Tunnetko lihavuusleikattuja? Kerro millainen on?

Joo parikin tiedän. Toinen lihoi takaisin, toinen on pysynyt hoikkana. Jälkikasvunsa todella ylipainoisia jo ihan taaperosta saakka.

Tiedän pari jotka kuolivat leikkaukseen tai komplikaatioihin.

Yks linkkukuski. Ennen varmaan joku 125 kg ja läskimaha ratissa kiinni ja kuoppakohdissa jenkkakahvat vaimenteli.. Koettihan se laihuttaa..käveli kaupan kautta kotiin...Lihavuusleikkauksen jälkeen sellanen kuviin puristettu rusina. Ennen lepposasta miehestä tuli kireä ja vähän semmonen tosikkomaisempi..

Miten ne voi lihoa jos vatsalaukku on pieni?

Tiedän yhden, jolla on yhä reippaasti ylipainoa. Toisella jäi pysyviä komplikaatioita.

Vierailija kirjoitti:

Miten ne voi lihoa jos vatsalaukku on pieni?

Se venyy takaisin. Etkö ole katsonut sitä amerikkalaista tv-ohjelmaa jossa on tehty lihavuusleikkauksia ihmisille.

Hengenvaarallisesti lihavat. Alapää paljaanako ne asustelee,kun usein on alapää "blurrattu"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden. Ihan normaali ihminen. Laihtui monta kymmentä kiloa.

ei normaali ihminen ikinä tartte tuota leikkausta

Määritellet normaalin ihmisen omalla tavallasi.

Mun isän sisko. Jotenkin vähän älyllisesti jälkeenjääneet oloinen ikityötön tyyppi. Meni leikkaukseen kun painoi 160 kg. Laihtui muutaman kymmentä kiloa ja sitten keksi aloittaa alkoholin juomisen. Lihoi takaisin sen myötä.

50% noista leikatuista lihoo takaisin tilastojen mukaan. Mikä on sinänsä hyvä tulos että muilla menetelmillä noin 90% lihoo takaisin.

Mun serkku oli lihavuusleikkauksessa. Lääkäri oli aluksi kieltäytynyt leikkaamasta, koska serkulla on syömishäiriö. Serkku oli onnistunut taivuttelemaan lääkärin kuitenkin. No, sen nyt tietää, miten siinä kävi serkku lihoi parissa vuodessa takaisin entisiin mittoihin.

No ihan tavallisia ihmisiä lihavuusleikatut on, suurimmalla osalla se lihavuus johtuu jostain syömishäiriöstä, joillakin on geneettinen alttius (lihava jo tosi pienestä saakka), joillakin elämä heittelee ja tunteita hoidetaan syömällä, joku ei tajua terveellisiä elämöntapoja, on vaan tottunut syömään tietyllä tapaa. Jossain vaiheessa vaan havahtuu että ei hele, miten minä oon näin julmetun lihava, miten tästä ikinä enää selviää lähellekään normaalia painoa?! Sitten aletaan etsiä apua. Tai joillakin havahtuminen tulee kun työterveyslääkäri alkaa puhua ylipainosta ja leikkauksesta, joku nappaa onkeen heti, joku tyrmistyy ja yrittää itse laihduttaa, joku onnistuu ja joku ei. Tarinoita on monia. Mutta sitte lihavuusleikattuna niin on sellaisia jotka laihtuu ihan kuivankesän oraviksi ja pysyykin siinä, on semmosia jotka laihtuu vähän ja lihoo takas. On megalihavia jotka laihtuu ja joille tehdään jatkoleikkaus ja laihtuu lisää. On sellaisia keskivertoja, jotka laihtuu vähän mutta jää pulleroksi. Monella kasvaa alttius alkoholismille kun ei enää voi syömällä hoitaa tunteita, hoidetaan sitten juomalla. Joku sairastuu jopa anoreksiaan. Moni eroaa, joko puoliso ei hyväksy uutta olomuotoa tai itse ei enää jaksa puolisoa, itsetunto kasvaa, voi alkaa kaivata elämältä jotain muuta. Joku tulee terveemmäksi, toinen sairaammaksi, joku tosiaan kuoleekin, kaikki ennenpitkää elämässä kuolee. On niin iso ihmisryhmä, että kaikki on mahdollista. Itse laihduin ja laihdutin paljon ja olen pysynyt 10 kilon sisällä alimmasta jo kymmenen vuotta. Olen saanut lapset ja eronnut, kokenut sekä henkistä kasvua että kriisejä, muuttunut varmasti joittenkin mielestä ärsyttäväksi. Omasta mielestäni muuttunut omaksi itsekseni kun lihavuus ei ole enää minussa se näkyvin ja päällimmäinen asia ja häpeä. Elämässä on nyt toiset haasteet kuin sairaalloinen lihavuus, mutta monesti miettii että niin tolkuttoman paljon pystyin laihduttamaan vaikka tilanne oli lähes toivoton, niin sen jälkeen pystyn mihin vaan.