Mitä sellaista arvostatte asumisessa, mitä muut eivät tunnu arvostavan?

Arvostan omakotitaloasumisessa sitä, että minun ei tarvitse periaatteessa poistua kodistani koskaan mihinkään, eikä minulla silti ole koskaan tekemisen puutetta. Meiltä löytyy talosta esim. treenihuone painoineen ja crosstrainereineen sekä kotistudio musiikintekoa varten. 

Naapurimme on yrittänyt jonkinlaista yhteisöllisyyttä ylläpitää, mutta hänen pahaksi onnekseen koko naapurusto on samanlaisia mörköjä kuin minä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään sokkeloisesta kodista paljon enemmän kuin avarasta ja selkeästä. Nautin siitä, että on useita erilaisia tiloja, joihin ei ole näköyhteyttä kaikkialta ja että ovia saa suljettua eri tilojen väliltä. Sellainen koti ei näytä hienolta kuvissa mutta on minusta tosi viihtyisä oikeasti. Jos asuisi yksin, voisi avara kotikin olla kiva. Nyt kun kotona on aina paljon porukkaa - varsinkin eri-ikäisiä nuoria kavereineen - tuntuu hauskemmalta kun yksityisiä soppia löytyy joka puolelta.

Kun katson tuttaviemme rakennuttamia tai ostamia taloja/huoneistoja viime vuosilta, huomaan että me sokkelossa asujat olemme vähemmistössä.

Tämä! Kävimme katsomassa nykyistä taloamme avoimessa näytössä. Tosi monet kommentoivat: kiva alue ja ihana piha mutta talo on aivan liian sokkeloinen. Pitäisi purkaa kaikki väliseinät. Me katsottiin toisiamme ja hihkuttiin sisäisesti. Tehtiin heti tarjous ja ostettiin tämä. Ei tosiaankaan ole purettu yhtään seinää ja haettiin vintiltä vielä kaksi sinne kannettua välioveakin, jotta saadaan keittiö suljettua sekä halliin että ruokailuhuoneeseen, jos tekee mieli paistaa vaikka lettuja. Pieniä ”eteisiä” ja välitiloja on siellä täällä ja ne kaikki on just tarpeen meille. Sokkelossa on hauska asua!

Moni arvostaa kun rivitaloasuntomme on kahdessa kerroksessa. Lapsille on omat huoneet ja wc yläkerrassa. Murrosikäiset lapset saavat oman rauhan siellä ja  oma rauha on  meille vanhemmille alakerrassa.  Yhteisiä hetkiä vietetään olohuoneessa ja keittiössä.

Unelmani olisi asua kartanossa, sellaisessa brittityylisessä vaikkapa Devonin tai Cornwallin rannikolla. Käytännössä se olisi toki hankalaa. Unelmoida voi aina.

Arvostan pesutupaa, kuivaushuonetta ja kylmäkellaria

Esteettömyyttä. Yksitasoisuutta. Isot oviaukot eikä yhtään rappusia missään. Kylpyhuoneessa tilaa avustajallekin.

Aggressiivinen kerrostalokyylääjä yleensä takaa sen että ongelmanaapureista päästään äkkiä eroon.

Nautin asumisessa 1. kerroksessa (ei katutaso). Jouduin vähän vahingossa tähän, kun ennen aina halusin asua ylhäällä maisemien takia.

Nyt tykkään, kun ei ole alakerran naapureita ja kellariin, ulko-ovelle ja roskakatokseen on lyhyt matka. Tulipaloja pelkäävälle on myös turvallinen tunne, että voi pahassa tilanteessa hypätä parvekkeen alla olevaan pensaaseen.

Tätä kerrostahan ei mitenkään yleisesti havitella.

Vierailija kirjoitti:

Nautin asumisessa 1. kerroksessa (ei katutaso). Jouduin vähän vahingossa tähän, kun ennen aina halusin asua ylhäällä maisemien takia.

Nyt tykkään, kun ei ole alakerran naapureita ja kellariin, ulko-ovelle ja roskakatokseen on lyhyt matka. Tulipaloja pelkäävälle on myös turvallinen tunne, että voi pahassa tilanteessa hypätä parvekkeen alla olevaan pensaaseen.

Tätä kerrostahan ei mitenkään yleisesti havitella.

En myöskään tajua miksi! Etsin viimeksi ostaessa nimenomaan ekan kerroksen asuntoa, ja aion tehdä niin tulevaisuudessakin. Ihan parasta, piipahtaa siitä vaan suoraan ulos, pari porrasta.

Olen asunut ylimmissä kerroksissa ja niissä tuli ihmeellinen maailmasta eristäytynyt olo, ja hissin odottelu tai portaikossa kassien kanssa rehtuaminen otti päähän. Eka kerros, läpitalon ja kulma, ihan tosi hieno kämppä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään sokkeloisesta kodista paljon enemmän kuin avarasta ja selkeästä. Nautin siitä, että on useita erilaisia tiloja, joihin ei ole näköyhteyttä kaikkialta ja että ovia saa suljettua eri tilojen väliltä. Sellainen koti ei näytä hienolta kuvissa mutta on minusta tosi viihtyisä oikeasti. Jos asuisi yksin, voisi avara kotikin olla kiva. Nyt kun kotona on aina paljon porukkaa - varsinkin eri-ikäisiä nuoria kavereineen - tuntuu hauskemmalta kun yksityisiä soppia löytyy joka puolelta.

