Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä jonka puoliso on osoittautunut huonoksi isäksi/äidiksi! Oliko tästä mitään merkkejä olemassa ennen lasten syntymää?
17.01.2021 |
En tarkoita mitään väk i valt ajuttuja tai muuta vakavaa. Tarkoitan esim. sitä, että puolisoa ei kiinnosta viettää lasten kanssa aikaa tai hän ei suostu osallistumaan kotitöihin. Tai ajattelee itseään enemmän kuin lapsia. Ei suostu keskustelemaan kasvatusmentelmistä jne.
Mietin vain, että jos näin on käynyt, onko se tullut yllätyksenä? Vai oliko merkkejä jo aikaisemmin?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodin arvot. Jos anoppisi passaa appiukkoa, niin todennäköisesti poika odottaa samaa tulevalta vaimoltaan.
Mulla oli tällainen poikaystävä. Pyysi mua aina tuomaan, viemään ja laittamaan kaikkea mahdollista. Oikea passuuttaja. Kun tutustuin hänen perheeseen huomasin että heillä äiti teki kaikki ja passasi muita. Poika oli hyvin oppinut tämän naisten kohtelun kotonaan. Oli hyvin pian entinen poikaystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan ollut nähtävissä. Mies nukutti sukulaistenkin lapset ja jakeli lastenhoito-ohjeita kuin asiantuntija, esiintyi itsevarmasti ja näytti tykkäävän lapsista, halusi lapsen. Kaikki sanoivat että tuosta miehestä tulee loistava isä. Paskanmarjat. Kun lapsi syntyi, mies oli käytännössä shokissa, tappeli muiden kanssa, päätyi käräjille, oli väkivaltainen kotona, ei suostunut enää maksamaan mitään edes omia laskujaan, halusi vain harrastamaan ja kavereitten kanssa ulos. Viinaa kului. Rahaa paloi, mutta ei lapseen. Minulta vaati että jään kotiin luutu kädessä, leikin äitiä hänellekin. Menetti työnsä, ei uskaltanut hakea uutta. Itkeskeli minulle kuinka meillä on niin vaikeaa kotona. Katsoin suu auki että kenellä meillä: sinulla kyllä näkyy olevan muidenkin edestä. Teeskenteli itsaria ja uhkaili sillä, hakkasi ovet hajalle kun ei saanut seksiä just silloin kun itse halusi. Täysin psyko. Ei myöntänyt omaa sairauttaan eikä hakeutunut hoitoon, vikahan oli vain minussa :D Kuin ihmeen kaupalla lapsi näyttää olevan oikeinkin tervejärkinen aikuinen nyt. Onneksi päästiin eroon kun lapsi oli 6v. Sanon vielä sen että KUKAAN EI TIEDÄ mitä kenenkin kotona tapahtuu, EI EDES LÄHIOMAISET.
Todella kiinnostava ketju! Mulla ei ole tästä omaa kokemusta jaettavaksi, mutta onko muilla lisää?
Näin ohiksena: Näiden(kin) tarinoiden myötä toivon, erittäin hartaasti jopa, että vihdoin ja viimein 2020-luvulla voitaisiin haudata kaikki "no mitäs valitsit sellaisen miehen jäkä jäkä" -argumentit niissä keskusteluissa, joissa yksi puoliso (yleensä äiti) etsii vertaistukea johtuen toisen puolison (yleensä isän) vapaamatkustajuudesta perheessä.
Sillä kuten täältäkin saamme lukea, ei kenelläkään ole ollut toimivaa kristallipalloa sen suhteen, että ennen niin osallistuva mies taantuu täysin ja alkaa jopa ilkeäksi. Ja nuo argumentit sälyttävät TAAS KERRAN vastuun miehen teoista ja laiminlyönneistä naiselle; "oma vikas kun valitsit tuollaisen/annat sen olla tuollainen".
Samaan pakettiin kuuluu yleensä vielä se, että omista toiveistaan ja tarpeistaan normaalilla äänensävyllä toiselle normaalina pitämälleen ihmiselle kertova nainen nalkuttaa. Naisen puhe ei ole nalkutusta, ei edes sellainen puhe, jonka avulla yritetään herätellä miesyä.
