Käsittämätön ja vaikea tilanne vanhempien kanssa
En voi tästä juuri kenenkään muun kanssa puhua kuin psykiatrin, jonka luokse en ole vielä mennyt, joten kirjoitanpa sitten tänne. Tämä ei ole trolli vaan kaikki on totta.
Tilanne on siis sellainen että vanhempani ovat olleet yhdessä jo kohta 30 vuotta, ovat molemmat yli 60v ja asuvat eri osoitteissa, mutta isäpuoleni on ollut kipujen vuoksi huonossa kunnossa viimeiset 4 vuotta. Äitini on käytännössä omaishoitaja olematta kuitenkaan virallisesti omaishoitaja. Hän tekee kaiken isäni puolesta: käy kaupassa, vaihtaa lakanat, hoitaa juoksevat asiat, siivooa tarvittaessa, tiskaa, hankkii vaatteet, tarvikkeet. Kaiken. Isäpuolen kotoa poistumiset on laskettavissa kahden käden sormilla viimeisen neljän vuoden ajalta.
Selkään on tehty leikkaus ja hänen pitäisi syödä kipulääkkeitä, jotta voisi liikkua ja kuntouttaa selkäänsä, ja laihduttaa pitäisi myös. Mutta ei tee näistä mitään! Joten hän on käytännössä vain maannut sängyssä viimeiset 4 vuotta liikkuen WC:n ja keittiön väliä. Ei edes rapussa tai pihassa käy kävelemässä. Kaiken huippu oli vuosi sitten ennen vuodenvaihdetta kuntoutusjakso laitoksessa, jossa teki mitä? Makasi ja söi, kävi kerran pari kuntosalilla. Ennen joulua heitettiin sieltä pihalle koska henkilökunnan piti kuulemma lähteä lomille eikä lomien jälkeen ollut paluuta takaisin. Tätä hän oli odottanut jo vuoden. Ja nyt makaaminen jatkuu kotona. Itse epäilen että häntä ei otettu sinne takaisin asenneongelmien takia, vaikka on antanut ymmärtää, että hän ei päässyt takaisin. Totuuden tietää vain itse.. ei hän ollut siellä kuin vaivaiset pari viikkoa. Ei ollut kuntoutuksesta tietoakaan. Sinne on jonoa ja ihmisiä jotka oikeasti tarvitsevat kuntoutusta. Sen tiedän, että hänelle oli sanottu, että hän voi kuntouttaa itseänsä kotona.
Tilanne on sellainen, että sängyn vieressä on ämpäri johon tämä mies virtsaa koska ei ehdi kuulemma vessaan. Sorsakin on hänelle hankittu mutta hän ei "pysty käyttämään sitä", joten kusi haisee asunnossa. Ämpärin päälle on aseteltu lehtiä, jotta kusi ei haisisi. Paskaa on milloin lattialla tai lakanoissa, kun ei ole ehtinyt vessaan. Ihme kyllä sänky on säästynyt. Äitini sitten ne aina siivoaa. Ei usein, mutta useita kertoja vuosien aikana.
Minua suututtaa tilanne aivan suunnattomasti koska minusta tuntuu että tilanne on seurausta vain isäpuolen kyvyttömyydestä hoitaa tilannettaan asian vaatimalla tavalla, mutta voin vain katsoa sivusta miten äitini kuluttaa väheneviä voimiaan tämän miehen vuoksi, on itsekin jo yli 60v ja omat ongelmansa terveyden kanssa ollut. Oikeasti pelkään, kumman tilanne vie ensimmäisenä rajan yli.
Silti, en voi asialle oikeasti mitään, muuta kuin yrittää auttaa äitiäni.
En voi ymmärtää miten ihminen pystyy ylipäätään vain makaamaan sängyssä 4 vuotta ilman vakavia seurauksia tuossa iässä, mutta on se ilmeisesti mahdollista. Mutta mikä on seuraava etappi, ehkä palvelutalo jo 65v iässä vaikka omatoimista elämää pitäisi olla vielä jopa 20v edessä? Ei tuon ikäisen ihmisen pitäisi maata sängyssä tuolla tavalla.
Olen yrittänyt puhua tilanteesta äidin kanssa, mutta asenne on se että "aika korjaa" ja "se on palvelutalo sitten kun ei pääse sängystä ylös". No niin kai, mutta kuinka kauan siihen menee, että ei pääse sängystä ylös, tässä on jo 4 vuotta mennyt ja tilanne mennyt vain huonommaksi?
En voi käsittää ikäihmisiä ja pitkiä parisuhteita kyllä tämän perusteella. Kai sitä ollaan valmiita vaikka kuolemaan toisen puolesta..
