Riitelemme miehen kanssa ihan koko ajan. Suurin syypää olen minä. Neuvoja?

Korkki kiinni

Sincc

Tarvitseeko terapiaan muka lähetteen? Silloin ehkä, jos aikoo maksattaa omat henk.koht. kiukku- ja parisuhdeongelmat yhteiskunnalla, mutta ei varmaan muuten. Sen kun menee asiakkaaksi.

Aikuistuminen

Muutama käytännönteko:

- puhu aina minä-lauseilla, "minusta tuntuu" jne.

- mustasukkaisuus on tyhmää ja sivistymätöntä, haluatko todella tuoda asian miehellesi esiin?

- hengitä syvään sisään ja ulos kolme kertaa ja mieti pääsi sisällä, mikä on se tunne, mikä sinulla on eli esimerkiksi "olen mustasukkainen, "olen vihainen" tai "olen ärsyyntynyt, koska".

- opettele tunnistamaan ärtymys ja vetäydy ajoissa omiin oloihisi.

- ottakaa turvasana käyttöön eli esimerkiksi "kynttilänjalka" ja kun toinen sanoo sen, on pakko lopettaa riita, eikä sitä saa jatkaa siinä hetkessä enää yhtään.

- mieti millaiseksi ihmiseksi sinulla on realistisesti mahdollisuus kasvaa. Lähde tavoittelemaan pieniä voittoja ja ole ylpeä itsestäsi aina, kun onnistunut. Voit pitää tunnepäiväkirjaa, johon merkkaat onnistumiset ja analysoit niitä kertoja, kun et onnistunut.

Tsemppiä! Terapia on varmasti hyvä asia. Toivottavasti pääset sinne. Myös pariterapiasta voi olla apua.

Hei ap.

Hienoa, että olet jo lähtenyt selvittelemään terapian toteutumismahdollisuutta. On myös tosi hyvä, että näet oman osuutesi riitatilanteissa ja kannat vastuusi siitä, että tahdot löytää nykyisiä parempia toimintakeinoja.

Terapian järjestymisessä voi mennä jonkin aikaa. Mutta keskusteluapua on tarjolla monilla eri palveluntuottajilla myös ilman viivettä, kunnes se terapia-asia selviää. Voisit hyvin käydä juttelemassa vaikka ei vielä ikään kuin syville pohjamutiin mennen, ihan siitä, miten voisit hallita itseäsi tilanteissa, joissa tunteet ottavat vallan. Onko työterveyspsykologi tai muu taho tullut puheeksi jo, ellei, ota se puheeksi kun olet varannut ajan lääkäriin?

Ihan sellaisia perusneuvoja voisi olla esim.

Aina kun ärsyynnyt, ota pieni aikalisä. Käy vaikka toisessa huoneessa keittämässä kahvia tai tee muutama hengitysharjoitus: lykkää puheenvuoroasi. Sen pienen harkinta-ajan aikana ehtii ehkä muotoilla sanomisensa paremmin.  Puhuessa kannattaa aina käyttää minä-viestiä eikä syytellä tai analysoida toista sinä-viestillä. Simppeli esimerkki. "Oi että olen väsynyt töistä. Nyt on parasta, että menen vartiksi pötkölleni ja jutellaan vasta sen jälkeen päivän kuulumisista, jooko." EIKÄ NÄIN: "Sinäkin siinä vaan makaat vaikka toinen on raatanut töissä. Et varmaan ole edes tiskata viitsinyt. Et taida rakastaa mua ollenkaan".   Eli: kerro lyhyesti ja asiallisesti miltä sinusta tuntuu (väsymys) ja mitä tarvitset (pötkötys). Yritä välttää toisesta ihmisestä puhumista ja varsinkaan hänen tulkitsemistaan ja asioiden laajentamista nykyhetkestä 'kaikkeen'. Kannattaa muistaa, että jokainen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja omista tunnetiloistaan. 

Lisäksi varaa itsellesi joka päivä jotain rentoutumista, oli se sitten kävelylenkki, taideharrastus, saunassa lojuminen tai lempisarjasi katselu. Anna rentoutumisen tulla ilman, että syyttelet ja vaadit itseltäsi mitään. Kun koet antavasi itsesi levätä, keräät voimia myös vuorovaikutukseen.

Miltä tällainen kuulostaa?

Oletko jotenkin perfektionisti? Valitatko miehelle, jos kaikki ei ole täydellisesti? Mistä ja miksi suutut miehelle? Onko ne järkeviä syitä, vai onko kaikki ongelmat vain sinusta johtuvia?

Pystytkö välillä vain rentoutumaan ja keskittymään mukaviin asioihin?

