Miksi nykyään ajatellaan että jokaisen yrittäjän on oltava ylisosiaalinen sähköjänis?
Eikö siihen bisnekseen voi suhtautua kylmän rationaalisesti, miksi pitäisi olla koko ajan kaveri kaikille ja lässyttää turhuuksia marketing marketing seils seils. Luuletteko että joku hjallis on kikatellut kuin pikkutyttö jossain mehubaarissa?
Kommentit (11)
Riippuu mitä myyt.
Esim pienille kampaamoille insta kuvat ovat elintärkeitä
Hjalliksen aloitellessa ei ollut sosiaalista mediaa
Olet siis joku vanha gubbe?
No kyllä sun on oltava todella ekstrovertti, jos aiot pärjätä kohtuullisesti ihan yksinyrittäjänä. Mä en ole sellainen ja siksi bisneksistä ei tullut mitään. Palkkatyö liukuvalla työajalla on mulle parempi.
Taas kerran, kuka luulee? Avaus on taas mallia, että heitetään joku ihmeellinen väite ja sitten kaikki lähtee argumentoimaan sitä.
Yrittäjiä on persoonaltaan todella monenalaisia. Toki nyt ihmisten kanssa pitää jotenkin tulla toimeen, mutta sosiaalisuuden määrä nyt riippuu aika paljon siitä liiketoiminna luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä myyt.
Esim pienille kampaamoille insta kuvat ovat elintärkeitä
Hjalliksen aloitellessa ei ollut sosiaalista mediaa
Olet siis joku vanha gubbe?
Ööö.. Ensinnäkin - instakuvat eivät tee kenestäkään ylisosiaalista kaikkien kaveria - ne on markkiointimateriaalia. Toiseksi - ei, ne eivät ole pienille kampaamoille elintärkeitä. Voit ihan ruveta tsekkaamaan omasta naapurustostasi, että löytyykö kaikilta kampaamoilta instakuvia.
Hyödyllisiä ne kyllä voi olla.
Pikemminkin kyseisenkaltainen ajattelu on mielestäni vähentynyt, koska enemmän tai vähemmän vastahakoisesti yrittäjäksi ajautuneiden itsensätyöllistäjien määrä on lisääntynyt. Hyvin monelle yrittäminen on epäglamoröösiä köyhyysrajalla kitkuttamista, vailla mitään synnynnäistä paloa yrittäjyyteen, sähköjänisgeenistä puhumattakaan.
Olen ollut yrittäjänä yli 10 vuotta ja tunnen monta yrittäjää niin tältä alalta kuin muiltakin aloilta. Yksikään meistä ei ole mikään ylisosiaalinen sähköjänis, vaan olemme ihan tavallisia ihmisiä pelkäämättömiä aikuisia naisia ja teemme sen verran töitä kuin itselle hyvä on, mutta aina alan ammattilaisen tavoin.
Hoidamme omat työmme juuri niin kuin jokaisen omalle luonteelle sopii ja meidän markkinointi on suurelta osin asiakkaiden ansiota. Hyvin tehty työ puhuu puolestaan aina ja töitä riittää.
Minä olen alanvaihtaja ja koulutuksen kautta yrittäjäksi lähtenyt. Olen tehnyt yrityksestäni itseni näköisen kaikilta osin ja sama on useilla muillakin. Hieman tässä joutuu tietenkin vaivautumaan ja juuri se asia onkin parasta.
Mua ahdistaisi sellainen yritys että pitäisi päivittäin väkisin tunkea jonkun tuntemattoman TJ:n juttusille ja pokkana mainostaa omaa erinomaisuuttaan. Kaikki muu menisi.
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin kyseisenkaltainen ajattelu on mielestäni vähentynyt, koska enemmän tai vähemmän vastahakoisesti yrittäjäksi ajautuneiden itsensätyöllistäjien määrä on lisääntynyt. Hyvin monelle yrittäminen on epäglamoröösiä köyhyysrajalla kitkuttamista, vailla mitään synnynnäistä paloa yrittäjyyteen, sähköjänisgeenistä puhumattakaan.
Se on jo omaa typeryyttä, jos on yrittäjänä vastentahtoisesti tai huonoilla ansioilla. En ymmärrä sellaista ollenkaan ja koska vastentahtoisuus näkyy kauas, niin siitä kaikki tietävät myös laadun olevan hyvin huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaisi sellainen yritys että pitäisi päivittäin väkisin tunkea jonkun tuntemattoman TJ:n juttusille ja pokkana mainostaa omaa erinomaisuuttaan. Kaikki muu menisi.
Ei tarvitse. Ei monen muunkaan, itse asiassa todella harvan tarvitsee.
Minä jouduin yksinyrittäjäksi pakon edessä, laittoman irtisanomisen seurauksena. Ansiosidonnaiselle jääminen ei edes käynyt mielessäni, kun olin tottunut tekemään töitä ja pidin työstäni. Työnantajani asiakkaat lähtivät oma-aloitteisesti minun mukaani, kun tiesivät, mitä saivat. Vajaat kymmenen vuotta meni erinomaisesti, koska sana kiiri. Asiakkaani pysyivät, ja kun joku satunnainen jäi eläkkeelle, toinen tuli kuulopuheiden perässä tilalle.
Sitten alan lama ja rakennemuutos puri, ja kun sattumalta suurin osa pienistäkin asiakkaistani jäi eläkkeelle vuoden sisällä, minun olisi pitänyt osata markkinoida itseäni. En osannut. Minusta on vastenmielistä soitella sinne tänne ja kysellä, olisiko teillä tarvetta siihen ja tähän. En pysty kilpailemaan isojen firmojen ammattimyyjen ja tarjouspakettien kanssa. Firma kaatui ja minä olen puilla paljailla. Eläkeikään on yli kymmenen vuotta, eikä kukaan palkkaa liian vanhaa, omassa yrityksessään epäonnistunutta raakkia.
Jollei ole markkinointihenkinen ja laajalti verkostoitunut, ei kannata lähteä yrittäjäksi. Oman alan asiantuntemus ja hyvä työnjälki ei riitä nykymaailmassa. Ja mikään ei ole niin suojaton kuin yksinyrittäjäsinkku, joka ansaitsee oman elantonsa, muttei pysty panemaan suuria summia säästöön tai sijoituksiin.
Up