Ei kukaan normaalijärkinen nainen perusta perhettä miehen kanssa sillä ajatuksella, että tekaisenpa tässä nämä lapset, katson ukon perseilyä siihen asti kunnes nuorin on kaksivuotias ja sitten häippäsen.
Vierailija kirjoitti:
Näin ohiksena: 0Näiden(kin) tarinoiden myötä toivon, erittäin hartaasti jopa, että vihdoin ja viimein 2020-luvulla voitaisiin haudata kaikki "no mitäs valitsit sellaisen miehen jäkä jäkä" -argumentit niissä keskusteluissa, joissa yksi puoliso (yleensä äiti) etsii vertaistukea johtuen toisen puolison (yleensä isän) vapaamatkustajuudesta perheessä.
Sillä kuten täältäkin saamme lukea, ei kenelläkään ole ollut toimivaa kristallipalloa sen suhteen, että ennen niin osallistuva mies taantuu täysin ja alkaa jopa ilkeäksi. Ja nuo argumentit sälyttävät TAAS KERRAN vastuun miehen teoista ja laiminlyönneistä naiselle; "oma vikas kun valitsit tuollaisen/annat sen olla tuollainen".
Samaan pakettiin kuuluu yleensä vielä se, että omista toiveistaan ja tarpeistaan normaalilla äänensävyllä toiselle normaalina pitämälleen ihmiselle kertova nainen nalkuttaa. Naisen puhe ei ole nalkutusta, ei edes sellainen puhe, jonka avulla yritetään herätellä miesyä.
Ei kukaan normaalijärkinen nainen perusta perhettä miehen kanssa sillä ajatuksella, että tekaisenpa tässä nämä lapset, katson ukon perseilyä siihen asti kunnes nuorin on kaksivuotias ja sitten häippäsen.[/quote
Olisin itse voinut kirjoittaa nämä samaiset rivit.
Hienoa, että muutkin ymmärtävät tämän.
En olisi vuosikausia sitten voinut mitenkään tietää että kivasta, ahkerasta, vastuullisesta ja keskustelevasta miehestä kuoriutuu kitisevä, laiska, itsekäs ja lapsellinen olio, kun pitäisi omia lapsia kasvattaa.
Miten minä puolisona ja äitinä voin tästä olla vastuussa, kasvatan siis aikuista miestä samalla kun olen käytännössä yksinhuoltaja lapsillemme, käyn töissä siinä missä mieskin ja hoidan kaiken kotiin ja asumiseen liittyvän.
Miten tämä voi olla minun vikani? Miten voin olla tästä vastuussa tai avuttomasta miehestäni. Miten olisin voinut tietää että tässä käy näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topiv, mutta minä elän uusperheessä. Tuo mies ei ole vuoden isä, ja kyllä minä pystyin näkemään sen jo ennalta, ennenkuin näin hänet yhdessä lasten kanssa:
Mies oli aktiivinen töissä, mutta ei kotona. Hän on yrittäjä ja jonkinasteinen työnarkomaani. Hän ei koskaan välittänyt ulkoilla, vaan ennemmin viettää aikaa kuntosalilla tai leffoja katsellen. Hän syö itsekin paljon karkkeja eikä välitä terveysvaatimuksista.
Kyllähän tämä kaikki on nähtävissä, miten on lastensa kanssa: makaa sohvalla, ei välitä ulkoilla heidän kanssaan, eikä pelata mitään vaan ennemmin laittaa leffan pyörimään. Syöttää karkkia ja ruokailut miten sattuu. Ja työnarkomaanit nyt eivät ole lähtökohtaisesti perhekeskeisiä ihmisiä.
Eli hieman ihmettelen, mitkä silmälasit heillä on päässä, jotka eivät merkkejä osaa lukea. Tai sitten he ovat luulleet, että mies muuttuu lasten saatuaan toisenlaiseksi. Tai sitten lapset tehty nopeasti, alta kahden vuoden.
