Minkä näköiseksi kuukausi sitten kuollut ihminen on mennyt
Kommentit (28)
Jos on ollut pidempään lämpimässä vaikkapa kotonaan, et tunnistaisi. Vainaja turpoaa huoneenlämmössä viimeistään 10-14pv kuluessa liki tunnistamattomaksi. Nähnyt aika monia liiankin turvonneita, en lähtisi ensikertalaisena katsomaan jos ei ole aivan pakko. Minua ei enää haittaa.
Jos taas talvella kylmässä niin tunnistaisit, siis jos eläimet eivät ole päässeet käsiksi.
Väitän jotta vainajan näkeminen tekee kuitenkin kaikille hyvää, kenties lapsia lukuunottamatta.
Onko ap:lla joku tietty kuollut ihminen mielessä, vai ihan yleisestikö vaan miettii?
Riippuu varmaan paljon, että miten ja millaisissa olosuhteissa on kuollut.
Joku normi mummo kylmäkaapissa ei välttämättä ihan hirveästi muutu. Silmät painuu kuopalle, iho vahamainen.
Mutta on vainajakohtaista, jos esim jotain sairautta, voi muuttua paljon. Aina haut.toim. väki tai suntio kurkkaa ennen kuin näytetään omaisille. Näin ainakin meillä menee.
T. Hauturi
Mun äiti kuoli sairaalassa infarktiin ja vietiin melko pian sairaalan ruumishuoneelle kylmään.
Kävin katsomassa häntä juuri ennen hautajaisia, kun kuolemasta oli 26 päivää.
Ihan omalta itseltään hän yhä näytti, kasvot olivat kavenneet, hiusraja näytti kuin olisi noussut ylöspäin ja huulet ja ikenet olivat jotenkin vetäytyneet niin, että hampaat näkyivät. Mutta ei siis mitenkään ällöttävä ollut yhtään.
Eli jos on kylmässä säilytetty, niin ei näytä mitenkään merkittävästi erilaiselta.
Kyllä mun setä oli tuntien päästä kuoleman jälkeen vahamainen ja valkoinen ja kun oli se side kääritty pään, silmien ja leuan ympäri. Se oli jotenkin karmiva se sidos.
Maksakirroosiin kuolleet ovat keltaisia, tukehtuneet ovat liiloja, lämpimässä olleet ovat ruskeita.
Sidoksella estetään leuan ja silmien aukeaminen. Niitä ei saa kiinni enää sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kuoli sairaalassa infarktiin ja vietiin melko pian sairaalan ruumishuoneelle kylmään.
Kävin katsomassa häntä juuri ennen hautajaisia, kun kuolemasta oli 26 päivää.Ihan omalta itseltään hän yhä näytti, kasvot olivat kavenneet, hiusraja näytti kuin olisi noussut ylöspäin ja huulet ja ikenet olivat jotenkin vetäytyneet niin, että hampaat näkyivät. Mutta ei siis mitenkään ällöttävä ollut yhtään.
Eli jos on kylmässä säilytetty, niin ei näytä mitenkään merkittävästi erilaiselta.
Oliko äidilläsi myös nuo sidokset, joista tässä ketjussa on mainittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti kuoli sairaalassa infarktiin ja vietiin melko pian sairaalan ruumishuoneelle kylmään.
Kävin katsomassa häntä juuri ennen hautajaisia, kun kuolemasta oli 26 päivää.Ihan omalta itseltään hän yhä näytti, kasvot olivat kavenneet, hiusraja näytti kuin olisi noussut ylöspäin ja huulet ja ikenet olivat jotenkin vetäytyneet niin, että hampaat näkyivät. Mutta ei siis mitenkään ällöttävä ollut yhtään.
Eli jos on kylmässä säilytetty, niin ei näytä mitenkään merkittävästi erilaiselta.
Oliko äidilläsi myös nuo sidokset, joista tässä ketjussa on mainittu?
Ei kyllä ollut mitään sidoksia tai muuta ylimääräistä ainakaan siinä vaiheessa, kun minä hänet näin.
En tiedä, onko sitten aiemmin jossain vaiheessa ollut.?
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut pidempään lämpimässä vaikkapa kotonaan, et tunnistaisi. Vainaja turpoaa huoneenlämmössä viimeistään 10-14pv kuluessa liki tunnistamattomaksi. Nähnyt aika monia liiankin turvonneita, en lähtisi ensikertalaisena katsomaan jos ei ole aivan pakko. Minua ei enää haittaa.
Jos taas talvella kylmässä niin tunnistaisit, siis jos eläimet eivät ole päässeet käsiksi.
Väitän jotta vainajan näkeminen tekee kuitenkin kaikille hyvää, kenties lapsia lukuunottamatta.
