiin että tiedetään mikä mua vaivaa. eihän se sitten ollut kuin joku virus, jolta en voinut välttyä! Seuraavana päivänä pääsin kotiin toipumaan kun oksentelu loppui. Hiukan varovaista on vielä ton ruoan suhteen kun toipilaana ollaan, mutta kylllä se elämä jo hymyilee! On aivan ihana olla kotona oman perheen kanssa, ja kunhan oon täysin toipunut niin mennään syömään sellanen herkkuateria johonkin ravintolaan, että tietää syöneensä!
Parin viikon päästä neuvolaan, joten sitä odotellessa..
4äippä 22 tasan!