TIS-Suomi 2021 Official

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan käynyt Annan onlyfans sivustoilla

Minusta Anna puheillaan ANTAA OLETTAA

mies ajaa pantavaksi ym

Fani määrä kasvaa huippuunsa 

KOSKA TYHMÄT LUULEVAT ANNAN OLEVAN MAKSULLINEN

paljonko fanimäärä on nyt...?

Onko tämmöinen mainostaminen ihan ookoo

Kaikki seksityöläiset ,stripparit alkaa jonottaa tohon ohjelmaan,ilmaista mainosta

Kyseessä on vain työkeikka Annalle.

Mies seurustelee erotiikkatyöläisen kanssa.

Ja odottavat yhdessä että rahaa ropisee..

paljonko seuraajia on nyt?

Miksi ne odottelisi rahan ropinaa onlyfansista? Vp on rikkaan perheyrityksen hallituksessa ja vanhemmat kuulemma syytää rahaa lapselleen. Ja anna hyötyy tästä tietenkin.

laitappa yrityksen nimi?

Saa yrityskin mainosta..ilmaista sellaista

oletko varma että on perhe yritys?

Onko sinkkutytöille muistettu kertoa että VP on rahamiehiä rikkaasta suvusta?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinkkutytöille muistettu kertoa että VP on rahamiehiä rikkaasta suvusta?

Amada Harkimo tässä vaan moi!

Tykkään perheyrityksistä

Niiden vesat ovat yrittäjähenkisiä.

VP ajat kai perheen leasing mersua??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Siis tosissanneko ootte, että tää on ohjelman kaunein nainen??? 🤯

https://fi-seiska-cdn-pro.seiska.fi/files/inline-images/2021/11/Tis9%20…

https://www.finder.fi/Leipomo/Leipomo+Pielispakari+Oy/Nurmes/yhteystied…

Tässä tämä

Bolivar kirjoitti:

Onhan ohjelmassa ollut useampiakin strippareita ja aikuisviihdeuralle pyrkineitä.

On. Yksikään heistä ei ole mainostanut sitä ohjelmassa. Anna löi mainoksen tiskiin heti ensimmäisessä jaksossa.

Bolivar kirjoitti:

Onhan ohjelmassa ollut useampiakin strippareita ja aikuisviihdeuralle pyrkineitä.

On. Yksikään heistä ei ole mainostanut sitä ohjelmassa. Anna löi mainoksen tiskiin heti ensimmäisessä jaksossa.

Melissa on ykkönen, en muista kautta. Kaunis nainen, tekee kovaa HC-pornoa, mutta saarella ei käyttänyt seksiä vaikka olisi voinut, eikä edes mainostanut asiaa millään tavalla. Meni saarelle omana itsenään eikä työhahmonaan. Anna meni töihin, mainostamaan itseään ja joka bileissä muistaa näyttää "tuotettaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Uskoo ken tahtoo :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Uskoo ken tahtoo :D

Näinhän se on, jos joku ei usko niin ei usko. (:  Mutta aika hupaisaa, että elämäni on jonkun mielestä noin epätodennäköinen ja epäuskottava. Itselleni ei ole ikinä ennen tullut mieleenkään, että Opel-poikakaveri teini-ikäisenä olisi joku valtava elämästä syrjäytymisen  ja maineen menetyksen riski. Vaikuttaisikohan tässä se, että asuin Suomen mittakaavassa isommassa kaupungissa? Olisiko tällainen moraalinvalvonta ja lumppuihin/kunnon tyttöihin jakaminen yleisempää pienillä paikkakunnilla jossa on pienemmät piirit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Uskoo ken tahtoo :D

Näinhän se on, jos joku ei usko niin ei usko. (:  Mutta aika hupaisaa, että elämäni on jonkun mielestä noin epätodennäköinen ja epäuskottava. Itselleni ei ole ikinä ennen tullut mieleenkään, että Opel-poikakaveri teini-ikäisenä olisi joku valtava elämästä syrjäytymisen  ja maineen menetyksen riski. Vaikuttaisikohan tässä se, että asuin Suomen mittakaavassa isommassa kaupungissa? Olisiko tällainen moraalinvalvonta ja lumppuihin/kunnon tyttöihin jakaminen yleisempää pienillä paikkakunnilla jossa on pienemmät piirit?

Kukaan, EI KUKAAN tällä palstalla paljasta olevansa ”tutkijaprofessori” ja työskentelevänsä yliopistossa isossa kaupungissa. Kiinnijäämisen vaara on liian suuri.