Lähtökohta kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä. Yleensä negatiiviset ihmiset eivät tunnista itseään. Jos silti et saa yksin asiaa etenemään, niin apua vaan kehiin. Kerrothan miehellesi myös avoimesti asiasta.

Terapia ei ole ensimmäinen hoitokeino pers. häiriön hoitoon jos sinulla on sellainen, ohis.

Oletko kaikkien muidenkin seurassa samanlainen? Jos et, kyse tuskin on omasta mahdollisesta mt-ongelmastasi. Suhteessa tai miehessä selvästi hiertää jokin, jota et vielä osaa itsellesi sanoittaa?

Ilmeisesti et pura varsinaista pahanolon aihetta, vaan pahanolon takia suutut muista asioista?

Jos näin, niin suostuisiko mies toimimaan ns. kuuntelevana korvana? Eli kerrot hänelle miksi sinulla on paha olo. Itellä sekin jo pelkästään auttaa, että saa kertoa asioita vaikkei toinen niille mitään voi (paitsi joskus toiselta saattaakin tulla joku rakentava kommentti).

Mulla on itsellä ollut tuota samaa. Varsinkin kuukautisten aikana pahentui järkyttävästi nuo "kohtaukset".  Raskauden myötä muutuin tasaisemmaksi ja sitä kautta opin myös rauhallisemmaksi. Huomasin silloin ja huomaan välillä edelleen, että se äksyily jää vähän kuin päälle ja ruokkii itse itseään. Jos vaikka nykyään on huono päivä ja menen valittamaan jostain turhasta asiasta, tulee helposti valitettua monesta muustakin. Jos taas tietoisesti vähentää tätä valittamista ja muuta raivoamista, se alkaa pikku hiljaa tuottaa tulosta ja tunnelma pysyy mukavana eikä edes tee mieli valittaa, koska haluaa säilyttää sen mukavan ilmapiirin, jossa on helppo tulla toisen kanssa toimeen. Kun lopulta pääsee tähän harmoniseen tilaan, tajuaa miten kamala on aikaisemmin ollut ja voi tuntea toista kohtaan ihan aitoa myötätuntoa. Se saattaa nimittäin kadota kaiken sen raivon taakse. 

Kannattaa lähteä treenaamaan tätä hyvää oloa ja pidättäytyä kokonaan kaikesta valituksesta, koska on vaikea lähteä valikoimaan sitä mikä on tarpeeksi riittävän iso aihe avautua. Ja tokihan voit kaikesta edelleen puhua, mutta se pitäisi tehdä toista kunnioittavasti ja provosoimatta toista, se voi tosin olla vaikeaa kun se kiukkuisuus voi olla niin pinttynyt tapa ilmaista itseään. 

Tähän liittyy paljon muitakin asioita mitkä voivat vaikuttaa kuten: vastuunottaminen itsestään ja teoistaan, itsetunto, käsittelemättömät traumat, persoonallisuushäiriö niinkuin mainitsit, herkkyys ja sen hallinta, tunteiden hallinta ylipäätään. 

Toisen kannalta kannattaa myös ajatella sitä, että kun toiselle raivoaa niin syyllistyy lähisuhdeväkivaltaan. Sitäkään ei välttämättä tule ajateltua.

Tunnistatko etukäteen tilanteet, joissa uhkaa tilanteen kärjistyminen?

Meillä auttoi riitelyyn se, että sanoitettiin etukäteen toiselle, että kaikki ärsyttää nyt jostain syystä mutta se perimmäinen syy on epäselvä. Kesti kyllä jonkin aikaa ennenkuin opittiin olla lähtemättä siihen toisen pahaan oloon mukaan mutta nykyään se toimii varsin hyvin. Annetaan sen toisen olla huonolla tuulella rauhassa ja kiukutella. Kiukuttelija menee hetkeksi eri huoneeseen rauhoittumaan ja sitten toinen tulee sinne lohduttamaan. Kysymme aina ensin onko toinen jo rauhoittunut ja haluaako halin. Siinä on hyvä hetki pyytää anteeksi. Monesti nuo kiukuttelut on yhteydessä matalaan verensokeriin, joten kiukuttelijalle tehdään pieni välipala.

Vieläkin on opeteltavaa mutta ehdottomasti parempaan suuntaan on menty. Ollaan myös opittu tunnistamaan toisen riitelytavat ja leppymiset. Mieheni tarvitsee tilaa ja leppyy yleensä nopeammin. Itse taas kaipaan, että toinen ottaa lähelle ja voin olla todella pitkävihainen. Itselläni ei esimerkiksi auta yhtään lähteä huonolla tuulella vaikkapa lenkille enkä voi nukkua jos olen vihainen.

En osaa muuta sanoa kuin että puhu miehellesi. Pyydä anteeksi, että olet niin huonolla tuulella ja purat sen häneen. Sopikaa pelisäännöt tilanteisiin, joissa uhkaa mennä yli.

