Suostuisitteko tapailusuhteeseen, jossa tavataan kuukauden välein?
Kommentit (24)
Suostuisin jos tarkoitus ei olisi tosiaan muuta kuin tapailla satunnaisesti. Mitään sen kummempaa suhdetta tuollaisesta ei muodostuisi.
Olen ollut jo monta vuotta ihan aikuisten oikeassa parisuhteessa, jossa ei välillä tavata kuin kerran kuussa ja aina on vähintään kaksi viikkoa väliä. Sellaiseen en kuitenkaan suostuisi, missä saa tavata samalla kaikkia muitakin.
No en lähtisi, ellei kyseessä ole väliaikainen työtilanne tms. ja sen jälkeen ajatuksena lähentää suhdetta - mutta varmasti sopii tuokin niille, jotka eivät tiivistä suhdetta kaipaa.
Jos on etäsuhde ja molemmat mukana jutussa samalla tunteen palolla niin joo, ryhtyisin. Mutta jos asuttaisiin samassa kaupungissa ja toinen ehdottaisi, että nähdään kerran kuussa... niin sanoisin, että sitten on varmaankin hyvä, ettei nähdä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen ollut suhteessa, jossa tavattiin parin viikon välein vaikka välimatkaa oli pyörämatkan verran. Vaikka viestiteltiin päivittäin ja paljon niin ei se korvannut sitä fyysistä yhdessäoloa.
Mullakin oli suhde (etäsuhde tosin) jossa tavattiin kahden viikon välein. Vaikka tapaamisten välillä viestiteltiin, se toinen tuntui joka tapaamisella yhtä vieraalta kuin ensimmäisellä. En pystynyt yhtään luottamaan siihen ihmiseen, kun en tiennyt mitä hän niiden parin viikon aikana puuhaili - tuli vahva fiilis että pyöritti muitakin naisia samaan aikaan.
En lähtisi enää tuollaiseen pelleilyyn.
En todellakaan. En edes parin viikon välein. Eikä mitään tapailua, missä ei oo tunteen häivähdystäkään.
Riippuu elämäntilanteesta. Joillekin saattaa sopia hyvin tuollainen järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin jos tarkoitus ei olisi tosiaan muuta kuin tapailla satunnaisesti. Mitään sen kummempaa suhdetta tuollaisesta ei muodostuisi.
Tämä. Hyvä järjestely jos sopii molemmille ja molemmat tietää pelisäännöt.
alfan kanssa? Tietysti. Ei sitä voi odottaa että olisin ainoa nainen kierrossa joten kerran kuussa on oikeastaan aika hyvin.
En alkaisi mihinkään oikeaan tapailuun. Näen jo vakihoitojanikin useammin, 1-2 viikon välein molempia.
N35
En. Kunnon suhde voi muodostua vain siten, että ollaan paljon tekemisissä ja eihän se tuolla tavalla onnistuisi. Jos siis parisuhteesta puhutaan.
Kerran olin pienen hetken ajan kaukorakkaussuhteessa, jos sitä nyt edes saattoi suhteeksi puhua, kesti alle kuukauden. Onneksi tajusin nopeasti, että mies ei todellakaan ollut sellainen kuin luulin. En suosittele kenellekään.
Eri juttu sitten, jos oikeasti väliaikaisesti joku on toisessa maassa tms, mutta pysyvänä ratkaisuna ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
En. Olisi epäilyttävää miksi toinen haluaisi nähdä noin vähän.
Mulle selitteli työkiireillä. En uskonut hetkeäkään.
Liian vähän tietoa taustoista ja miten muuten tuo määriteltäisiin, että osaisin sanoa.
Miksi näkisimme vain kerran kuussa?Tapaillaanko muita? Onko meillä
yhteydenpitoa muuten, ja millä tasolla? Kummankin elämäntilanne? Tähtäämmekö tällä tapailulla johonkin? Onko se kerran kuussa kahvit vai pidempi viikonloppu jommankumman kotona/yhteisiä matkoja?
minä, lapseton nainen 30v, voisin muiden tapailujen ohella pitää tuollaista tapailusuhdetta. jos siis olisin sinkku tai poly. jos toinen olisi tosi mahtava tapailija. Samalla toki etsisin kunnollista lähiparisuhdetta. Mutta äkkiä sitä varmaan tippuisi energiat pitää yhteyttä noin etäiseen juttuun?
Jos taas tuo oma miesystävä nyt joutuisi töiden takia KAUAS, niin määräajan x sitä jaksaisi, koska toista jo rakastaa
Mulle sopisi aivan mainiosti, olen introvertti ja liika läheisyys ahdistaa. Olin aikoinaan avoliitossa miehen kanssa, jonka työtahti oli kolme viikkoa Suomessa, kolme viikkoa ulkomailla. Suhteen ainoita hyviä aikoja olivat ne kolme viikkoa ulkomailla ja se eka ilta yhdessä paluun jälkeen. Olisin siis kernaasti ottanut vain sen yhden päivän kolmessa viikossa (tai kuukaudessa). Muun ajan olisin ollut mieluummin yksin.
Minulle tuo olisi ideaalisuhde.
En. Olen ollut suhteessa, jossa tavattiin parin viikon välein vaikka välimatkaa oli pyörämatkan verran. Vaikka viestiteltiin päivittäin ja paljon niin ei se korvannut sitä fyysistä yhdessäoloa.