Bolivar kirjoitti:

Onhan ohjelmassa ollut useampiakin strippareita ja aikuisviihdeuralle pyrkineitä.

On. Yksikään heistä ei ole mainostanut sitä ohjelmassa. Anna löi mainoksen tiskiin heti ensimmäisessä jaksossa.

Niin. Kun keskusteltiin, mitä jokainen tekee työkseen. Mikä sun ongelma on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Uskoo ken tahtoo :D

Näinhän se on, jos joku ei usko niin ei usko. (:  Mutta aika hupaisaa, että elämäni on jonkun mielestä noin epätodennäköinen ja epäuskottava. Itselleni ei ole ikinä ennen tullut mieleenkään, että Opel-poikakaveri teini-ikäisenä olisi joku valtava elämästä syrjäytymisen  ja maineen menetyksen riski. Vaikuttaisikohan tässä se, että asuin Suomen mittakaavassa isommassa kaupungissa? Olisiko tällainen moraalinvalvonta ja lumppuihin/kunnon tyttöihin jakaminen yleisempää pienillä paikkakunnilla jossa on pienemmät piirit?

Kukaan, EI KUKAAN tällä palstalla paljasta olevansa ”tutkijaprofessori” ja työskentelevänsä yliopistossa isossa kaupungissa. Kiinnijäämisen vaara on liian suuri.

Jos nyt näin kuitenkin on, niin kuinkahan monelle oppilaallesi juuri paljastit itsesi :D Voitte maanantain etäluennolla vaikka keskustella Temppareista :D

Miksi miehet haluaa jokaisen keskustelun tällä palstalla kääntää naisten haukkumisketjuksi? Josko nyt jo oikeasti lopettaisitte ja palattaisiin ihan oikeaan aiheeseen. Menkää Ylilaudalle itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Uskoo ken tahtoo :D

Näinhän se on, jos joku ei usko niin ei usko. (:  Mutta aika hupaisaa, että elämäni on jonkun mielestä noin epätodennäköinen ja epäuskottava. Itselleni ei ole ikinä ennen tullut mieleenkään, että Opel-poikakaveri teini-ikäisenä olisi joku valtava elämästä syrjäytymisen  ja maineen menetyksen riski. Vaikuttaisikohan tässä se, että asuin Suomen mittakaavassa isommassa kaupungissa? Olisiko tällainen moraalinvalvonta ja lumppuihin/kunnon tyttöihin jakaminen yleisempää pienillä paikkakunnilla jossa on pienemmät piirit?

Kukaan, EI KUKAAN tällä palstalla paljasta olevansa ”tutkijaprofessori” ja työskentelevänsä yliopistossa isossa kaupungissa. Kiinnijäämisen vaara on liian suuri.

Tutkijatohtori, ei "tutkijaprofessori". Emme me nyt ihan niin pieni porukka sentään ole, että ei sellaista voisi paljastaa. Asuin paikastani en ole sanonut muuta kuin että asuin silloin teininä muualla kuin pikkukylässä. Ja mitä kauheaa tapahtuisi, jos "jäisin kiinni"?  En ole kertonut täällä mitään erityisen salaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Uskoo ken tahtoo :D

Näinhän se on, jos joku ei usko niin ei usko. (:  Mutta aika hupaisaa, että elämäni on jonkun mielestä noin epätodennäköinen ja epäuskottava. Itselleni ei ole ikinä ennen tullut mieleenkään, että Opel-poikakaveri teini-ikäisenä olisi joku valtava elämästä syrjäytymisen  ja maineen menetyksen riski. Vaikuttaisikohan tässä se, että asuin Suomen mittakaavassa isommassa kaupungissa? Olisiko tällainen moraalinvalvonta ja lumppuihin/kunnon tyttöihin jakaminen yleisempää pienillä paikkakunnilla jossa on pienemmät piirit?

Kukaan, EI KUKAAN tällä palstalla paljasta olevansa ”tutkijaprofessori” ja työskentelevänsä yliopistossa isossa kaupungissa. Kiinnijäämisen vaara on liian suuri.

