Minkä ikäiset lapset jätätte yksin kotiin vaikka työpäivän ajaksi?

Reipas neljävuotias osaa olla päivän yksin, käyttää mikroa ja tehdä itselleen voileivät jos nälkä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin.

Monissa maissa juuri sen takia naiset eivät voi käydä töissä koska lapset eivät myöskään saa liikkua yksin ulkona. Ja on maita joissa ajatellaan että jos lapset viedään päiväkotiin tai myöhemmin ovat yksin avain kaulassa, niin silloin lapsi on jätetty heitteille. Noissa maissa käytetään yleensä aupairia.

Mä muistan miettineeni kuinka kolmasluokkalainen viihtyy yksin koulun jälkeen kun ei koskaan ollut ollut, vähintään sisarus kaverina. Kun tuon ikäinen ei pääse enää iltapäiväkerhoon automaattisesti ja tuntui niin pieneltä vielä. No, kesä meni ja kolmasluokka alkoi, eikä niin mitään ongelmaa. Kesän aikana tuli luonnostaan muutos (kasvua) lapselle ja nautti suunnattomasti yksin olosta. Oli pettynyt kun joskus pääsinkin aikaisemmin töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin.

Suomi on lapsivihamielinen yhteiskunta. Jatkuvasti tehdään poliittisia päätöksiä, joilla heikennetään lapsiperheiden elämää.

Milläs tapaa poliittiset päätökset vaikuttavat itsellisen, keskivertoperheen elämään? Ei millään tapaa kun elää omilla tuloillaan ja yksityisen sektorin palveluja käyttäen, sopivasti työskennellen. Ei ole mikään pakko järjestellä elämäänsä lapsiperhetukien, kunnallisen päivähoidon, hoitovapaiden mukaan vaan voi suunnitella ihan oman talouden ja sitten sen mukaan minkä verran työskentelee, missä asuu, kuinka hoitaa tai hoidattaa lapsensa, mitä lapset harrastavat. 

Kolmivuorotyötä tekevä yh-vanhempi joutuu esimerkiksi jättämään tokaluokkalaisen yövuoron ajaksi kotiin. Ystäväni toiminut näin. Lapsi ollut aina varsin omatoiminen ja itsenäinen, saattaa toki johtua siitä että on ollut pakko olla koska siinä kohtaa kun oikeus vuorohoitoon ja iltapäiväkerhoon loppuu ja vanhempi ei voi työstään luopua, on oltava reipas. Ei kaikilla ole mitään kivoja mummuja ja kavereita jotka vois ottaa hoitoon.

Kouluikäinen osaa ja haluaa itsenäistyä, ja todella moni lapsi myös tykkää olla yksin kotona. Yksin ollessa on tietysti säännöt ja toimintaohjeet, kouluikäiset osaavat ja haluavat noudattaa sääntöjä. Lapsi oppii ottamaan vastuuta itsestään ja tekemisistään. Joillekin lapsille on suorastaan karhunpalvelus, jos äiti on koko ajan vieressä ajattelemassa puolesta.

Tottakai on asia erikseen lapset, jotka eivät syystä tai toisesta uskalla olla yksin kotona 7-9-vuotiaina, näitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiaana, kymmenvuotiaasta voi olla yksin muutamia tunteja kerrallaan

Pärjäisi varmasti jo aiemmin mutta ei ole lapsen tunne-elämälle hyväksi.

Enemmän lapsen tunne-elämälle on varmasti haitaksi ylihuolehtivat "curling"-vanhemmat.

Tämä kysymys tuli mieleen, kun lapset ovat nyt eka- ja tokaluokkalainen. Tulevana kesänä en haluaisi jättää vielä keskenään koko päiväksi. Pärjäävät kyllä jo nytkin ainakin pari tuntia. En ole töissä tällä hetkellä, mutta kesäksi varmaan helpommin töitä saisi. Kauheasti ei ole niitä tukijoukkoja, oma äitikin vielä työelämässä.

Tän palstan mielestä tosin teen väärin, teen sitten kumminpäin vain. Jos en mene töihin, olen lusmu, jos menen niin hylkään lapseni. Ei ne lapset toki koko kesää yksin olisi, isänsä on toki puoliksi vastuussa ja joillekin viikoille varmaan jotain keksisi. Mutta jos laitan ne joka toisella viikolla vaikka johonkin leirille, ei paljon työnteko kannata rahallisesti. Olen kuitenkin ansiosidonnaisella, joten rahallisesti en nyt työtä tarvitse. Mutta ei tuota ikuisesti kestä ja kiva se olisi työllistyäkin. Mutta tappiolla en ala työtä tekemään, mieluummin annan lapsillekin sitten kunnon kesäloman ja huolehdin heistä itse. Varmasti löytyy työttömiä, jotka kipeämmin työtä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin.

Suomi on lapsivihamielinen yhteiskunta. Jatkuvasti tehdään poliittisia päätöksiä, joilla heikennetään lapsiperheiden elämää.

Milläs tapaa poliittiset päätökset vaikuttavat itsellisen, keskivertoperheen elämään? Ei millään tapaa kun elää omilla tuloillaan ja yksityisen sektorin palveluja käyttäen, sopivasti työskennellen. Ei ole mikään pakko järjestellä elämäänsä lapsiperhetukien, kunnallisen päivähoidon, hoitovapaiden mukaan vaan voi suunnitella ihan oman talouden ja sitten sen mukaan minkä verran työskentelee, missä asuu, kuinka hoitaa tai hoidattaa lapsensa, mitä lapset harrastavat. 