Kommentit (10)
Älä liikaa mieti tuota asiaa, kun et sille mitään voi. Äitisi on valintansa tehnyt, kun toimii isäpuolen makaamisen mahdollistajana. Luulisi tosiaan, että jatkuvalla pötköttelyllä on veritulpan riski melkoinen (ja se tulppa kun kulkeutuu keuhkoihin, niin se voi olla lähtö saman tien) ja myös sydän ukolla huonolla tolalla olemattoman peruskunnon takia. Eli tilanne voi ratketa hyvinkin nopeaan. Äitisi on valinnut auttaa puolisoaan ja isäpuolesi on valinnut pötköttää loppuelämänsä sängyssä. Muiden valinnoille me emme voi mitään, mutta sinä Ap voit valita olla ottamatta stressiä tästä ja keskittyä omaan elämään ja oman elämän valintoihin.
Onkohan äitisi taloudellisesti riippuvainen makaajasta? Ukkohan voi antaa käyttää pankkitiliään ja äitisi ei haluakaan tämän nousevan pankkiasioille.
Mies on varmaan masentunut. Ja ehkä äitinikin on. Vaikea auttaa, jos kummallakaan ei ole motivaatiota muutokseen.
Mummoni hoiti muistisairasta pappaani kotona ollessaan itsekin jo 70-80-vuotias. Hän oli todella uupunut, mutta sanoi joskus minulle avoimesti ja vakavasti, että ei kertakaikkiaan voisi toimia toisin. Hänelle oli periaatepäätös hoitaa puolisonsa loppuun asti. Tilanne on toki ihan eri, mutta havainnollistaa sitä, että aikuiset ihmiset joskus valitsevat tietoisesti kestää hirveän vaikeat tilanteet. Kuulostaa että äitisi on valinnut jonkinlaisen kompromissin: hän haluaa auttaa ja olla tukena, mutta muualla asumalla hän säästää itseään ja voi elää myös omaa elämää. Ja ehkä hän on yrittänyt kaikenlaista, mutta on todennut, että tilanteelle ei vain voi mitään. Jään miettimään miksi olet huolissasi lähinnä äidistäsi ja suuttunut isäpuolellesi? Hänhän on selvästi tosi kurjassa jamassa. Olen miettinyt tätä usein ennenkin: voi kun Suomessa voisi tehdä myös aikuistensuojeluilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni hoiti muistisairasta pappaani kotona ollessaan itsekin jo 70-80-vuotias. Hän oli todella uupunut, mutta sanoi joskus minulle avoimesti ja vakavasti, että ei kertakaikkiaan voisi toimia toisin. Hänelle oli periaatepäätös hoitaa puolisonsa loppuun asti. Tilanne on toki ihan eri, mutta havainnollistaa sitä, että aikuiset ihmiset joskus valitsevat tietoisesti kestää hirveän vaikeat tilanteet. Kuulostaa että äitisi on valinnut jonkinlaisen kompromissin: hän haluaa auttaa ja olla tukena, mutta muualla asumalla hän säästää itseään ja voi elää myös omaa elämää. Ja ehkä hän on yrittänyt kaikenlaista, mutta on todennut, että tilanteelle ei vain voi mitään. Jään miettimään miksi olet huolissasi lähinnä äidistäsi ja suuttunut isäpuolellesi? Hänhän on selvästi tosi kurjassa jamassa. Olen miettinyt tätä usein ennenkin: voi kun Suomessa voisi tehdä myös aikuistensuojeluilmoituksia.
Suomessa voi tehdä aikuisesta sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen ja vanhuksesta vanhussuojeluilmoituksen. Yksityishenkilö voi tehdä ilmoituksen nimettömänä. Sosiaalitoimi on sitten yhteydessä ilmoituksen kohteeseen ja kartoittaa tuen tarpeen. Aikuisilla on kuitenkin myös oikeus kieltäytyä halutessaan kartoituksesta sekä tarjottavasta tuesta.
Siis mikä sinua tuossa mättää? Että äitisi ei olekaan paapomassa sinua?'Jos tuo ei haittaa työntekoa, niin anna äitisi tehdä, mitä haluaa tehdä.
Isä ja isäpuoli meni jutussasi oudosti sekaisin, joten sinulla lienee ikää jo reippaasti yli 30v, jos kyse on isäpuolesta.
Tosiaan, huoli-ilmoituksen voi tehdä myös iäkkäästä. https://thl.fi/fi/-/ikaihmisten-kaltoinkohtelu-jaa-usein-tunnistamatta-…
Äitisi voisi ehkä olla virallisestikin omaishoitaja, jos on noin sitoutunut, vaikka asuukin eri osoitteessa. Normaalisti omaishoitaja asuu samassa osoitteessa, mutta sitä voisi yrittää selvittää onko mahdollista tehdä poikkeus.
En ole minkään sortin asiantuntija mutta olen kuullut sellaisesta järjestelystä, että omaishoitajalla oli eri osoite kuin hoidettavalla. Mitättömiähän ne maksut ovat mutta jossain tilanteessa voi hiukan auttaakin. Vai oliko niin ettei tässä tapauksessa hyödyttäisi kun ongelmat ovat muualla.
Onko tämä jakso hengenvaarallisesti lihava ohjelmasta?
Tosi raskas tilanne. Tällaisissa usein kehittyy riippuvuussuhde, että auttajakin tulee riippuvaiseksi autettavasta. Ulkopuolisen, omaisenkin, on lähes mahdotonta saada tilannetta muuttumaan.