Ei tee. Itse olen nähnyt kuolleena isovanhempani ja isotätini, eivät näyttäneet pahoilta eikä jäänyt traumoja. Jokunen vuosi sitten menin katsomaan ystävääni joka kuoli äkillisesti nelikymppisenä. Hänelle oli jo tehty ruumiinavaus, se ehkä vaikutti. Mutta minulle jäi kauheat traumat siitä, miltä hän näytti. Se väri iholla ja muutenkin olemus.. se ei ollut ystäväni, vaan ihan joku muu. Näin painajaisia hänestä ja tuhkauksen jälkeen vähän helpotti, kun tiesin ettei häntä enää ollut olemassa minkään näköisenä. Siltikin olen edelleen sitä mieltä, ettei olisi pitänyt käydä katsomassa. Ja työssäni sentään olen nähnyt useitakin kuolleita.
Tuo kokemus vaikutti siihen, etten mennyt isovanhempaani katsomaan kun hän kuoli vuosi sitten. En kertakaikkiaan voinut, pelkäsin että hänkin näyttää kamalalta. En enää mene katsomaan ketään läheistäni kuolleena, jos sellainen hetki tulee. Mieluummin muistan elävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut pidempään lämpimässä vaikkapa kotonaan, et tunnistaisi. Vainaja turpoaa huoneenlämmössä viimeistään 10-14pv kuluessa liki tunnistamattomaksi. Nähnyt aika monia liiankin turvonneita, en lähtisi ensikertalaisena katsomaan jos ei ole aivan pakko. Minua ei enää haittaa.
Jos taas talvella kylmässä niin tunnistaisit, siis jos eläimet eivät ole päässeet käsiksi.
Väitän jotta vainajan näkeminen tekee kuitenkin kaikille hyvää, kenties lapsia lukuunottamatta.Ei tee. Itse olen nähnyt kuolleena isovanhempani ja isotätini, eivät näyttäneet pahoilta eikä jäänyt traumoja. Jokunen vuosi sitten menin katsomaan ystävääni joka kuoli äkillisesti nelikymppisenä. Hänelle oli jo tehty ruumiinavaus, se ehkä vaikutti. Mutta minulle jäi kauheat traumat siitä, miltä hän näytti. Se väri iholla ja muutenkin olemus.. se ei ollut ystäväni, vaan ihan joku muu. Näin painajaisia hänestä ja tuhkauksen jälkeen vähän helpotti, kun tiesin ettei häntä enää ollut olemassa minkään näköisenä. Siltikin olen edelleen sitä mieltä, ettei olisi pitänyt käydä katsomassa. Ja työssäni sentään olen nähnyt useitakin kuolleita.
Tuo kokemus vaikutti siihen, etten mennyt isovanhempaani katsomaan kun hän kuoli vuosi sitten. En kertakaikkiaan voinut, pelkäsin että hänkin näyttää kamalalta. En enää mene katsomaan ketään läheistäni kuolleena, jos sellainen hetki tulee. Mieluummin muistan elävänä.
Se, kannattaako vainajaa mennä katsomaan, riippuu monesta asiasta. Tietysti siitä, kuinka ihminen on kuollut, mutta myös siitä, mikä on viimeinen muistikuvasi hänestä :
Viimeisen kerran, kun näin äitini elossa, hän oli monen peräkkäisen aivoinfarktin jäljiltä lähes täysin vihannes. Hän makasi sairaalan sängyssä ilmeettömänä, likaisissa vaipoissa haisevana - ei tuntenut minua, ei ymmärtänyt mistään mitään. Viimeinen muistoni siis on kuva äidistä kaivamassa nenäänsä ja sitten syömässä omaa räkäänsä...
Kun näin hänet kuolleena, hänelle oli puettu hänen omat, kauniit vaatteensa, tukka oli kammattu ja hän lepäsi hyvin levollisen näköisenä. Olen iloinen, että menin katsomaan: viimeinen muistikuvani äidistä on nyt kaunis, arvokas ja kunniallinen.
Kun mummoni kuoli, en halunnut mennä katsomaan vainajaa, koska viimeinen muistikuvani mummosta oli vilkuttamassa ja nauramassa minulle ikkunasta, kun olin lähdössä hänen luotaan. Sitä kaunista muistoa en halunnut korvata vainajan kuvalla, ja hyvä niin.
