Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä mun ikäinen löytää elämänhalua? Olen jo 40.
19.01.2021 |
Ei lapsia, ei ura, ei lemmikkejä, en ole koskaan juonut, en tupakoinut. Elämä ollut aina tyhjää enkä ole koskaan ollut mistään innostunut. Vielä 20 vuotiaana jaksoin saada itseäni ulos ovesta, sit se taito vain hiipui pois.
Pitkästyttävää on kun elämä ei kiinnosta pätkäkään eikä mistään tuu kiksejä. Tarvitsen uuden planeetan.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan tiedä.
Jokainen elämäni vuosi on ollut entistä huonompi, surullisempi ja rankempi. Ehkä jos olisin normaali 40-vuotias, jolla on perhe, työ, ura, rahaa, ystäviä ja suunnitelmia niin ehkä sitten voisin katsoa tulevaan innolla ja tuntea oloni hyväksi. Nyt kun mitään noista ei ole niin tuntuu vain toivottomalta miettiä tulevia vuosia
Tämä kai se on suurin ongelma. Jos oot normaali ja elämä on mennyt normaalisti niin kaikesta voi nauttia ja löytää hyvää. Mut jos ootkin eri tilanteessa niin sit pitäis löytää se ilo ja onni jostain muualta ja onhan se hankalaa. Jos vieressä on kavereita joilla menee hyvin ja sit itellä ei oo mitään niin eihän se ole kivaa.
Heikoilla ihmisillä ehkä noin.
Me muut löydämme kyllä elämänhalun, koska emme surkuttele ja syytä muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei auta eteenpäin kun en vaa halua elää. Kaikki on turhaa.
On kai´k turhaa waan .. kuolo on lä .. hell
Sincc
On jännittävää katsoa ulos ja huomata kuinka päivä t pitenevät kevättä kohti. Kirjoita joka päivä paperille kolme lausetta. Voit vuoden päästä julkaista kirjan : Päivien kulku. Tai hae kirjastosta tiedekirjoja ja opiskele vaikka kvanttiteoriaa.
Tee depressiotesti, esim
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx
mikäli se näyttää madonlukuja, ota yhteys lääkäriin tai psykiatriseen sairaanhoitajaan.
Tuota noin... ei ikäkriisin nyt ihan noin pahasti pitäisi iskeä. Oletko edes harkinnut, että sinulla saattaa olla masennus? Sinuna varaisin ajan lääkäriltä ja kävisin juttelemassa.
Toki tuo voi olla hetkittäistä alakuloakin, mutta kuulostaa pidemiaikaiselta. Ok, koronakaranteeni lisää terveelläkin tylsistymistä ja masennuksen kaltaisia oireita, mutta jos sinulla on tuntunut tuolta jo pidempään eikä asuinpaikkakunnallasi ole kovia rajoituksia edes voimassa, niin tuskin se pandemiaankaan liittyy.
Se, mistä kukin meistä saa kicksejä on ihan yksilöllistä. Uudet harrastukset, muuttaminen uudelle paikkakunnalle, vaihtelu ylipäätään voisivat piristää. Mutta jos taustalla siis on masennusta, niin ehkä tuollaiset "normikonstit" eivät riitä.
Siksi kannattaa mennä sinne lääkärille.
N53
Alue: Aihe vapaa
Tämä kai se on suurin ongelma. Jos oot normaali ja elämä on mennyt normaalisti niin kaikesta voi nauttia ja löytää hyvää. Mut jos ootkin eri tilanteessa niin sit pitäis löytää se ilo ja onni jostain muualta ja onhan se hankalaa. Jos vieressä on kavereita joilla menee hyvin ja sit itellä ei oo mitään niin eihän se ole kivaa.