Jätä se sika.

Miksi olet koko ajan suuttunut?

Tunteita on ja saa olla, niinkuin lapsille opetetaan. Tässä ote väestöliiton tekemästä kiukkukirjasta, joka on suunnattu lapsille, mutta samanlailla me aikuisetkin toimitaan.

"Elämän kuuluu tuntua! Jos ihminen kieltää kaikki tunteensa, ne saattavat purkautua ulos arvaamattomia kanavia myöten, aggressiosta tulee tuhoavaa käyttäytymistä, ahdistusta tai masennusta. Jatkuvat loukkaukset ja keinottomuus puolustaa itseään rakentavasti, voivat johtaa loukkaantumisiin, eristäytymiseen ja itsetuhoisuuteen.

Tarvitaan siis työkaluja aggressiokasvatukseen – siihen, ettei turhia tuhoavia tekoja pääsisi tapahtumaan. Kaikki tunteet voi hyväksyä ja sen jälkeen voi harjoitella keinoja tehdä niille jotakin. Ihmisen, joka haluaa alkaa hallita omia haastavia tunteitaan, on ensin tutustuttava niihin, löydettävä ne itsestään, jopa arvostettava tätä alkukantaista reaktiokykyään ja sitä kautta opeteltava pärjäämään niiden kanssa ja ohjailemaan niitä. Esimerkiksi tulistuvien lasten olisi hyvä oppia arvostamaan omaa temperamenttiaan. Kyky singahtaa niiltä sijoiltaan tekemään jotain, mitään sen kummemmin ajattelematta, itseään säätelemättä, on jossain olosuhteissa tärkeä ominaisuus. Tällaiseen käytökseen liittyy rohkeutta ja tomeruutta, jonka avulla voidaan muuttaa maailmaa.

Aggression tunnetta voisi verrata lihasjännitykseen niskassa. Ihminen joka ei osaa rentouttaa niskalihaksiaan, voi kärsiä jatkuvista jännitystiloista, säryistä ja huimauksesta, vaikka ei lainkaan halua tai yritä jännittää omia niskalihaksiaan. Lihasten käsky ja käyttö voivat olla pois omasta hallinnasta, mutta yhtä kaikki lihakset ovat olemassa ja toimivat omin päin. Jos niitä haluaa oppia rentouttamaan, on ensin löydettävä niiden hallintaan liittyvät käskyt ja komennot itsestään. Sitten on harjoiteltava ensin aktiivisesti jännittämään juuri oikeita lihaksia ja vasta sen jälkeen voi alkaa oppia niiden aktiivisen rentouttamisen. Samoin on aggression hallinnan laita. On löydettävä itsestään aggression nostattamiseen liittyvät käskyt ja komennot, sitten voi myös opetella niiden ohjailemista ja mielikuva- sekä rentoutusmenetelmien kautta myös lauhduttamista. Mikä juuri minua ärsyttää? Mitä tapahtuu, kun suutun? Milloin suutun helpoiten? Tämä tarkoittaa myös sitä, että ihmisen täytyy tahtoa ottaa vastuuta omista tunteistaan ja niiden säätelystä. Tietenkään tunne ei ole vielä teko, eikä sinällään koskaan paha. Mutta tunteitaan ohjailemalla on paljon helpompi myös ohjata ja hallita omia tekojaan." 

https://www.hyvakysymys.fi/uploads/2018/10/75f8e041-kiukkukirja.pdf

Ap tässä. Suuri kiitos kaikille vastanneille! On tullut ihan älyttömän hyviä vinkkejä! <3

Vastailen myöhemmin kysymyksiin :)

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Hienoa, että olet jo lähtenyt selvittelemään terapian toteutumismahdollisuutta. On myös tosi hyvä, että näet oman osuutesi riitatilanteissa ja kannat vastuusi siitä, että tahdot löytää nykyisiä parempia toimintakeinoja.

Terapian järjestymisessä voi mennä jonkin aikaa. Mutta keskusteluapua on tarjolla monilla eri palveluntuottajilla myös ilman viivettä, kunnes se terapia-asia selviää. Voisit hyvin käydä juttelemassa vaikka ei vielä ikään kuin syville pohjamutiin mennen, ihan siitä, miten voisit hallita itseäsi tilanteissa, joissa tunteet ottavat vallan. Onko työterveyspsykologi tai muu taho tullut puheeksi jo, ellei, ota se puheeksi kun olet varannut ajan lääkäriin?

Ihan sellaisia perusneuvoja voisi olla esim.

