Kotitöiden epätasainen jakautuminen - Mies ei näe ongelmaa!

Juuri tämänkin takia tiukka ei lapsiperhe-elämälle mun osalta! Se on aina paska-diili naiselle. Tuolla ehdotettiin, että tee kuten mies ja jätä tekemättä asioita. En suosittele, siitä kärsii ensisijaisesti lapset, tulee turvaton olo, että heistä ei pidetä huolta. Äitini harrasti tuota ja se oli lapsesta ihan kamalaa. Toivottavasti löydätte aikuisen tavan muuttaa tuota perheenne dynamiikkaa, satuttamatta lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole sanallakaan maininnut heidän seksielämästään, mutta eiköhän nämä jotkut miehet ala heti marmattaa kuinka ap:n mies ei vain saa tarpeeksi seksiä. Se iso ongelma näillä miehillä on, että he kuvittelevat seksin olevan heille oikeus ja puolisolle velvollisuus joka tulee täyttää viis siitä miltä puolisosta itsestä tuntuu. Nämä miehet väittävät että naiset tahallaan pihtaa ja kiristää seksillä, kun todellisuudessa he ovat itse niitä kiristäjiä. He kokevat että heidän kuuluu saada seksinsä, viis puolison tunteista, hyvinvoinnista, ennen kuin edes harkitsevat tekevänsä omaa osuuttaan. Sen kaiken taakan alle loppuunpalavan vaimon, tulisi vielä kaiken päälle ensin tyydyttää miehensä, ennen kuin mies osallistuu omien lastensa ja oman kodin huolehtimiseen, jos osallistuu sittenkään. Ja ne jalat pitäisi sen väsyneen puolison aukaista vaikka sattuu ja tuntuu pahalle, koska kyllähän miehen tarpeet tulee tyydyttää. Koskaan, ei koskaan kukaan puhu sen puolesta että miehen tulisi tyydyttää tai edes huomioida naisen tarpeet.

Karsastan sitä neuvotulvaa joka tulee jokaiseen tuoreen äidin haluttomuutta koskevaan ketjuun. Eli juuri sitä jossa kysellään autatko äitiä, teetkö kotitöitä, hoidatko vauvaa. Tärkeitä nämä toki ovat mutta ne ovat jotain mitkä kuuluvat sille miehelle joka tapauksessa. Jos väljähtäneen seksielämän ainoa syy on se, että vaimo on vain niin uupunut ja väsynyt tehdessään kaiken yksin, niin silloin se, että mies hoitaa oman osuutensa, voi johtaa siihen positiiviseen sivuvaikutukseen, että seksielämä piristyy ja vilkastuu. Mutta se on vain sivuvaikutus. Se ei tarkoita sitä, että seksiä voi ostaa vähän imuroimalla ja sylittelemällä vauvaa. Että vaimolla on nyt velvollisuus seksiin, kun minä tässä auttelen. Tämä on oikeasti ongelma, koska moni mies tuntuu kuvittelevan, että heidän kuuluu saada seksiä palkinnoksi, jos tekevät jotain toisen tai yhteisen hyvän eteen tai hoitavat niitä omia velvollisuuksiaan.

Seksi ei ole kaupankäynnin väline. Seksi on yhteinen mukava asia, jota kummankin tulee haluta omasta vapaasta tahdostaan. Ja se ei liity millään tavalla siihen pitääkö miehen huolehtia omasta jälkikasvustaan ja kodistaan.

Joo, mutta parisuhteeseen kuuluu säännöllinen seksi. Se on se tärkein asia mikä erottaa ystävyyssuhteen parisuhteesta ja on miehelle elintärkeää suhteen onnistumisen osalta. Tämä tuppaa monelta voimaantuneelta naiselta, kuten sinulta, unohtumaan. Siinä loppuu huumori kesken kun käyt töissä, teet kotitöitä, hoidat lapsia ja aina vaan tulee se ei nyt tänään, olen niin väsynyt, päätä särkee, naapurin koira pelotteli jne. Kyllä miehetkin on väsyneitä, mutta he silti haluavat pitää se suhteen kasassa pitävän liiman toiminnassa.

Moni nainen unohtaa seksin ja läheisyyden kokonaan siellä vauvakuplassa ja voisi elää ilman vaikka sen 2-3 vuotta kun lapsi on pieni. Siinä vaiheessa kun se yhteinen kiva alkaa taas kiinnostaa niin se on miehen kannalta liian myöhäistä. Parisuhde vaatii aina kompromisseja, oli se sitten kotityöt, rahankäyttö, seksi tai jotain muuta.

