Raskaana miehen vasektomiasta huolimatta

Ei tässä näin pitänyt käydä.

Sain esikoisen jo 19-vuotiaana ja toinen lapsemme syntyi kun olin 24. Saman miehen kanssa yhdessä teini-iästä saakka. Nyt olen 31 ja päässyt korkeakoulun kautta kuljettuani oman alan unelmaduuniin, joskin määräaikaiseen sellaiseen. Miehellä vihdoin vakiintunut työtilanne. Säästetään rahaa oman talon rakentamista varten ja nautitaan perhe-elämästä koululaisten kanssa.

Vaan tänään näytti raskaustesti plussaa. Kuukautiseni olivat myöhässä ja ostin testin huvikseni, kun negatiivinen testitulos usein auttaa vuodon käynnistämisessä. Varsinaista epäilystä raskaudesta ei ollut, koska mies on pistänyt piuhat poikki jo monta vuotta sitten. Vasektomian tehnyt kirurgi oikein erikseen kehui, etteivät hänen tekemänsä nipsaisut koskaan epäonnistu.

Mies on takuuvarmasti lapsen isä, ja olen valmis isyystesteihin ym. tarvittaessa jos raskaus tästä etenee.

Ja se onkin se iso JOS. Olen ollut aivan loppu lasten pikkulapsivuosina ja käyttänyt jo kaiken aikuisikäni lapsiperhehässäkkään. Nyt, kun olisi aika nauttia kovan työn hedelmistä, pitäisikin aloittaa koko rumba alusta. Oma kroppa on romuna edellisistä raskauksista ja synnytyksistä, terveys muutenkin huono. Meidän talous on vihdoin plussan puolella pitkien tiukkojen vuosien jälkeen.

Meillä ei ole lainkaan tukiverkostoa, joten vauvan kanssa sitä oltaisiin taas täysin sidottuna kotiin ilman lastenhoito-optiota - nyt sentään päästään jo kauppaan kahdestaan miehen kanssa. Määräaikainen työsuhteeni ei todennäköisesti jatku tämän jälkeen, mutta kyseessä on äärimäisen tärkeä ponnahduslauta seuraaviin työsuhteisiin tulevaisuudessa. Projektiluontoisen työn jättäminen reilun puolen vuoden päästä tuntuu sitä paitsi todella epäreilulta työnantajaakin kohtaan. Melkein hävettää, että olen ilmeisestikin raskaana.

Sitten sekin puoli, että muistaakseni vasektomia saa miehen kehon erittämään vasta-aineita siittiösoluja vastaan, joten pelkään lapsen terveyden puolesta. Entä jos hedelmöityksen tehnyt siittiö onkin ollut epämuodostunut? Jos tervekin lapsi on jo katastrofi...

En ole vielä kertonut miehelle, mutta kerron kyllä pian. Uskon, että hänkin suhtautuu asiaan todennäköisesti aika kielteisesti, ja se on ymmärrettävää. Lasten saaminen melko nuorena ei ole ollut meille kummallekaan helppoa, ja nyt kun elämän piti helpottaa, kävikin näin.

Sitten taas toisaalta... Kun on jo kahdesti aikaisemmin saanut kokea raskauden ja uuden pienen ihmisen syntymän, potkut vatsassa, vauvan kasvun ja kehityksen... On vaikeaa suhtautua raskauden keskeyttämiseen kevyesti, kun tietää jo mitä mikroskooppisesta alkiosta vielä kehittyy. Ja kun raskauden todennäköisyys näin kauan vasektomian jälkeen on lottovoiton luokkaa, tuntuu toisaalta siltä että tämä olisi kohtalon sanelemaa.

Itkin testin tehtyäni silmät päästäni mutta en tiedä vieläkään, mitä tehdä.

Voiko neuvolasta saada keskusteluapua tällaisessa tilanteessa? Tai onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta?