Lue keskustelun säännöt.
" Kivaa" huomata olevansa kauhukakaran äiti.
03.08.2006 |
Luulin että oli päästy puremisesta ja raapimisesta, mutta niin vaan poika 2 v 3 kk hyökkäsi samanikäisen kaverinsa kimppuun kerta toisensa jälkeen kuin hyeena, kun tämä yritti leikkiä pojan lelulla :(. Seurauksena raapimisjälki silmän lähellä, puremajälki ja se, että kaveri rupesi pelkäämään poikaani. Puutuin tietysti asiaan, kielsin, huusin, vein jäähylle jne., turhaan.
Olen kuin puulla päähän lyöty. Yleensä lapsestani sanotaan että hän on kiltti, mutta itse olen sitä mieltä että pikemminkin tosi tavallinen ja pienoinen ujous tekee kiltin vaikutelman. Luulin, että muitten kimppuun käyvät lapset ovat jotenkin onnettomia tai ahdistuneita, mutta tämä ei pidä paikkaansa poikani kohdalla, hän on yleensä iloinen, nauravainen, hassuttelee ja pussailee, kiukuttelee mielestäni ihan normaalisti.
Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi.
Kommentit (3)
Näin se elämä kuule menee. Itsellä ei pitäisi olla mitään arvosteltavaa toisissa ihmisissä, kun kaikki ei ole niin mustavalkoista. Kuka kuuluisuus joskus 1800-luvulla sanoikaan: " ennen lapsia minulla oli seitsemän teoriaa lastenkasvatuksesta. nyt minulla on seitsemän lasta, eikä enää yhtään teoriaa" .
Vahvistan kuitenkin, että ei siinä voi muuta kuin kieltää, viedä pois ottamalla lapsi kauemmaksi. Jotkut lapset kun ymmärtävät paremmin kosketusta ja kehon kieltä kuin sanoja. Kyllä se vuodessa menee ohi....
Minulla oli kauhukakara 4-vuotiaana. Nyt poika on 6v, ja on oikein hyvin käyttäytyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän typsy on 2,5 v. ja tosi vauhdikas. Siis ei kävele koskaan vaan juoksee paikasta toiseen. Huutaa minulle että suu suppuun äiti. lyö puree potkii. Sisko saa turpiin ainaki kerran päivässä, sisko on siis 4v. Ei vaan mahda mitää välillä, minä komennan, laitan jäähylle, puhuttelen ja yritän tehdä kaiken sääntöjen mukaan. Sillon kun tyttö karjuu ja huutaa niin on ihan turha mennä väliin, hän ei kuuntele yhtään mutta sitten kun hieman laantuu huuto niin otan syliin ja yritän selittää asian hänelle. Sorrun huutamiseen välillä mutta muuten yritä asiat esittää rauhallisesti. Parhaiten tyttö tottelee kun sanon rauhallisesti ja johdattelen hänet tilanteesta (tappelu) pois keksimällä jonku muun jännemmän jutun jossain ihan toisella puolella esim. huonetta. Siis minä olen todella ekspertti tossa kikkailussa jo, öhöm! no ei vaineskaa.... kauheesti tarvitsee kärsivällisyyttä, muuten kaikki menee vaan huonompaan suuntaan. ei voi muuta tosiaan sanoa kuin että TSEMPPIÄ!
Ole sinnikäs lapsen kanssa ja opeta ja komenna, jollain lailla käytä myös pieniä sanktioita, jos lapsi pahoinpitelee toista. Kyllä lapset oppivat, kun aikuiset jaksavat olla johdonmukaisia ja reagoida oikealla tavalla joka kerta. Noin pieni ei vielä tajua, mitä tekee, ja sillä voit sinäkin lohduttautua.