Minä taas hieman ihmettelen, minkälaiset lasit sinulla on päässä, kun et ymmärrä että muut miehet eivät ole sinun miehesi klooneja. Hienoa että teillä ei tullut yllätyksiä asiassa. Sinulla on käynyt tuuri. Tosin, jos sinä olet lasten äitipuoli, niin kuinka tarkasti sinä edes lopulta tiedät siitä ajasta, kun miehestäsi tuli isä?
Tiedän, että silloin mies teki kaksi kertaa enemmän töitä kuin nykyään. Ei ole kuulopuhetta, vaan dokumentoitua faktaa. Ja tiedän, että nuorena miehelle oli raha kaikista tärkein arvo. Sitä en tiedä, sanoiko hän tätä silloiselle vaimolleen, mutta jälleen: rivien välistä huomattavissa.
Enkä perusta sanomaani pelkästään nykyiseen aviomieheeni, vaan myös entiseen sellaiseen:
Olen itsekin äiti ja ex-aviomieheni oli ennen lapsia hyvin aktiivinen tapaus. Yksikään kohta ei kotona ollut rempallaan, ja joka päivä tehtiin jotain. Samanlainen hän oli lasten synnyttyäkin. Lapset kun kasvoivat, niin valittivat sitä, ettei koskaan saa olla rauhassa.
Merkkejä oli. Mies on aina hyvin itsekeskeinen ja kaikki hänen elämässään pyörii hänen napansa ympärillä. Se oli minulle selviö alusta asti ja ihan ok, minä olen venyvämpi. Hän ei koskaan halunnut lapsia mutta kun vahinko kävi, halusi ennemmin että pysymme yhdessä kuin että olisin kasvattanut lapsen yksin. Tiesin alusta asti että lapsi olisi vain minun “proggikseni”. Halusin hänelle sisaruksia korvaamaan isäsuhteen puuttuvia osia ja nyt kun lapset ovat jo isompia, mieskin osaa heidän kanssaan puuhailusta nauttia. Meidän onneksemme rahaa on aina ollut jolla palkata apua tarvittaessa siihen mihin tarvitsee lastenhoidosta lakanoiden pesuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että saatiin viimein tällainenkin ketju, kiitos AP:lle tästä! :)
Tämä ketju on luultavasti aloitettu noiden parin kolmen muun innoittamana, missä naiset tuskailee ja kipuilee epätasaisesti jakautuvien kotitöiden johdosta.
Tämä ketju toivottavasti avaa viimein naisten silmiä, ja lisää heidän ymmärrystään miehen ajattelumaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topiv, mutta minä elän uusperheessä. Tuo mies ei ole vuoden isä, ja kyllä minä pystyin näkemään sen jo ennalta, ennenkuin näin hänet yhdessä lasten kanssa:
Mies oli aktiivinen töissä, mutta ei kotona. Hän on yrittäjä ja jonkinasteinen työnarkomaani. Hän ei koskaan välittänyt ulkoilla, vaan ennemmin viettää aikaa kuntosalilla tai leffoja katsellen. Hän syö itsekin paljon karkkeja eikä välitä terveysvaatimuksista.
Kyllähän tämä kaikki on nähtävissä, miten on lastensa kanssa: makaa sohvalla, ei välitä ulkoilla heidän kanssaan, eikä pelata mitään vaan ennemmin laittaa leffan pyörimään. Syöttää karkkia ja ruokailut miten sattuu. Ja työnarkomaanit nyt eivät ole lähtökohtaisesti perhekeskeisiä ihmisiä.
Eli hieman ihmettelen, mitkä silmälasit heillä on päässä, jotka eivät merkkejä osaa lukea. Tai sitten he ovat luulleet, että mies muuttuu lasten saatuaan toisenlaiseksi. Tai sitten lapset tehty nopeasti, alta kahden vuoden.
Minä hankin lapsen rivivirkamiehen kanssa, jolla oli työaika ja vuosilomat ja jonka kanssa meillä oli kotityölistat, kun oltiin vielä kahden.
