Itsellä vauvakuume, miehellä ei?

Meillä mies miettii asiaa järjellä, mutta ei se mun kuumeiluun auta. Meillä yksi lapsi, melkein 2v. ja ihan kauheasti haaveilen toisesta. Mulla on opiskelut kesken niin ne pitäis nyt hoitaa pois alta, 2 vuotta olis jäljellä. Toivottavasti tää kuume helpottais, mut pelkään että turha toivo.

Tää on välillä niin rankkaa, en halua painostaa, enkä inttää.

Mies näkee, kun täällä taustailen ja kuumeilen, mutta asiasta en mainitse, ellei hän aloita, silloin kerron mielipiteeni kolmosesta. Hän aloittaa ihaillessaan lapsiamme , että " olisiko kiva tuollainen yksi hassu lisää" , mutta päättää lauseet aina, että kuinka se olisi hankalaa ja kallista ja pari vuotta " vapaudesta, lapsettomuudesta" lisää pois. Hän haluaisi kuulla, että olen samaa mieltä, kuin hän. Mutta kuinka voisin olla, kun en ole? Nyt ei ole aika, sen tiedän. Mutta puolen vuoden kuluttua tilanne on jo toinen ja tajuan sen ja voin odottaa sen. Väsymys painaa kumpaakin, varsinkin mua, mutta parin hyvin nukutun kuukauden jälkeen on ehkä eri ääni kellossa. En tiedä! Eihän siihen mitään järki syytä ole, mutta onko se tärkeintä? Jos sydän sanoo muuta? Entä jälkeen päin? Kun kaikki yö valvomiset yms. on jaksettu ja niistä toivuttu? Lapset ovat sitten jo isoja. Tällähetkellä tuntuu, etten sitten ehkä esim. kymmenen vuoden kuluttua halua " iltatähteä" , eli en halua, että silloin huomataan, että olisin pitänytkin hankkia se kolmas. Voi, kun tuntuu välillä, että avioliitttokin kärsii. Minä haluaisin rauhallista perhe -elämää, ottaisin vaikka kuinka monta lasta... ainakin sen kolmannen. Mieheni haluaa matkustella, syödä joka ilta ravintoloissa, käydä kahviloissa, jonain päivänä omistaa " sporttiauton" (mielellään 2 -paikkainen) ehkä veneenkin. Kolmas lapsi toisi kustannuksi, varsinkin tällaiseen elämäntyyliin, minä voisin siitä luopua... Silti uskon, että mieheni haluaisi kolmannen, olenko tyhmä? Hän sen haluaisi, mutta haluaisi saada kaikki mukavuudetkin. Kumpa emme kasvaisi erilleen, tahdomme eriasioita nykyään. Toisaalta minun vika,kun seurustelimme ja menimme naimisiin, pouhuimme paljon lapsista, meidän KAHDESTA lapsesta. Mulle se riitäkkään, haluaisin lisää. Minkäs teet, ei toisen mieltä saa väkisin muuttaa. Toivon silti, että saan sen mitä kaipaan!

Meille kyllä tulee lisää lapsia vielä joskus jos se meistä on kiinni, mutta mies haluaa odottaa ja minä haluaisin mahd. pian toisen.... Inhottavaa tää kuumeilu, vuoden on nyt ollut tätä ja vähintään toinen mokoma edessä...Luultavasti enemmänkin.

tosi kurjaa tämä ainainen painostus. Olen yrittänyt puhua lempeästi, vaivihkaa, kovalla sanalla nyt vuoden. Maha paukkuu kierron puolivälissä niin, että kuuluu naapuriin. Miestä vaan ei voisi vähempää vauva-asiat, erityisesti äitiysloma ja ansioiden menetys kiinnostaa. Se kun olisiniin tärkeetä se uusi auto, vene ja vakaa talous.. blaah. Esikoinen on neljä vuotta.

Omaa vauvakuumetta ja haavetta takana useampi vuosi. Kolmatta toivon. Mies on sanonut ettei haluaa enää kolmatta lasta. Perusteluina taloudelliset seikat, lisääntyvä vapaa-ajan puute, vaikenevat lapsenvahti ongelmat, uudelleen alkava yövalvominen ja vaipparumba ym, mahdolliset uudet korvatulehduskierteet ym lääkärikäynnit ja suurimpana seikkana pelko vauvan yleisestä terveydestä. Meillä kaksi tervettä lasta ja miehen mielestä siihen kuuluu olla tyytyväinen eikä lähteä enää leikkimään ja kokeilemaan vieläkö terve lapsi suotaisiin.



olen kenties siihen nähden eri tilanteessa teihin muihin verrattuna, että miehen vauvahaluttomuudesta huolimatta meillä ei ole ehkäisyä käytössä. Joskus mies keskeyttää mutta monesti ei sitäkään. Olen sitten vain ajatellut, että jos vauva näin saa alkunsa (niin kuin voisi joskus kuvitella tapahtuvan) niin otan ilolla vastaan. Vaikka sitten tapahtuisikin mitä tahansa sen jälkeen. Pakko kai miehen olisi asia hyväksyä, kun ei ole ehkäisyäkään käytetty, vai?

