Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain lapsettomuusdiagnoosin, haluaisin adoptoida mutten tiedä pystynkö rakastamaan
N32
20.01.2021 |
adoptoitua lasta yhtä paljon ja yhtä vahvasti kuin biologista lasta. Onko kellään kokemuksia vastaavasta ja haluaisi jakaa miten adoptiolapsen kanssa on lopulta mennyt?
Kommentit (24)
Jos vähänkään tuntuu tuolta, et pääse adoptioprosessia läpi.
Kokeile sijaislasta? Siihenkin on koulutus, eli kuka vaan ei saa, ja lapsi ei ole eikä tule omaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vastasyntynytkään aina tunnu omalta, rakkaus syntyy kun kiinnytte toisiinne, oli lapsi ollut sinun vatsaassasi tai tullut luoksesi hieman vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettet ole valmis adoptioprosessiin.
En olekaan, siksi kysyn, onko muilla vastaavia tuntemuksia ja miten he ovat selvinneet ajatusten kanssa lopulta. Olisi mielestäni minulta myös ehdottoman väärin adoptoida lapsi, joka on läpikäynyt kaikenlaisia kokemuksia enkä olisi valmis pyyteettömästi rakastamaan häntä.
AP
Voiko adoptoida, vaikka voisi saada lapsia?
Et ole valmis adoptioon. Rakkaus on tahtotila, se sanotaan jo vihkivalassa. Ihmiset pystyvät rakastamaan ventovierasta esim. puolisoa, vaikka ei ole biologista sukua.
Meillä on ollut lapsia sijoituksessa ja melko pian olen huomannut heitä rakastavan kuin omia lapsiani ja se tunneside on vielä jatkunut ja yhteydenpidot, vaikka lapsi ei enää asuisi meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptioprosessi on pitkä, ja adoptiovanhemmat käydään tiukkaan läpi.
Juuri oli että joku julkisuuden henkilö oli ollut adoptiojonossa 10 vuotta. Useasti se on kai ehkä viisi, kelpoisuuden selvitykseen menee kai ainakin 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa aihe myös, vaikkei adoptio olekaan ajankohtainen. Miksi lytätä keskustelu vain sanomalla "et ole valmis"? Eikö todellakaan adoptoineilla koskaan ole käynyt asia mielessäkään?
Ei lapsi tiedä kuinka paljon tai vähän häntä rakastat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vastasyntynytkään aina tunnu omalta, rakkaus syntyy kun kiinnytte toisiinne, oli lapsi ollut sinun vatsaassasi tai tullut luoksesi hieman vanhempana.
Tämä!
Miten puoliso? Miten hän suhtautuu adoptioon?
Entä oletko itse valmis lahjoitusmunasoluhoitoihin tai lahjoitusspermaan? Nyt julkisellakin on kai niitä tulossa tarjolle.
Nyt oletan että olet nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsettomuusdiagnoosi?
Kehoni ei tuota lainkaan sukusoluja, kävi ilmi kun yritettiin pakastaa muutamia hormonaalisten ongelmien takia + kohdun kanssa häikkää. En mene aivan yksityiskohtiin kun on niin pitkä tarina mutta lääkäri sanoi jo, että minkäänlainen luonnollinen raskautuminen ei onnistu.
AP
Ajattelin aikoinaan ihan samaa. Olin pitkään sinkku ja haku oli ehkä liian kovaakin päällä. Työkaverini sai lapsen muistaakseni Kiinasta. Sitten veljestäni tuli isä ja rakastuin hänen lapsiinsa sekunnissa.
Samoin naapurirappuun muutti nainen, joka oli raskaana.
Olin samaan aikaan raskaana. Väitän rakastan tätä lasta lähes yhtä paljon, kun minun omaani, koska olemme ensimmäiset vuodet olleet niin paljon tekemisissä ja hän luottaa minuun 1000 %.
Rakkaus ei todellakaan vaadi biologiaa. Avoimen sydämen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptiolapset ovat lähes poikkeuksetta moniongelmaisia joko henkisesti, fyysisesti tai sekä että. Älä siis kuvittele, että voit adoptoida terveen lapsen.
Tämä sama kerrotaan myös organisaatioiden sivuilla, joten yllätyksenä asian ei pitäisi tulla.
En minä ainakaan rakastanut kumpaakaan lastani sillä hetkellä kun he syntyivät. Lapsiin kiintyy ajan kanssa. Kun puhetta alkaa tulla ollaan jo pitkällä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vastasyntynytkään aina tunnu omalta, rakkaus syntyy kun kiinnytte toisiinne, oli lapsi ollut sinun vatsaassasi tai tullut luoksesi hieman vanhempana.
Tämä!
Minulla vauva vietiin heti synnyttyään teholle, näin hänet vasta 1 1/2 vuorokauden päästä uudestaan. koko ensimmäinen viikko meni vauvalla sairaalassa, huolestunut olin, ja jokin peruskiintymys oli mutta oikeastaan täysi oikea rakkaus syntyi vasta kotona n. 1kk iässä kun lapseni katsoi minua silmiin sylissäni. Minä näin hänet ja hän näki minut.
Miehiltä kyllä oletetaan että ottaa isäroolin yh:n värisuoralle mutta nainen ei ikinä voi rakastaa kuin itse synnyttämäänsä
Vierailija kirjoitti:
Voiko adoptoida, vaikka voisi saada lapsia?
Tietysti, jos täyttää tiukat kriteerit ja on paljon rahaa lyödä tiskiin.
Mietipä ap. Biologinen lapsikin voi olla haastava rakastaa. Jonkun lapsia ne psykopaatitkin yms. ovat.
Vierailija kirjoitti:
Miehiltä kyllä oletetaan että ottaa isäroolin yh:n värisuoralle mutta nainen ei ikinä voi rakastaa kuin itse synnyttämäänsä
Justhan täällä on liuta naisia kertonut kuinka on rakastanut muita lapsia kuin vain itse synnyttämiään, idiootti
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, ettet ole valmis adoptioprosessiin.