Kun katson tuttaviemme rakennuttamia tai ostamia taloja/huoneistoja viime vuosilta, huomaan että me sokkelossa asujat olemme vähemmistössä.

Tämä! Kävimme katsomassa nykyistä taloamme avoimessa näytössä. Tosi monet kommentoivat: kiva alue ja ihana piha mutta talo on aivan liian sokkeloinen. Pitäisi purkaa kaikki väliseinät. Me katsottiin toisiamme ja hihkuttiin sisäisesti. Tehtiin heti tarjous ja ostettiin tämä. Ei tosiaankaan ole purettu yhtään seinää ja haettiin vintiltä vielä kaksi sinne kannettua välioveakin, jotta saadaan keittiö suljettua sekä halliin että ruokailuhuoneeseen, jos tekee mieli paistaa vaikka lettuja. Pieniä ”eteisiä” ja välitiloja on siellä täällä ja ne kaikki on just tarpeen meille. Sokkelossa on hauska asua!

Olen aina tykännyt taloista joissa on "turhia" huoneita. Niin että löytyy vaikka kirjasto ja työhuone ja käsityöhuone ja jumppasali ja leffahuone ja joku aurinkohuone erikseen. Talonne kuulostaa ihanalta.

Kasarifiilistelijä kirjoitti:

Olkkarin erkkeri tummin ikkunaristikoin.

Erkkeri tuo panoramanäkymän, ikkunoista näkee koko pihan. Tummat ristikot ikkunoissa taas tuo englantilaisfiiliksen. Vain sormustinkukat ikkunan takaa puuttuu :) Tykkään muutenkin kasarikotien kotoisuudesta.

Kasari on ihana! Oikee kunnon Golden Girls-tyyli.

Rauhaa ja hiljaisuutta. Myös päivällä.

Kylpyamme. Vaihtoehtoisesti kelpaisi sauna, josta pääsee suoraan mereen tai järveen, muuten saunominen ei kiinnosta. 

En keksi mitään mikä ei olisi muutoinkin arvostettua. Ehkä minimalismi ja siitä seuraava kolkkous ja tyypillisesti myös kovat pinta-materiaalit (siivoushelppous) ovat melko yleisesti arvostettuja mutta itse en pidä lainkaan. Saa olla tavaraa ja pehmeitä materiaaleja tyynyjä, peittoja ja villasukkia yms. Valaistus mieluummin lämmin ja hämyisä kuin kirkas ja kova mutta ei tämäkään varmaan kovin harvinainen mieltymys.

Arvostan asumista pientalossa hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Meillä on auto mutta ei ole ajettu töihin sillä paitsi jos on joku pakottava syy. 

Että saan asua korvessa, rauhassa ja ilman naapureita. Ihana oma rauha! Kylällä on kauppa ja apteekki, riittää minulle.

Näkösuojaa terassilla. Tykkäisin juoda aamukahvit terassillani aamutakissa mutta viereisen talon asukkaat pykäsivät uuden terassin ihan viereen vaikka heillä oli jo ennestäänkin terassi talon toisella puolella. Siellä istuvat, ripustelevat riemunkirjavia pyykkejä pihan täyteen meidän ihailtavaksi ja leikkivät lasten kanssa. Nyt olen laitellut kaikenlaisia köynnöskasvivirityksiä ulos keväisin etten olisi siellä ulkona ollessani toljoteltavana ihan koko ajan - ja blokatakseni ne pyykkinarut. Aitaa en ihan kehtaa terassille rakentaa koska kuitenkin tulemme naapurin kanssa muuten toimeen. Heitä ei tunnu suora näköyhteys häiritsevän mutta itse kaipaan enemmän yksityisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vaatehuonetta. Sellaista, jota 80-luvun kerrostaloihin tehtiin. Arvostan myös ikkunoita muuhun kuin pohjoisen suuntaan, sillä mulla on paljon viherkasveja jotka tykkää valosta.

Kaikkihan sen haluaa. Sen nimi on nykyään hienostuneesti walk-in-closet 🐒

Retroja tapetteja arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatehuonetta. Sellaista, jota 80-luvun kerrostaloihin tehtiin. Arvostan myös ikkunoita muuhun kuin pohjoisen suuntaan, sillä mulla on paljon viherkasveja jotka tykkää valosta.

Kaikkihan sen haluaa. Sen nimi on nykyään hienostuneesti walk-in-closet 🐒

Ei, inhoan varastotilan näköistä vaatehuonetta. Eri juttu jos on ihan oikeasti huone peileineen ja tuoleineen ja meikkipöytineen, ja ikkuna pitää olla vaikka sitähän ei monet vaatehuoneeseen halua.

Vihaan myös alkoveja, ihme hämärä nurkka. Ja parvia vihaan.