Velvollisuusseksi on ihan parasta. Sitä sanoo miehelle suoraa, että ei, en jaksa enkä halua, mutta koska sinä pidät kehoni käyttämistä omiin tarpeisiisi todella tärkeänä asiana ja koska se on ainoa juttu, joka tämän parisuhteen pitää kasassa, niin tietty suostun. Inhoan tosin jokaista minuuttia ja saat minut oksennuksen partaalle, mutta koska tämä on mielestäsi oikeutesi, niin ole hyvä.

Sinun ei pidä hakeutua suhteeseen jos puoliso aiheuttaa edellä kuvattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että kytätään mitä hommia kumppani tekee ja ei tee, ja että kaikki kotityöt pitäisi jakaa just tasan kertoo vain epäterveestä parisuhteesta.

Meillä minä teen paljon enemmän kotitöitä kun mies, mutta en nää sitä ongelmana. Molemmat tehdään töitä mutta mies tienaa aika paljon enemmän, joten koen luonnollisena että hoidan enemmän kotia. Parisuhde toimii muutenkin hyvin ja seksiä on paljon ja se on mahtavaa, pitää miehen (ja minutkin) tyytyväisenä. Painotankin tuota miehen tarpeiden tyydyttämisen tärkeyttä, se on oikeasti erittäin tärkeää, jos haluat pitää miehen onnellisena. Tämä ei alapeukuilla muutu, vaikka tiedän ettette tätä halua hyväksyä (paitsi ehkä ne jotka seksistä pitävät). Tämän johdosta mies hemmottelee taas minua paljon, kehuu, antaa hierontaa, hankkii lahjoja jne. Pointti on se, että kun molemmat ovat onnellisia, molemmat haluavat tehdä hyvää toiselle. Eikä se, että no nyt sait seksiä niin ostappa se kukkapuska. Tämä logiikka on valitettavan monella naisella:( Tärkeintä on se tasapaino, että yhteinen sävel löytyy. Silloin molemmat ovat onnellisia, eikä tarvitse kirjoittaa jotain sairaita lappuja jääkaapin oviin, että kaikki hommat jaetaan 50/50. Parisuhdehan tässä kuuluisi olla, ei työleiri.

Etenkin sinkkuaikoina kohtasin paljon juuri tuollaisia apn miehen kaltaisia miehiä, he olivat onnettomia ja etsivät toista naista, koska kotona odotti vain nalkuttava jäävuori. Tietenkään en varattujen kanssa mitään tekisi, mutta kannattaa miettiä.

Kuulehan nyt. Yleistät oman tilanteesi muiden parisuhteisiin ja se on virhe. Sinulla on ehkä pieni palkka ja helppo työ, mutta kaikilla muilla ei ole. Sinulla on ehkä siksi aikaa ja energiaa palvella miestä, mutta tämä ei tarkoita, että muiden pitäisi.

Lähtökohtaisesti puolet kotitöistä kuuluu miehelle. Ja turhan usein siitä joutuu taistelemaan, että mies myös hoitaa omat hommansa. Sinun kaltaisesi eivät tosiaankaan auta asiaa.

Minulla ei ole helppo työ, mutta ymmärrän että kumppanille hyvän tekeminen on monelle naiselle vierasta, nykyaikana. Mies sanoi että voidaan ottaa mm siivooja, mutta mulle käy että minä siivoan😃 Eikä ole olemassa mitään yleistä sääntöä, että kotityöt jakautuvat aina puoliksi, se on omaa fantasiaasi, ilmankos tämä logiikka ei suhteissa usein toimikaan.

Ja ei minun velvollisuus ole ajaa sinun tai kenenkään muun kuin oman parisuhteen onnea ja kotitöitä😀

Jooo mutta kun sinä nimittelit toisten parisuhteita epäterveiksi, jos olet se sama tyyppi. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Jakautuuko rahan tuominen taloon tasaisesti myös,ja sen kuluttaminen?

Tuloeron korostaminen on relevanttia vain silloin, kun pienempiin tuloihin liittyy myös helpompi tai vähemmän aikaa vievä työ.

Naisilla voi olla pienempi palkka myös ihan syrjinnän vuoksi, tai sitten sen takia, että työnteon mahdollisuudet eivät mene perheessä tasan. Silloin ei voi ajatella, että pienempituloisen pitäisi tehdä enemmän kotitöitä, koska se on tuplavääryys.