Jos nyt näin kuitenkin on, niin kuinkahan monelle oppilaallesi juuri paljastit itsesi :D Voitte maanantain etäluennolla vaikka keskustella Temppareista :D

Olisi kyllä hyvin kiinnostavaa tietää, miten minut tästä voisi tunnistaa. Opiskelijoiden kanssa voisin muuten ihan hyvinkin keskustella Temppareista. Ja vauva-palstasta. Ihan tutkimuksellisessakin mielessä. En varmasti ole ainoakaan, joka silloin tällöin lueskelee tai katselee tämäntyyppisiä sisältöjä ihan ammatillisesta kiinnostuksesta. Tuskin ainoa tässäkään ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Uskoo ken tahtoo :D

Näinhän se on, jos joku ei usko niin ei usko. (:  Mutta aika hupaisaa, että elämäni on jonkun mielestä noin epätodennäköinen ja epäuskottava. Itselleni ei ole ikinä ennen tullut mieleenkään, että Opel-poikakaveri teini-ikäisenä olisi joku valtava elämästä syrjäytymisen  ja maineen menetyksen riski. Vaikuttaisikohan tässä se, että asuin Suomen mittakaavassa isommassa kaupungissa? Olisiko tällainen moraalinvalvonta ja lumppuihin/kunnon tyttöihin jakaminen yleisempää pienillä paikkakunnilla jossa on pienemmät piirit?

Kukaan, EI KUKAAN tällä palstalla paljasta olevansa ”tutkijaprofessori” ja työskentelevänsä yliopistossa isossa kaupungissa. Kiinnijäämisen vaara on liian suuri.

Tutkijatohtori, ei "tutkijaprofessori". Emme me nyt ihan niin pieni porukka sentään ole, että ei sellaista voisi paljastaa. Asuin paikastani en ole sanonut muuta kuin että asuin silloin teininä muualla kuin pikkukylässä. Ja mitä kauheaa tapahtuisi, jos "jäisin kiinni"?  En ole kertonut täällä mitään erityisen salaista.

Asuin_paikastani tutkijatohtorilta. Se taisikin olla Porvoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Mä istuin aikoinaan 14-vuotiaana amispojan Opelin takapenkillä. Olenko mäkin siis "niitä"? Millaisia "me" ollaan? Mitä oletat tämän tiedon perusteella taustastani tai siitä, miten elämäni on opelin takapenkin jälkeen jatkunut? Olisi kiinnostavaa tietää. 

Vastaukseni ohessa

1) Kyllä olet

2) Lumputtelijoita

3) Ensin jäi neitsyys sinne Opelin takapenkille, sen jälkeen runsaita irtopanoja amispoikien kanssa, tästä seurannut kyläpyörän maine, ja tulevaisuus pilalla.

Kiitos vastauksesta. Kiinnostavaa. Oikea vastaus kohdallani kohtaan 3:

Neitsyys meni myöhemmin 17-vuotiaana toisen nuorten miehen kanssa. Opel-pojan kanssa ei menty siihen asti vaan oli astetta kiltimpää menoa. En ole koskaan elämässäni ollut yhdynnässä "amispojan" kanssa. (Ei sillä että olisi mielestäni mitenkään ongelmallista vaikka olisin ollutkin.) En usko saaneeni kyläpyörän mainetta. Siitä seuraava poikaystävä oli nykyinen aviomieheni. Olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta, meillä on kaksi lasta ja mukava omistusasunto hyvin halutulla alueella. Olen tutkijatohtori ja opetan yliopistossa. Opel-pojasta on ihan mukavia muistoja. 

Uskoo ken tahtoo :D

Näinhän se on, jos joku ei usko niin ei usko. (:  Mutta aika hupaisaa, että elämäni on jonkun mielestä noin epätodennäköinen ja epäuskottava. Itselleni ei ole ikinä ennen tullut mieleenkään, että Opel-poikakaveri teini-ikäisenä olisi joku valtava elämästä syrjäytymisen  ja maineen menetyksen riski. Vaikuttaisikohan tässä se, että asuin Suomen mittakaavassa isommassa kaupungissa? Olisiko tällainen moraalinvalvonta ja lumppuihin/kunnon tyttöihin jakaminen yleisempää pienillä paikkakunnilla jossa on pienemmät piirit?

Kukaan, EI KUKAAN tällä palstalla paljasta olevansa ”tutkijaprofessori” ja työskentelevänsä yliopistossa isossa kaupungissa. Kiinnijäämisen vaara on liian suuri.

Tutkijatohtori, ei "tutkijaprofessori". Emme me nyt ihan niin pieni porukka sentään ole, että ei sellaista voisi paljastaa. Asuin paikastani en ole sanonut muuta kuin että asuin silloin teininä muualla kuin pikkukylässä. Ja mitä kauheaa tapahtuisi, jos "jäisin kiinni"?  En ole kertonut täällä mitään erityisen salaista.

Onko asuin paikka kuntasi lappeen ranta?

Mitä tarkoittaa OFFICIAL ?????

Lukekaa kierkegaardin tuotanto.