Miltä rakkaudettomuus tuntuu?
Olen varmaan niin tottunut siihen niin en tunnista. Läheisriippuvuudesta ja kontrollinhalusta varmaankin on kokemusta.
Kommentit (10)
Jos tarkoitat sitä, ettei kukaan rakasta, niin ihan tavalliselta. Tämä on ollut itselleni normaali olotila siitä asti kun olen syntynyt. Koskaan ei ole kukaan minua aidosti rakastanut (ei edes omat vanhempani) ja hyvin harva millään tavalla edes välittää olemassaolostani.
Normaali päivä siis.
Yksinäiseltä ja kipeältä. Surulliselta.
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitat sitä, ettei kukaan rakasta, niin ihan tavalliselta. Tämä on ollut itselleni normaali olotila siitä asti kun olen syntynyt. Koskaan ei ole kukaan minua aidosti rakastanut (ei edes omat vanhempani) ja hyvin harva millään tavalla edes välittää olemassaolostani.
Normaali päivä siis.
Sama, vanhempnöani eivät ola rakastaneet koskaan, vain kaltoinkohtelua tullut. Siihen tottuu.
No siihen turtuu ja ei siitä sitten enää välitä. Sitten jos joku nainen katsoo uteliaana tai ehkä kiinnostuneesti niin saattaa loukkaantuneena kääntää pään yläviistossa toiseen suuntaan. Vähän niin kuin merkkinä ''että sinäkin haluat satuttaa minua''.
Ei tunne itseään minkään arvoiseksi, mitä muihin ihmisiin tulee. Ihmettelee miksi kukaan ei oo välittänyt. Se tuntuu oudolta ja yrittää etsiä merkkejä siitä, että olisi ollut jollekin tärkeä, edes vähän. Surullista, outoa, kummallista, katkeraa.
Kamalalta. Sitä tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi ja kelpaamattomaksi. Itse olen yrittänyt harjoittaa melko syväluotaavaa itsetutkiskelua, jotta olisin ymmärtänyt ja keksinyt mikä se asia minussa on, että kukaan ei koskaan rakastu minuun. Muutoin olen ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö ja kaikki muut elämän osa-alueet on ihan kunnossa. Kaikki ne johon itse on voinut vaikuttaa. Yritän olla miettimättä tätä yksinjäämistä liian usein, se tekee niin kipeää. Sitä ei voi ymmärtää ellei ole itse kokenut samaa.
Minäkin oon kokenut rakkaudettomuutta, mutta kun kohtasin Jeesuksen, niin oon alkanut sisäisesti eheytyä, ja Jeesus johdatti mulle puolison, joka rakastaa mua silloinkin, kun itse oireilen ja hän on opettanut paljon myös rakastamaan...se ei ole helppoa, jos on jäänyt vaille rakkautta lapsesta asti.
?