Parissa vuodessa hänestä kuoriutui 24/7/365 yrittäjä, joka hädin tuskin kävi kotona toisen lapsen vauvavuonna. Tuli yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään merkkejä. Oltiin yhdessä 8 vuotta ennen lasta, siitä asuttiin yhdessä 5. Siihen asti tehtiin kotityöt ym yhdessä, en edes osannut laittaa ruokaa, hän teki niitä hienompia ruokia. Koiran hän hoiti paremmin kuin minä.
Lapsen tultua hän jotenkin sanoutui irti siitä projektista, tarvitsi tilaa ja omaa aikaa ja lepoa ja mitälie. Erottu ollaan nykyään.
Oli niin täydellinen ensin ja sitten ei osannutkaan. Oli vaikea myöntää osaamattomuutensa.
Olisi tarvinnut ihan opetusta, näin veikkaan.
Jotenkin harmittaa, kun on joskus semmoinen luulo, että automaatisesti osattaisiin tai pitäisi osata olla pätevä vanhempi, kun vauva pukkaa. Sehän on yhtä opettelua.
Vierailija kirjoitti:
Jos on luonteeltaan kovin laiska tai uusavuton niin voi olla odotettavissa haastavia aikoja. Mikäli kodinhoito, ruoanlaitto ja kaikki muut elämän käytännön asiat sujuu mallikkaasti, niin luultavasi lastenhoitoonkin panostetaan.
Heh. Mä opin laittamaan ruokaa vasta lapsen saatuani. Ihan keittokirjasta luin reseptit, ja tein sen mukaan. Näinkin päin voi käydä. Olin panostanut työhön ja uraan ennen lasta, melkein maksanut yhden kodin yksinäni kokonaan ennen lasta.
Olen aina tehnyt asiat ns. väärässä järjestyksessä.
Ei se silti tee huonoksi äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi ennakoida. Anopin opettama mies, teki kotitöitä ynnä muuta, nuorisoalan ja kasvatustieteen opintoja hänellä. Loivat toki pienen ennakkokäsityksen että olisi hyvä isä.No ei ollut, millään noista ei ollut mitään virkaa kun oma lapsi tuli kuvioihin. Silloin tuleekin oma ego ja omat asiat paljon tärkeemmiksi. Ei sitä vaan valitettavasti voi nähdä ennakolta!
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan ollut nähtävissä. Mies nukutti sukulaistenkin lapset ja jakeli lastenhoito-ohjeita kuin asiantuntija, esiintyi itsevarmasti ja näytti tykkäävän lapsista, halusi lapsen. Kaikki sanoivat että tuosta miehestä tulee loistava isä. Paskanmarjat. Kun lapsi syntyi, mies oli käytännössä shokissa, tappeli muiden kanssa, päätyi käräjille, oli väkivaltainen kotona, ei suostunut enää maksamaan mitään edes omia laskujaan, halusi vain harrastamaan ja kavereitten kanssa ulos. Viinaa kului. Rahaa paloi, mutta ei lapseen. Minulta vaati että jään kotiin luutu kädessä, leikin äitiä hänellekin. Menetti työnsä, ei uskaltanut hakea uutta. Itkeskeli minulle kuinka meillä on niin vaikeaa kotona. Katsoin suu auki että kenellä meillä: sinulla kyllä näkyy olevan muidenkin edestä. Teeskenteli itsaria ja uhkaili sillä, hakkasi ovet hajalle kun ei saanut seksiä just silloin kun itse halusi. Täysin psyko. Ei myöntänyt omaa sairauttaan eikä hakeutunut hoitoon, vikahan oli vain minussa :D Kuin ihmeen kaupalla lapsi näyttää olevan oikeinkin tervejärkinen aikuinen nyt. Onneksi päästiin eroon kun lapsi oli 6v. Sanon vielä sen että KUKAAN EI TIEDÄ mitä kenenkin kotona tapahtuu, EI EDES LÄHIOMAISET.