Minulla oli ennen lapsia suurempi palkka kuin miehelläni. Äitiyslomien aikana mies meni ohitse, kun sai palkankorotuksia ja minä en. Töihin palattua palkkani nousi ohi miehestä. Vuosien mittaan epätasainen kotivastuu aiheutti sitä, että mies ”pystyi” tekemään pitempää päivää kuin minä. Käytännössä tämä tapahtui niin, että mies vaan ei hoitanut osuuttaan lastenhoidosta, jos koki että oli töitä tehtävänä. Minun taas oli vähän pakko paikata tätä epäluotettavuutta, jotta lapset tulivat hoidetuiksi hyvin.

Nyt lapset ovat jo liki aikuisia ja miehellä yllätys yllätys on taas suurempi palkka kuin minulla. En ole todellakaan valmis tekemään yhtään enempää kotitöitä kuin mies tämän asian takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole sanallakaan maininnut heidän seksielämästään, mutta eiköhän nämä jotkut miehet ala heti marmattaa kuinka ap:n mies ei vain saa tarpeeksi seksiä. Se iso ongelma näillä miehillä on, että he kuvittelevat seksin olevan heille oikeus ja puolisolle velvollisuus joka tulee täyttää viis siitä miltä puolisosta itsestä tuntuu. Nämä miehet väittävät että naiset tahallaan pihtaa ja kiristää seksillä, kun todellisuudessa he ovat itse niitä kiristäjiä. He kokevat että heidän kuuluu saada seksinsä, viis puolison tunteista, hyvinvoinnista, ennen kuin edes harkitsevat tekevänsä omaa osuuttaan. Sen kaiken taakan alle loppuunpalavan vaimon, tulisi vielä kaiken päälle ensin tyydyttää miehensä, ennen kuin mies osallistuu omien lastensa ja oman kodin huolehtimiseen, jos osallistuu sittenkään. Ja ne jalat pitäisi sen väsyneen puolison aukaista vaikka sattuu ja tuntuu pahalle, koska kyllähän miehen tarpeet tulee tyydyttää. Koskaan, ei koskaan kukaan puhu sen puolesta että miehen tulisi tyydyttää tai edes huomioida naisen tarpeet.

Karsastan sitä neuvotulvaa joka tulee jokaiseen tuoreen äidin haluttomuutta koskevaan ketjuun. Eli juuri sitä jossa kysellään autatko äitiä, teetkö kotitöitä, hoidatko vauvaa. Tärkeitä nämä toki ovat mutta ne ovat jotain mitkä kuuluvat sille miehelle joka tapauksessa. Jos väljähtäneen seksielämän ainoa syy on se, että vaimo on vain niin uupunut ja väsynyt tehdessään kaiken yksin, niin silloin se, että mies hoitaa oman osuutensa, voi johtaa siihen positiiviseen sivuvaikutukseen, että seksielämä piristyy ja vilkastuu. Mutta se on vain sivuvaikutus. Se ei tarkoita sitä, että seksiä voi ostaa vähän imuroimalla ja sylittelemällä vauvaa. Että vaimolla on nyt velvollisuus seksiin, kun minä tässä auttelen. Tämä on oikeasti ongelma, koska moni mies tuntuu kuvittelevan, että heidän kuuluu saada seksiä palkinnoksi, jos tekevät jotain toisen tai yhteisen hyvän eteen tai hoitavat niitä omia velvollisuuksiaan.

Seksi ei ole kaupankäynnin väline. Seksi on yhteinen mukava asia, jota kummankin tulee haluta omasta vapaasta tahdostaan. Ja se ei liity millään tavalla siihen pitääkö miehen huolehtia omasta jälkikasvustaan ja kodistaan.

Joo, mutta parisuhteeseen kuuluu säännöllinen seksi. Se on se tärkein asia mikä erottaa ystävyyssuhteen parisuhteesta ja on miehelle elintärkeää suhteen onnistumisen osalta. Tämä tuppaa monelta voimaantuneelta naiselta, kuten sinulta, unohtumaan. Siinä loppuu huumori kesken kun käyt töissä, teet kotitöitä, hoidat lapsia ja aina vaan tulee se ei nyt tänään, olen niin väsynyt, päätä särkee, naapurin koira pelotteli jne. Kyllä miehetkin on väsyneitä, mutta he silti haluavat pitää se suhteen kasassa pitävän liiman toiminnassa.

Moni nainen unohtaa seksin ja läheisyyden kokonaan siellä vauvakuplassa ja voisi elää ilman vaikka sen 2-3 vuotta kun lapsi on pieni. Siinä vaiheessa kun se yhteinen kiva alkaa taas kiinnostaa niin se on miehen kannalta liian myöhäistä. Parisuhde vaatii aina kompromisseja, oli se sitten kotityöt, rahankäyttö, seksi tai jotain muuta.

Velvollisuusseksi on ihan parasta. Sitä sanoo miehelle suoraa, että ei, en jaksa enkä halua, mutta koska sinä pidät kehoni käyttämistä omiin tarpeisiisi todella tärkeänä asiana ja koska se on ainoa juttu, joka tämän parisuhteen pitää kasassa, niin tietty suostun. Inhoan tosin jokaista minuuttia ja saat minut oksennuksen partaalle, mutta koska tämä on mielestäsi oikeutesi, niin ole hyvä.

Pitikö tämän saada aikaan jotain syyllisyyden tunteita tai katumusta? Vai osoittaa minut tarinan roistoksi...mehhh...

Kyllä miehetkin joutuvat tekemään parisuhteissa asioita joita inhoavat ja jotka oksettavat.

Mitä inhottavaa ja oksettavaa nainen parisuhteessa mieheltä voi vaatia? Aivan oikein - itsekäs ja kamala nainen voi vaatia miestä vaihtamaan vauvan vaipan tai pesemään puurokattilan ja miehen keho sekä mieli eivät tätä kestä.

Sinun mielestäsi jokainen parisuhde on pelkkää lasten hoitamista ja tekemistä?

Parisuhteita ei ole ilman lapsia? 

Aika surulliset setit siellä sitten. -eri

No nainen voi vaatia, että mies puhdistaa istuntonsa jälkeen paskarantunsa vessanpytystä, mutta mies ei tähän kykene, koska oksettaa ja inhottaa! Siksi naisen täytyy moinen tehdä, parisuhde kun menee kaiken edelle, eikös? Mutta jos nainen ei yksinkertaisesti jaksa seksiä, niin vika on naisessa, joka ei ymmärrä, että se ja vain se pitää parisuhteen kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo, että kytätään mitä hommia kumppani tekee ja ei tee, ja että kaikki kotityöt pitäisi jakaa just tasan kertoo vain epäterveestä parisuhteesta.

Meillä minä teen paljon enemmän kotitöitä kun mies, mutta en nää sitä ongelmana. Molemmat tehdään töitä mutta mies tienaa aika paljon enemmän, joten koen luonnollisena että hoidan enemmän kotia. Parisuhde toimii muutenkin hyvin ja seksiä on paljon ja se on mahtavaa, pitää miehen (ja minutkin) tyytyväisenä. Painotankin tuota miehen tarpeiden tyydyttämisen tärkeyttä, se on oikeasti erittäin tärkeää, jos haluat pitää miehen onnellisena. Tämä ei alapeukuilla muutu, vaikka tiedän ettette tätä halua hyväksyä (paitsi ehkä ne jotka seksistä pitävät). Tämän johdosta mies hemmottelee taas minua paljon, kehuu, antaa hierontaa, hankkii lahjoja jne. Pointti on se, että kun molemmat ovat onnellisia, molemmat haluavat tehdä hyvää toiselle. Eikä se, että no nyt sait seksiä niin ostappa se kukkapuska. Tämä logiikka on valitettavan monella naisella:( Tärkeintä on se tasapaino, että yhteinen sävel löytyy. Silloin molemmat ovat onnellisia, eikä tarvitse kirjoittaa jotain sairaita lappuja jääkaapin oviin, että kaikki hommat jaetaan 50/50. Parisuhdehan tässä kuuluisi olla, ei työleiri.

Etenkin sinkkuaikoina kohtasin paljon juuri tuollaisia apn miehen kaltaisia miehiä, he olivat onnettomia ja etsivät toista naista, koska kotona odotti vain nalkuttava jäävuori. Tietenkään en varattujen kanssa mitään tekisi, mutta kannattaa miettiä.

En ole ikinä lukenut kommenttia jonka kirjoittaja puhuisi noin paljon ristiin itsensä kanssa, mitä ilmeisimmin sitä itse tajuamatta. Pari esimerkkiä:

"En ymmärrä pariskuntia jotka laskevat kuka tekee mitäkin. Meillä minä teen enemmän."

"Valitettavasti moni nainen luulee että seksistä saa palkkioksi kukkapuskan. Miehen tarpeista on tärkeää huolehtia ja palkkioksi saan kukkia ja hemmottelua."

Oliko pitkä päivä töissä vai oletko vain tyhmä?

Ristiriitoja tulee helposti, kun trollaa ;) Kuulosti mieheltä, joka tekeytyi naiseksi, että voi sanoa, miten tärkeätä se seksin antaminen ja tarjoaminen on, että miehen tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Ja muistetaan nyt vielä, että seksin tarkoitus on, että miehen tarpeet tulevat tyydytetyiksi...ei kun miten se menikään.

Miksi pelkäät miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Puhut lauantai päivästä tuossa aloituksesta ja vain yhden päivän esimerkistä. Onko tilanne aina samanlainen?

Mites arkena? Käytkö töissä/työtön vai kotiäiti?

Juu, tämä ei selvinnyt. Vajailla lähtötiedoilla on mies tuomittu siaksi.

Aloitin kirjoittamaan miten meillä tämä homma menee, mutta mitä enemmän kirjoitin, sitä enemmän alkoi savua tulla korvista.

Äitiyslomalainen ja mies joka jää lomautetuksi koronan takia, ei ole mikään paras kombo. Kaikki pitäisi mennä kuten silloinkin kun mies painoi normi työpäiviä ja nainen hoiti kotona kaiken iloisesti.

Miten voi olla niin vaikeeta laittaa päähän se että perheen ja kodin ylläpito ja huoltaminen pitäisi kaiken järjen mukaan olla tasapuolista? Niin ettei yhdelle jää koko vastuu kaikesta. Olisi se perhe-elämä kummasti kaikille mukavampaa kun tehdään yhdessä. En vaan ymmärrä. 

Vituttaa se että pitäisi alkaa kouluttamaan aikuista miestä. Ainut mitä itse keksin tähän hätään on se, että opetan omat poikani olemaan ajattelevaisia, huomaavaisia ja omatoimisia ihmisiä. Itsekkyys ja laiskuus on ihan hirveitä luonteenpiirteitä. 

Ja joo täytyy sanoakin miehelle että jos kaikki on niin helppoa ja nopeeta eikä mistään pitäisi stressata niin paljon, niin parempi olisi hänen tehdä kaikki kun itse en selkeästi ole kykenevä näitä tekemään ja sitten pilaan hänen päivät valittamisella. :D Enpä malta odottaa mitä siihen saan vastaukseksi!

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.

Jos olet tätä mieltä, kannattaa lukea se aloitus...

Vierailija kirjoitti:

Aloitin kirjoittamaan miten meillä tämä homma menee, mutta mitä enemmän kirjoitin, sitä enemmän alkoi savua tulla korvista.

Äitiyslomalainen ja mies joka jää lomautetuksi koronan takia, ei ole mikään paras kombo. Kaikki pitäisi mennä kuten silloinkin kun mies painoi normi työpäiviä ja nainen hoiti kotona kaiken iloisesti.

Miten voi olla niin vaikeeta laittaa päähän se että perheen ja kodin ylläpito ja huoltaminen pitäisi kaiken järjen mukaan olla tasapuolista? Niin ettei yhdelle jää koko vastuu kaikesta. Olisi se perhe-elämä kummasti kaikille mukavampaa kun tehdään yhdessä. En vaan ymmärrä. 

Vituttaa se että pitäisi alkaa kouluttamaan aikuista miestä. Ainut mitä itse keksin tähän hätään on se, että opetan omat poikani olemaan ajattelevaisia, huomaavaisia ja omatoimisia ihmisiä. Itsekkyys ja laiskuus on ihan hirveitä luonteenpiirteitä. 

Ja joo täytyy sanoakin miehelle että jos kaikki on niin helppoa ja nopeeta eikä mistään pitäisi stressata niin paljon, niin parempi olisi hänen tehdä kaikki kun itse en selkeästi ole kykenevä näitä tekemään ja sitten pilaan hänen päivät valittamisella. :D Enpä malta odottaa mitä siihen saan vastaukseksi!

Sun on hyvin vaikea opettaa poikasi omatoimisiksi, jos miehesi antaa toisenlaista mallia. Näiden toimintatapojen on todettu siirtyvän voimakkaasti sukupolvelta toiselle. Jossain vaiheessa sille pojalle painuu mieleen mikä on miehen rooli kotona. Se on se, mitä isä tekee. Tuo selkäytimestä tuleva käytösmalli iskee päälle viimeistään silloin, kun poika saa omia lapsia ja hänestä tulee se perheen isä. Isä, jonka roolina on istua sohvalla. Vaimo ja lapset hoitakoon kotityöt.

Olet muuten täysin oikeassa, enpä ollutkaan tullut ajatelleeksi. Kiitos näkökulmasta. Täytyyhän tässä vissiin sitten koittaa vielä opastaa miestä kotielämän saloihin, jotta pojat kasvaisivat hyviksi miehiksi hyvällä esimerkillä. <3

Ap lopeta se miehen paapominen ja siivoa vaan omat jälkesi. Jos et viihdy sikolätissä niin sitten kandee hommata oma asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä että miten niinkin yksinkertainen asia kuin kotityöt saavat ihmiset eron partaalle. Jos tilanne on mennyt niin pahaksi niin kyllä se kertoo että asiasta olisi pitänyt keskustella jo paljon aiemmin. Ja asiallista keskustelua eikä mitään minä teen kaiken ja sinä et mitään-naputusta. 

Päivittäin täällä on näitä samoja aloituksia. Ettekö te ihmiset keskustele asioista kun muutatte yhteen? Tässä tapauksessa tilanne oli muuttunut lasten tulon jälkeen mutta näköjään sitä kestänyt jo useamman vuoden.

Ja tässäkin aloituksessa täsmälleen sama perusasetelma ja juurisyy kuin näissä muissakin...

Vaikka arki täyttyykin näennäisen tärkeistä pikkuaskareista, se kaikista tärkein loistaa poissaolollaan, eli miehen seksuualisten tarpeiden tyydyttäminen.

Naisille tyypillistä ajankäytön hallinnan heikkoutta.

Tässäkin tarinassa, vietyään lapset treeneihin, AP olisi voinut hurauttaa takaisin kotiin ja tarjota intiimin hetken miehelleen, sen sijaan että lähtee shoppailemaan. 

Aivan.

Millähän naiset saisi ymmärtämään, että kunhan pitävät miehensä seksuaalisesti tyydytettyinä ja tyytyväisinä, sujuu kaikki muukin sen jälkeen ihan automaattisesti.

Tämä muuten pitää paikkansa. Meillä on seksiä aina kun mies haluaa ja vähintään kolmannes lisää siihen päälle, koska minä haluan.

Mies tekee valtaosan kotitöistä. Minä enimmäkseen laitan ruoan, mutta jos minua ei huvita, mies myös kokkaa. Minä teen kauppalistan, mies käy kaupassa. Minä pesen vessan, mies imuroi. Keittiön siivoaa se, jota sattuu huvittamaan.

Mökille kun mennään, mies kantaa vedet ja puut, JA kokkaa. No, minä tiskaan koska mies kärsii siitä jotenkin suunnattomasti ja minä taas en pidä tiskaamista minään. Silloinkin se haluaa kuitenkin kantaa minulle tiskiveden. Jos minä alan tehdä jotain muuta, kommentti on: "istu sä vaan ja lepää, kyllä minä teen." Tietenkään en yleensä kehtaa vaan istua vaan osallistun kyllä, mutta pointti on se, että tyydytetty ja onnellinen mies hemmottelee kyllä vaimonsa piloille, jos vaimo vaan ilkeää olla tekemättä itse mitään.

Miten surullista, että sinun mielestäsi seksikkäin johtuu siitä, että mies on ”tyydytetty”… Missä yhteys, lämpö, ihmisten oikeat elämät, kohtaaminen, yhdessä tekeminen? Onko tosiaan niin, että seksillä ostetaan toimiva arki…

Kuinka monessa perheessä toimitaan niin, että toinen tekee, ja olettaa toisenkin tekevän oma-aloitteisesti? Kun niin ei tapahdu, ollaan tuppisuuna ja uhriudutaan ja heittäydytään marttyyreiksi. Avatkaa suunne te, joita toisen kotilaiskuus keljuttaa.