Aina kun ärsyynnyt, ota pieni aikalisä. Käy vaikka toisessa huoneessa keittämässä kahvia tai tee muutama hengitysharjoitus: lykkää puheenvuoroasi. Sen pienen harkinta-ajan aikana ehtii ehkä muotoilla sanomisensa paremmin.  Puhuessa kannattaa aina käyttää minä-viestiä eikä syytellä tai analysoida toista sinä-viestillä. Simppeli esimerkki. "Oi että olen väsynyt töistä. Nyt on parasta, että menen vartiksi pötkölleni ja jutellaan vasta sen jälkeen päivän kuulumisista, jooko." EIKÄ NÄIN: "Sinäkin siinä vaan makaat vaikka toinen on raatanut töissä. Et varmaan ole edes tiskata viitsinyt. Et taida rakastaa mua ollenkaan".   Eli: kerro lyhyesti ja asiallisesti miltä sinusta tuntuu (väsymys) ja mitä tarvitset (pötkötys). Yritä välttää toisesta ihmisestä puhumista ja varsinkaan hänen tulkitsemistaan ja asioiden laajentamista nykyhetkestä 'kaikkeen'. Kannattaa muistaa, että jokainen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja omista tunnetiloistaan. 

Lisäksi varaa itsellesi joka päivä jotain rentoutumista, oli se sitten kävelylenkki, taideharrastus, saunassa lojuminen tai lempisarjasi katselu. Anna rentoutumisen tulla ilman, että syyttelet ja vaadit itseltäsi mitään. Kun koet antavasi itsesi levätä, keräät voimia myös vuorovaikutukseen.

Miltä tällainen kuulostaa?

 

Kirkkosisko

Unhdit ev lut seurakunnan auttavan puhelimin.

Olin ahdistunut ateisti isäni itsem.urhasta.

Tukihenkilö sanoi: isäsi on ka.dotuksessa.

Kysyin onko Irakilainen lukutaidoton musliminainenkin kadotuksessa?

Tukihenkilö: Jeesus vierailee jokaisen ihmisen luona unissa kolme kertaa..

Löin luurin kiinni.

Voisiko miehessä myös olla vikaa?

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Hienoa, että olet jo lähtenyt selvittelemään terapian toteutumismahdollisuutta. On myös tosi hyvä, että näet oman osuutesi riitatilanteissa ja kannat vastuusi siitä, että tahdot löytää nykyisiä parempia toimintakeinoja.

Terapian järjestymisessä voi mennä jonkin aikaa. Mutta keskusteluapua on tarjolla monilla eri palveluntuottajilla myös ilman viivettä, kunnes se terapia-asia selviää. Voisit hyvin käydä juttelemassa vaikka ei vielä ikään kuin syville pohjamutiin mennen, ihan siitä, miten voisit hallita itseäsi tilanteissa, joissa tunteet ottavat vallan. Onko työterveyspsykologi tai muu taho tullut puheeksi jo, ellei, ota se puheeksi kun olet varannut ajan lääkäriin?

Ihan sellaisia perusneuvoja voisi olla esim.

Aina kun ärsyynnyt, ota pieni aikalisä. Käy vaikka toisessa huoneessa keittämässä kahvia tai tee muutama hengitysharjoitus: lykkää puheenvuoroasi. Sen pienen harkinta-ajan aikana ehtii ehkä muotoilla sanomisensa paremmin.  Puhuessa kannattaa aina käyttää minä-viestiä eikä syytellä tai analysoida toista sinä-viestillä. Simppeli esimerkki. "Oi että olen väsynyt töistä. Nyt on parasta, että menen vartiksi pötkölleni ja jutellaan vasta sen jälkeen päivän kuulumisista, jooko." EIKÄ NÄIN: "Sinäkin siinä vaan makaat vaikka toinen on raatanut töissä. Et varmaan ole edes tiskata viitsinyt. Et taida rakastaa mua ollenkaan".   Eli: kerro lyhyesti ja asiallisesti miltä sinusta tuntuu (väsymys) ja mitä tarvitset (pötkötys). Yritä välttää toisesta ihmisestä puhumista ja varsinkaan hänen tulkitsemistaan ja asioiden laajentamista nykyhetkestä 'kaikkeen'. Kannattaa muistaa, että jokainen on itse vastuussa omasta käytöksestään ja omista tunnetiloistaan. 

Lisäksi varaa itsellesi joka päivä jotain rentoutumista, oli se sitten kävelylenkki, taideharrastus, saunassa lojuminen tai lempisarjasi katselu. Anna rentoutumisen tulla ilman, että syyttelet ja vaadit itseltäsi mitään. Kun koet antavasi itsesi levätä, keräät voimia myös vuorovaikutukseen.

Miltä tällainen kuulostaa?

 

Työterveyspsykologille mennään, kun työ kuormittaa. Ei henkilökohtaisen elämän asioissa.

Eroa ja älä enää koskaan elä miehen kanssa saman katon alla.