Harvalla edes keskituloisella on varaa ostaa kaikki palvelut yksityiseltä. Kunnalliselta puolelta ei joustoa tule, vaikka veroja maksetaan. Käytännössä Suomessa katsotaan yli 7-vuotiaan pärjäävän yksin kotona kouluajan ulkopuolella. Monissa kouluissa ei ole edes 1-luokkalaisille aamupäivähoitoa, vaikka koulu alkaisi vasta klo 10 ja vanhemman on lähdettävä aamulla aikaisin töihin. Julkisen sektorin palvelut ovat jämähtäneet jonnekin menneisyyteen, koska nykyään erityisesti palvelualojen työajat ovat koko ajan pidentyneet eikä työntekijällä ole mahdollisuutta juuri vaikuttaa työaikoihinsa. Lapsille on tarjolla vain virka-aikaista päivähoitoa ja vuorohoidosta joutuu taistelemaan.

Itselläni on kokemusta siitä, kun me molemmat vanhemmat teimme vuorotyötä ja yritimme saada lapsen vuorohoitoon. Ei onnistunut. Nuo ensimmäiset vuodet olivat todella raskaita, kun yritimme saada vuorolistat sopimaan aikatauluihin, eikä miehen työnantaja joustanut ollenkaan. Tilanne helpottui, kun pääsin päivätyöhön, mutta sekään ei ole kaikille itsestäänselvää. Minulle kävi todella hyvä tuuri, että pystyin vaihtamaan työpaikkaa.

Ei ihme, että syntyvyys laskee, koska täällä saat maksaa veroja, mutta palvelut pitää silti ostaa itse erikseen. Kyllä on lähtökohtaisesti erityisen hyvässä asemassa, jos on mahdollista hankkia palvelut yksityiseltä ja työskennellä "sopivasti". Nykyään olen kahden lapsen yksinhuoltaja enkä saa lapsilisien lisäksi muita tukia. Työpäivät matkoineen ovat pitkiä ja kuormittavia, mutta ei jos vähentäisin työntekoa, olisimme kadulla. Olen hyvin työllistävällä alalla, joten joutuisin karenssin uhalla jäämään kotiin mikäli haluaisin vähentää työskentelyä. Suomessa ei myöskään tueta tai kannnusteta osa-aikatyöhön. Kaikki jousto lähtee työntekijän selkänahasta.

Mut jätettiin ekan kerran 4 vuotiaana kolmeksi tunniksi yksin kotiin, koska olin itse halunnut. Ei mua pelottanut, mutta tylsistyin ja aika kulki hitaasti. Ei tulisi mieleenkään omaa 4 vuotiasta jättää yksin, kun ei kyllä 6 vuotiastakaan. Tosin oma lapseni on hyvin erilainen kuin minä olin lapsena. Jos minä tylsistyin niin aloin piirtää, katsoa telkkaria tms. Oma lapseni tylsistyessään kaipaa jotain fyysistä aktiviteettia ja saattaisi alkaa vaikka pelata jääkiekkoa sisällä tai viritellä pöydistä/tuoleista/taloustikkaista hengenvaarallisia kiipeily/hyppytelineitä. Epäilen siis että jos lapseni jättäisi yksin kotiin, joko koti tai lapsi olisi palasina. Kuopuksen varmaan voisin 6 vuotiaana jättääkin muutamaksi tunniksi jos haluaa, koska on paljon harkitsevampi ja rauhallisempi.

Lapsilla koulusta todella pitkät kesälomat ja vuosilomapäivät menee jo joulu/hiihto/syyslomissa joten ei pysty mitenkään itse kesällä lomailemaan läheskään niin paljon kuin koululaiset. On yleensä tehty niin, että kesäkuun alusta juhannukseen ovat joillain päiväleireillä/kerhoissa ja sitten siihen jää vielä 7-8 viikkoa jotka pitää handlata, niistä ehkä 3-4 viikkoa pystyy olemaan jompi kumpi vanhemmista lomalla kun pidetään vähän limittäin, ja loput sitten ovatkin aina vähän haastavia. Kun vanhin lapsi oli 1.-2. luokkalainen, otin hänet mukaan omalle työpaikalleni, jossa hän sitten hengasi päivät. Olisi varmaan viihtynyt paremmin kotona mutta oli mielestäni liian pieni olemaan yksin päivät. Sitten muistaakseni 3. luokan jälkeen tehtiin niin että kävin hänen kanssaan lounaalla mutta muuten oli kotona päivät, ja olisko sitten 4.luokan jälkeen ollut ihan itsekseen jo kesäisin päivät kotona, lämmitti lounaan mikrossa. Nuoremmat sitten ovat hieman nuorempana siirtyneet tuohon yksin oloon kun on isoin sisarus vähän auttamassa .Viime kesänä ei ollut mitään ongelmaa kun olin itse etänä koko kesän.

Eli mun tapauksessa n. 10 v oli tarpeeksi iso ollakseen työpäivän ajan yksin kotona, soittelin kyllä ja muistutin esim lounaasta. 

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiaana, kymmenvuotiaasta voi olla yksin muutamia tunteja kerrallaan

Pärjäisi varmasti jo aiemmin mutta ei ole lapsen tunne-elämälle hyväksi.

Maatiloilla on ihan normaalia että jopa parivuotiaat on yksin/keskenään sisällä kun vanhemmat ovat navetassa.