Ei meilläkään tapahtuisi mitään, ellen pyytäisi puolisoani tulemaan avuksi. Jos imuroin, pyydän häntä korjaamaan pois lattioilta kaikki imurointia haittaavat asiat, lakanapyykkien kanssa pyydän auttamaan viikkaamisessa, ruoanlaitossa pilkkomaan ja valmistelemaan aineksia, tiskikone täyttyy yhdessä, kun pyydän. Ruokaa hän laittaa mielellään, ja jos on sopivia aineksia, tekee kyllä pyytämättäkin erittäin hyvää ruokaa. Kumpikin olemme pesseet omat pyykkimme jo vuosien ajan, tosin jos puolisoni pyytää kiireisiinsä vedoten, pesen hänenkin pyykkejään. Minä hoidan lattioiden pesut, koska olen siihen kehittänyt aikaa ja vaivaa säästävän tekniikan. Kaupassa käymme yleensä yhdessä ja sovitaan siinä samalla, mitä tehdään ruoaksi.

Meillä ei ole täydellisen siistiä, eivätkä tavarat ole aina omilla paikoillaan, mutta se ei ole haitannut kumpaakaan.

Mies on pelkkä kotiorja

Mietin vaan, että kun niin moni neuvoo polleana että ”jätät vaan tekemättä niin sillä se hoituu”. Siis mikä? Mitä?

Ei meillä ainakaan toimi niin. Jos olen poissa kotoa aamupäivästä iltakuuteen, niin että muut kotona, niin sillä välillä ei tapahdu siellä mitään. Mies nukkuu ja katsoo kännykältä omia ohjelmia. Ei vahdi lapsia. Ei tee mitään ruokia siinä välissä, lounasta, välipalaa, päivällistä. Kun tulen, niin makaa sohvalla ja lapset pelaavat pleikkaa ja kun tulen, niin nälkä ja väsymys purkautuvat ja alkavat huutaa minulle. Tässä vaiheessa miehen mukaan aina minun läsnäoloni pilaa kaiken ja lapset kiukuttelevat vain minun paikalla ollessa… Juu aion kyllä lähteä, mutta kun se ei nyt ole tällä hetkellä taloudellisesti mahdollista, sillä miksikään ensikotiasujaksi minusta ei ole. Toistaiseksi vaan elän päivä kerrallaan lasten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jääkaapin ovaan paperi mihin kumpikin kirjaa tekemänsä hommat (ja paljonko aikaa meni).

Yleensä viimeistään viikon päästä se, jonka sarake edelleen ammottaa tyhjyyttään, kokee jonkinlaisen valaistumisen. Meillä oli tosin sukupuolet toisin päin mutta muuten sama virsi.

Meillä nämä kalenteriin laitettavat tehtäväkirjaukset eivät ole auttaneet mitään, koska mies kyllä tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta periaatteesta ilmeisesti ei tee. Vasta kun mainitsen ja pyydän tekemään, tekee ja silloinkin voi vaatia sen, että.pyydän useampana päivänä, kunnes tekee sen yhden ja ainoan hänen vastuulleen sovitun tehtävänsä eli imuroinnin. Se pitäisi sopimuksen mukaan tehdä kerran viikossa, mutta käytännössä tulee tehdyksi n kerran kuukaudessa. Ja koska joudun aina sanomaan erikseen, niin siitä seuraa, että mies väittää minun olevan nalkuttaja.

Se että vain odottaisi, että mies heräisi tekemään jotain, ei toimi. Mies ei ole koko 10 v yhdessäolon aikana kertaakaan, koskaan pessyt vessaa, vaikka aluksi yritin kannustaa siihen. Olin kerran 3 kk pesemättä sitä ja toivoin, että hän sen tajuaisi pestä, mutta ei vaan pessyt koskaan.

Minä en edes ole kotiäiti, vaan olen koulutetumpi kuin mies, teen vaativampaa työtä ja tienaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin kirjoittamaan miten meillä tämä homma menee, mutta mitä enemmän kirjoitin, sitä enemmän alkoi savua tulla korvista.

Äitiyslomalainen ja mies joka jää lomautetuksi koronan takia, ei ole mikään paras kombo. Kaikki pitäisi mennä kuten silloinkin kun mies painoi normi työpäiviä ja nainen hoiti kotona kaiken iloisesti.

Miten voi olla niin vaikeeta laittaa päähän se että perheen ja kodin ylläpito ja huoltaminen pitäisi kaiken järjen mukaan olla tasapuolista? Niin ettei yhdelle jää koko vastuu kaikesta. Olisi se perhe-elämä kummasti kaikille mukavampaa kun tehdään yhdessä. En vaan ymmärrä. 