Ihan kuin meillä! Mies kävi jopa hoitamassa sukulaistenkin lapsia ennen kuin meille syntyi oma lapsi. Omasta lapsesta oli ihan mahdotonta kantaa vastuuta, kun sitä olisi pitänyt tehdä 24/7. Kaljakaveritkin oli tärkeämpiä. Vanhemmuus ei ole paremmuuslaji, vaan kestävyyslaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo tässä vaiheessa tulleet kommentit ja vastaukset todistaa kiistattomasti sen faktan, mitä on yritetty (huonolla menestyksellä tosin...) naisille selittää noissa muissa aiheeseen liittyvissä ketjuissa:
Kun nainen alkaa laiminlyödä miehen seksuaalisia tarpeita, alkaa pian mieskin menettää kiinnostuksensa kotitöihin.
Pitää muistaa että parisuhde on kahden kauppa, vauva-aikanakin, ja miehellä on sen suhteen tiettyjä odotuksia.
Ei ollut seksistä kiinni. Mies oli surkea sängyssä. Ja minä olin se halukkaampi osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ohiksena: 0Näiden(kin) tarinoiden myötä toivon, erittäin hartaasti jopa, että vihdoin ja viimein 2020-luvulla voitaisiin haudata kaikki "no mitäs valitsit sellaisen miehen jäkä jäkä" -argumentit niissä keskusteluissa, joissa yksi puoliso (yleensä äiti) etsii vertaistukea johtuen toisen puolison (yleensä isän) vapaamatkustajuudesta perheessä.
Sillä kuten täältäkin saamme lukea, ei kenelläkään ole ollut toimivaa kristallipalloa sen suhteen, että ennen niin osallistuva mies taantuu täysin ja alkaa jopa ilkeäksi. Ja nuo argumentit sälyttävät TAAS KERRAN vastuun miehen teoista ja laiminlyönneistä naiselle; "oma vikas kun valitsit tuollaisen/annat sen olla tuollainen".
Samaan pakettiin kuuluu yleensä vielä se, että omista toiveistaan ja tarpeistaan normaalilla äänensävyllä toiselle normaalina pitämälleen ihmiselle kertova nainen nalkuttaa. Naisen puhe ei ole nalkutusta, ei edes sellainen puhe, jonka avulla yritetään herätellä miesyä.
Ei kukaan normaalijärkinen nainen perusta perhettä miehen kanssa sillä ajatuksella, että tekaisenpa tässä nämä lapset, katson ukon perseilyä siihen asti kunnes nuorin on kaksivuotias ja sitten häippäsen.[/quote
Jopa mun vanhemmat veikkasivat, että miehestä tulee hyvä isä, kun se oli ainoa asia, missä hän osoitti aktiivisuutta ja innokkuutta ja pärjäävänsä. No ei ollut sitten siinäkään hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut seksistä kiinni. Mies oli surkea sängyssä. Ja minä olin se halukkaampi osapuoli.
Mies oli surkea, mutta silti olit halukas? :D
”Happamia ovat...” sanoi kettu pihlajanmarjoista
;-p
Vierailija kirjoitti:
Jo tässä vaiheessa tulleet kommentit ja vastaukset todistaa kiistattomasti sen faktan, mitä on yritetty (huonolla menestyksellä tosin...) naisille selittää noissa muissa aiheeseen liittyvissä ketjuissa:
Kun nainen alkaa laiminlyödä miehen seksuaalisia tarpeita, alkaa pian mieskin menettää kiinnostuksensa kotitöihin.
Pitää muistaa että parisuhde on kahden kauppa, vauva-aikanakin, ja miehellä on sen suhteen tiettyjä odotuksia.
Hohhoijaa tolle sun jankkaukselle. Tuo toimii, kun miehelle on kerrottu, että saat seksiä, kun sen jälkeen teet sitä ja tätä. Sitten tulee palkkioksi seksiä ja lisää seksiä tulee siinä suhteessa, mitä teet kotitöitä. Peruspuusilmämies on vaan iloinen, kun seksiä saa, mutta hänen mielestään se on täysin irrallinen asia muuhun elämään. Naiset voisivat jättää jotain tekemättä, jos seksin määrä lisääntyy. Joku mies voisi sitten kysellä, että miksei meillä ole ruokaa ja puhtaat vaatteetkin on loppu.