-se, jonka äiti kuoli infarktiin sairaalassa
Riippuu siitä, millaisessa ympäristössä ja lämpötilassa on ollut. Kesähelteellä jos on metsässä virunut, niin on aika hapanimelä jo viikossa. Samoin, jos on hukkunut. Kylmässä jos on säilytetty, niin näyttää ihan vahanukelta.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut pidempään lämpimässä vaikkapa kotonaan, et tunnistaisi. Vainaja turpoaa huoneenlämmössä viimeistään 10-14pv kuluessa liki tunnistamattomaksi. Nähnyt aika monia liiankin turvonneita, en lähtisi ensikertalaisena katsomaan jos ei ole aivan pakko. Minua ei enää haittaa.
Jos taas talvella kylmässä niin tunnistaisit, siis jos eläimet eivät ole päässeet käsiksi.
Väitän jotta vainajan näkeminen tekee kuitenkin kaikille hyvää, kenties lapsia lukuunottamatta.
Voitko kuvailla...?
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut pidempään lämpimässä vaikkapa kotonaan, et tunnistaisi. Vainaja turpoaa huoneenlämmössä viimeistään 10-14pv kuluessa liki tunnistamattomaksi. Nähnyt aika monia liiankin turvonneita, en lähtisi ensikertalaisena katsomaan jos ei ole aivan pakko. Minua ei enää haittaa.
Jos taas talvella kylmässä niin tunnistaisit, siis jos eläimet eivät ole päässeet käsiksi.
Väitän jotta vainajan näkeminen tekee kuitenkin kaikille hyvää, kenties lapsia lukuunottamatta.
Miksi olet nähnyt niin paljon ruumita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut pidempään lämpimässä vaikkapa kotonaan, et tunnistaisi. Vainaja turpoaa huoneenlämmössä viimeistään 10-14pv kuluessa liki tunnistamattomaksi. Nähnyt aika monia liiankin turvonneita, en lähtisi ensikertalaisena katsomaan jos ei ole aivan pakko. Minua ei enää haittaa.
Jos taas talvella kylmässä niin tunnistaisit, siis jos eläimet eivät ole päässeet käsiksi.
Väitän jotta vainajan näkeminen tekee kuitenkin kaikille hyvää, kenties lapsia lukuunottamatta.Miksi olet nähnyt niin paljon ruumita?
Työn puolesta liikkunut ruumishuoneilla ja avaussaleissa. Avaussalia en suosittelisi herkkätunteisille/vatsaisille, avatut vainajat ei ole mukavaa katsottavaa, varsinkin jos ovat päässeet huonoon kuntoon. Myös lasten avausten näkemnen tekee joillekin tiukkaa. Työkseen vainajia näkeville valkenee onneksi yleensä nopeasti ettei vainaja ole enää ihminen siinä mielessä kuin elävistä ajatellaan. Jäljellä on vain koneisto joka aikanaan elätti sitä puhuvaa, liikkuvaa ja ajattelevaa edesmennyttä.
Kertaakaan en ole nähnyt painajaisia vainajista, edes huonokuntoisista avatuista. En ole tunteeton mutta ne tunteet kohdistuvat eläviin, vainajilta ovat kaikki vaivat ja kivut jo ohi.
Juuri ennen hautajaisia näin vainajan, ei olisi ollenkaan tunnistanut samaksi henkilöksi.
Oli pienentynyt ja ihan eri näköinen. Reilu kaksi viikkoa oli ollut kylmiössä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri ennen hautajaisia näin vainajan, ei olisi ollenkaan tunnistanut samaksi henkilöksi.
Oli pienentynyt ja ihan eri näköinen. Reilu kaksi viikkoa oli ollut kylmiössä.
Riippuu paljon siitä miten tai mihin on kuollut. Vainaja kuivuu väistämättä jossain määrin kuoleman jälkeen (osa nesteistä poistuu hyvinkin nopeasti ruumiinaukkojen kautta). Joten jos on vaikkapa ollut loppuaikoina hoitojen takia turvotusta niin se katoaa joskus nopeasti. Yleisin piirre on kalvakkuus, vainajat ovat usein hyvin kalpeita paristakin syystä. Verihän laskeutuu kuollessa alaspäin ja monet ovat olleet pitkään vaikkapa sairaalahoidossa eli sisätiloissa joten kaikki normaali rusketus puuttuu. Kalpeus korostuu pitkäaikaishoidossa olleilla vanhuksilla jotka saattavat olla kuoltuaan todella kalpeita.
TV-sarjojen (CSI tmv) vainajissa pistää silmään nimenomaan vainajan väri, ovat hyvin eläväisen punakoita ollakseen oikeasti kuolleita.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lla joku tietty kuollut ihminen mielessä, vai ihan yleisestikö vaan miettii?
Jeesus varmaan, näin pääsiäisenä.
Jos hän oli muuttunut hieman jo pari päivää kuoleman jälkeen niin enää ei taida olla mitään jäljellä