Vituttaa se että pitäisi alkaa kouluttamaan aikuista miestä. Ainut mitä itse keksin tähän hätään on se, että opetan omat poikani olemaan ajattelevaisia, huomaavaisia ja omatoimisia ihmisiä. Itsekkyys ja laiskuus on ihan hirveitä luonteenpiirteitä. 

Ja joo täytyy sanoakin miehelle että jos kaikki on niin helppoa ja nopeeta eikä mistään pitäisi stressata niin paljon, niin parempi olisi hänen tehdä kaikki kun itse en selkeästi ole kykenevä näitä tekemään ja sitten pilaan hänen päivät valittamisella. :D Enpä malta odottaa mitä siihen saan vastaukseksi!

Sun on hyvin vaikea opettaa poikasi omatoimisiksi, jos miehesi antaa toisenlaista mallia. Näiden toimintatapojen on todettu siirtyvän voimakkaasti sukupolvelta toiselle. Jossain vaiheessa sille pojalle painuu mieleen mikä on miehen rooli kotona. Se on se, mitä isä tekee. Tuo selkäytimestä tuleva käytösmalli iskee päälle viimeistään silloin, kun poika saa omia lapsia ja hänestä tulee se perheen isä. Isä, jonka roolina on istua sohvalla. Vaimo ja lapset hoitakoon kotityöt.

Tämä on niin totta. Opiskeluaikainen poikaystäväni on malliesimerkki. Keskusteluissa ja omassa arvomaailmassaan kannatti kotitöiden tasaista jakoa. Käytännössä oltiin aika kaukana siitä. Meni vähän aikaa ennen kuin tajusin mistä on kyse kun ei puhe ja teot kohtaa, kun ihan älykäs mies kuitenkin kysessä. Tutustuin vanhempiinsa ja asia alkoi selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monessa perheessä toimitaan niin, että toinen tekee, ja olettaa toisenkin tekevän oma-aloitteisesti? Kun niin ei tapahdu, ollaan tuppisuuna ja uhriudutaan ja heittäydytään marttyyreiksi. Avatkaa suunne te, joita toisen kotilaiskuus keljuttaa.

Ei meilläkään tapahtuisi mitään, ellen pyytäisi puolisoani tulemaan avuksi. Jos imuroin, pyydän häntä korjaamaan pois lattioilta kaikki imurointia haittaavat asiat, lakanapyykkien kanssa pyydän auttamaan viikkaamisessa, ruoanlaitossa pilkkomaan ja valmistelemaan aineksia, tiskikone täyttyy yhdessä, kun pyydän. Ruokaa hän laittaa mielellään, ja jos on sopivia aineksia, tekee kyllä pyytämättäkin erittäin hyvää ruokaa. Kumpikin olemme pesseet omat pyykkimme jo vuosien ajan, tosin jos puolisoni pyytää kiireisiinsä vedoten, pesen hänenkin pyykkejään. Minä hoidan lattioiden pesut, koska olen siihen kehittänyt aikaa ja vaivaa säästävän tekniikan. Kaupassa käymme yleensä yhdessä ja sovitaan siinä samalla, mitä tehdään ruoaksi.

Meillä ei ole täydellisen siistiä, eivätkä tavarat ole aina omilla paikoillaan, mutta se ei ole haitannut kumpaakaan.

Meilläkin tehdään noin. Mun mies ja aikuinen lapsi ovat myöhään todettuja nepsyjä, ADD, molemmilla vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa eli suomeksi arjen aikaansaamisessa. Kiinnostavat asiat kyllä sujuvat ilman lykkäyksiä. Silloin, kun meillä vielä oli lapsiperhe, minä olin sen tirehtööri, koska jollakin piti olla langat käsissä. Perheessä tiettyjen asioiden pitää rullata tasaiseen tahtiin, ellei halua lastensuojelua ja terveysviranomaisia kannoilleen.

No, anyway. Oli raskaita vuosia, siitä huolimatta etteivät nämä minun perheenjäseneni ole itsekkäitä ja laiskoja mulqeroita - tekivät kyllä pyydettäessä, ja normaalijärkisinä ymmärtävät miksi asiat tehdään niin kuin tehdään. Pointti lieneekin siinä, että ns. "normaali"parisuhteissa ja -perheissä ei pitäisi joutua pyytämään saati käskemään.