Pitää muistaa sekin, että miehen pitää luoda hyvä isä-lapsi-suhde omaan lapseen ja se pitää aloittaa heti lapsen synnyttyä. Siinä vaiheessa yhdessäolo on hoivaa eli kylvetystä, vaipanvaihtoa, röyhtäytystä ja koliikkivauvan kantelua. Kun mies on muutaman tunnin lapsen kanssa, voi vaimo tehdä kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo tässä vaiheessa tulleet kommentit ja vastaukset todistaa kiistattomasti sen faktan, mitä on yritetty (huonolla menestyksellä tosin...) naisille selittää noissa muissa aiheeseen liittyvissä ketjuissa:
Kun nainen alkaa laiminlyödä miehen seksuaalisia tarpeita, alkaa pian mieskin menettää kiinnostuksensa kotitöihin.
Pitää muistaa että parisuhde on kahden kauppa, vauva-aikanakin, ja miehellä on sen suhteen tiettyjä odotuksia.
Ei ollut seksistä kiinni. Mies oli surkea sängyssä. Ja minä olin se halukkaampi osapuoli.
Maailmassa on valitettavasti sellaisia miehiä, jotka uskovat, että seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen tarkoittaa sitä, että mies nauttii ja nainen mahdollistaa tämän.
Naisen suurin nautinto on tuottaa nautintoa miehelleen, sängyssä ja elämässä muutenkin.
Näille miehille nainen on väline, jonka ensisijainen tehtävä on pitää mies tyytyväisenä, toissijainen tehtävä on pitää koti ja lapset kunnossa.
Tällaisen miehen saattaa tunnistaa siitä, että hän kunnioittaa isäänsä enemmän kuin äitiään. Jos merkkejä tällaisesta kunnioituksen epätasapainosta on ilmassa, naisen kannattaa olla varuillaan. Mieluummin juosta...
En huomannut mitään merkkejä, mutta näin jälkikäteen voi ajatella, että nämä pari asiaa ennusti pahaa. Mies oli (on) todella siisti. Inhoaa sotkua ja sitä, että joku sotkee. "Pää räjähtää" epäsiisteydestä. Nopeasti totesi lasten synnyttyä, "että kun kaikki muut vaan sotkevat, niin turha hänen on edes yrittään tehdä sotkulle mitään". Eikä siis tee.
Ruoan suhteen tykkäsi nuorena tehdä reseptin mukaan jotain hyvää ja usein "aikuiseen makuun" olevaa. Hänen ruokansa ei siis kelpaa, joten turha sitäkään on tehdä.
Mies oli/on putkiaivo. Tekee vain yhtä asiaa kerrallaan. Ei siis voi samanaikaisesti hoitaa lapsia ja tehdä jotain muuta. Eikä siis oikeastaan voi hoitaa lapsia, koska yleensä ajattelee jotain muuta ja sitten ne lapset jää hoitamatta. Esim. Jos syö ja vieressä istuvalta lapselta kaatuu maito, ei tätä huomaa, koska keskittyy syömiseen. En tajunnut, että tämä on niin pahaa.
Työ ja ura on tärkeitä. Tämän tiesin. Sitä en tiennyt, kuinka tuo vaikuttaa. Eli kaikki illat töissä.
Sitä ihmettelen, kun miehen isä on siihen aikaan harvinaislaatuinen pehmeä isukki. Miten miehestä on tullut niin kova ja osallistumaton?
Ei ole omaa kokemusta, mutta voisin kuvitella, että jos miehellä on hyvä isä, hänkin on hyvä isä. Jos mies ei ole saanut kokemusta siitä, että isään voi olla läheinen suhde, isä ottaa oikeaa vastuuta lapsesta ja niin edelleen, hänen voi olla vaikea ottaa sellaista roolia. Jos mies on läheinen isänsä kanssa, hän aivan varmasti osaa ja haluaa samaa omien lasten kanssa.
Eli kertokaa te pettyneet. Kulkeeko huono isyys suvussa?