Kamala on tilanne yksin kuumeilla, kun toinen on sanojensa mukaan aivan täysillä vastaan. Luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä parhain päin ja kun kerran kaksi lasta jo on niin kolmas tulee jos on tullakseen. Jos tulee olen ikionnellinen ja toivon miehenkin asian hyväksyvän ja jos ei tule niin se oli sitten varmaan jossain korkeammalla päätetty niin(kun ei kerran ehkäistäkään)...



Toivon teille onnea miehen mielen ja vauvahaaveiden suhteen!



babyunelma

Meillä tytöt 2v6kk ja 5kk. Heti toisen lapsen synnyttyä minä halusin taas raskaaksi. Puhuin 4kk asiasta aina vähän väliä, vihjailin jne. Aloitin ihan vakavankin keskustelun aiheesta muutaman kerran, mutta mies ei ollut innokas. Juuri noiden taloudellisten asioiden takia. Rakennamme juuri taloa ja sinne teemme 4 makuuhuonetta, josta se yksi on sitten vierashuone ja sillä varalla, jos teemme kolmannen. Missään vaiheessa hän ei siis ole ollut totaalisesti vastaan että kolmannen lapsen tekisimme.



Muutama viikko sitten katseltiin valokuvia ja hän katsoi kuvaa jossa odotin esikoistamme. Hän sanoi, että tuo masu kyllä pukee sinua tosi hyvin. Sanoin sillai yli-innokkaasti ja vihjaillen että EIKÖS PUEKKIN??!! ;) Sitten hän sanoi, että no jos jossain vaiheessa sitten jätetään pillerit pois ja katsotaan millaiset kierrot tulee (minulla pco ja toista lasta tehtiin yli vuosi ja onnistui vihdoin hormoniavusteisesti). Mutta tämän jälkeen ei taas olla puhuttu asiasta mitään. Minä en haluaisi käydä painostamaan. Mutta olen sanonut, että olisin ollut niin mielelläni kotona nyt lasten kanssa ja jäänyt äitiyslomalle heti hoitovapaalta. Mietin tässä myös raha-asioita, eli ei olisi tarvinnut olla kauaa hoitovapaalla pienellä rahalla (lainasta tulee siis aika suuri kun talo on valmis). Lisäksi en enää kehtaa mennä töihin ja jäädä sieltä heti taas pois. Pikkukakkosta oltiin yritetty liki vuosi kun menin töihin koska lasta ei kuulunut. Meni 1½kk ja olin raskaana. Eli ehdin olla töissä 8kk (jäin sairasloman kautta ä-lomalle). Enää en siis halua, että käy samoin. Jotenkin se oli niin noloa..



Mutta minkäs teen. Voihan se olla, ettei enää edes saada kolmatta lasta, tai sitten siinä voi mennä taas yli vuosi. Iltatähteä emme kumpikaan halua sitten vuosien päästä, koska haluaisimme, että lapsista olisi paljon seuraa toisilleen ja se oma aikakin koittaisi sitten jossain vaiheessa eikä olisi vaipparallia vuodesta toiseen.



Onnea teille muillekin tässä kuumeilussa. Toivotaan, että nuo miehet alkaisivat ajatella muutankin kuin raha-asioita tai vapaa-ajan juttuja..

Mies suli pikku hiljaa pikkukakkoselle, alkuun oli että yksi lapsi riittää. Meillä ei mieheen auta kuin hienovarainen vihjailu ja hyvin kärsivällinen täytynyt olla ( ja mie kun olen kaikki nyt ja heti- tyyppinen).



Huomannut vuosien mittaan saavani asiat loppujen lopuksi nopeammin " oman mieleni mukaan" kun en hoputa ja annan aikaa toiselle miettiä. Meillä ainakin nousee mies heti takajaloilleen jos liikaa tuputan mielipidettäni.



Esikoinen on 1v 2kk ja toista yritetään innolla:))))

Mulla ollut jo pitkään sellanen pieni kuume jossakin taustalla, mut nyt sit reilun vuoden päivät välillä todella kova oman lapsen kaipuu. JA miehellä ei, se vaan aina vastas,et ei vielä... Mut nyt viime yönä se tuli baarista " iloisella" mielellä ja sanoi, et tehdään vauva!!! Sanoin et haluatko oikeasti, ja vastaus oli kyllä. Ja vielä aamulla selvinpäinkin oli samaa mieltä.



Ens viikon lopulla pitäis olla ovis, niin päästään pupuilemaan vauva mielessä....



Meillä oli siis aikaisemmin oikein isojakin riitoja asiasta ja mies koki että painostan kun näin joka puolella kaikkia vauvajuttuja, enkä aina malttanutta pitää suuta kiinni... Paljon jätin sanomattakin, kun toista niin ahdisti.



Toivottavasti teilläkin päät kääntyy..

Meille uusi tulokas olisi ensimmäinen yhteinen, miehellä 10-vuotias ennestään.

;)

Meilläkin oli pitkään samanlainen ehkäisy, mahan päälle, joskus kondomi, joskus jopa sisään... Siitä jotenkin ajattelin et ei se olis miehelle sit kuitenkaan siin paha paikka. Ja kyllä on kyllä puhuttukin et jos vahinko sattuis, ni ei siinä mitään muuta ku mahaa kasvatellen..



Ja nyt siis unohdetaan ehkäisy kokonaan



;)