Kokeeko nykyajan nuoriso enää tarvetta kapinoida?
Mietin tuossa Laihon kuoleman jälkitunnelmissa oman nuoruuden kulttuuria, ja sitä kuinka punk- ja metallipiirit kuuluivat siihen. Siihen kuului osaltaan varmaan jonkinlainen halu kapinoida. En tiedä mistä se tuli, mutta käsittääkseni tuota samaa on ollut aiempienkin sukupolvien taholta; hipit, rockabilly jne.
Tuntuu, että nykynuorisossa tuota samaa kapinahenkeä ei ole, eikä se kyllä näin lasten vanhempana haittaakaan. Mutta mietin, että mistä se johtuu? Johtuuko se siitä, että meitä nykyajan vanhempia ei edes saisi shokeerattua. Oltaisiin tarjoamassa omaa niittivyökokoelmaa innoissaan jos lapsi innostuisi punkkariksi 😆 Ei ole tainnut tulla mitään uuttakaan liikettä näiden edellisten sukupolvien nuorisokulttuurien korvaajiksi?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kapinoida? Oletko hullu!?
Sinä et osaa lukea, tai ainakaan sisäistää lukemaasi.
Niin kauan kuin vasemmisto ei ole kurissa, niin sitä vastaan pitää kapinoida kaikin keinoin.
Miksi kapinoida täydellistä maailmaa vastaan?
Heillähän on jo älypuhelimet ja some, kaikki mitä kasvava nuori tarvitsee.
Ehkä asiat ovat nykymaailmassa kaikilla keskimäärin niin hyvin, ettei tarvitse varsinaisesti kapinoida.
Osa nuorista on tosin todella ympäristötietoisia, ja vastustaa turhaa kuluttamista. Mikä onkin järkevää.
Nehän kuuntelee jotain suomiräppiä ja kehittää itselleen uusia sukupuoli-identiteettejä kilvan. Jotain kapinointia kai sekin on? Tai sitten niitä vain käytetään hyväksi, mikä on luultavammin totta.
Niillä on vaan omat juttunsa, niinkuin se että mennään nilkat paljaana pakkasella.
Nykynuoret on sellaisia velliperseitä että ne eivät tee mitään. Eivät edes kapinoi.
"Kapinointi" tarkoittaa vain sitä, että halutaan olla näkyvästi erilaisia kuin vanhemmat sukupolvet tai muut nuorisoryhmät. Nykynuorison on kauhean vaikeaa enää erottua joukosta millään tavalla, kun melkeinpä kaikki on sallittua sekä laissa että katukuvassa, ja perinteinen ja sosiaalinen media on täynnä niin erikoista porukkaa, ettei kukaan enää erotu joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Nehän kuuntelee jotain suomiräppiä ja kehittää itselleen uusia sukupuoli-identiteettejä kilvan. Jotain kapinointia kai sekin on? Tai sitten niitä vain käytetään hyväksi, mikä on luultavammin totta.
Enpä ajatellut tätä trans-juttua nuorisokulttuurina, mutta kai se on mahdollista. Omassa nuoruudessa osalle jäi muistoksi viiltelyjäljet. Nykynuoriosolle vähän isommat, jos kyse onkin vain ns. vaiheesta, josta kasvetaan yli.
Lapsettomaksi julistautuminen voisi olla selkeää kapinointia vanhempaa ikäpolvea vastaan.
Punksukupolvi on kyllä mielestäni sen verran avarakatseista, ettei ns perinteinen kapinointi heitä vastaan kuulostaisi ymmärrettävältä. Tämä tietysti vain yleistys.
Vierailija kirjoitti:
"Kapinointi" tarkoittaa vain sitä, että halutaan olla näkyvästi erilaisia kuin vanhemmat sukupolvet tai muut nuorisoryhmät. Nykynuorison on kauhean vaikeaa enää erottua joukosta millään tavalla, kun melkeinpä kaikki on sallittua sekä laissa että katukuvassa, ja perinteinen ja sosiaalinen media on täynnä niin erikoista porukkaa, ettei kukaan enää erotu joukosta.
Ehkä tämä loukkaantumiskulttuuri on uutta nuorisokulttuuria. Vanhemmat sukupolvet ajoivat vapauksia, ja he haluavat nyt sitten rajoituksia?
Ehkä nuoret ovat niin kyynistyneet, etteivät jaksa kapinoida. Toisaalta sitä kai voi pitää kapinointina, että he eivät enää pidä työelämää arvossa kuten entiset sukupolvet. Työn pitää olla palkitsevaa muutenkin kuin rahan takia. Ennen oltiin tyytyväisiä kunhan saattoi ostaa punaisen tuvan ja perunamaan. Lisäksi on se porukka, joka haluaa tienata rahansa somessa, eli oma persoona on myytävänä. Tätähän ei moni kalkkis ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret on sellaisia velliperseitä että ne eivät tee mitään. Eivät edes kapinoi.
Niin totta.
Mitä vastaan sitä kapinoimaan, kun ympärillä joustetaan ja ymmärretään. Ei enää ole sellaisia odotuksia ja vaatimuksia kuin ennen.
Nykyään informaatiotulva on niin massiivinen, ja asiat käyvät pian vanhaksi, ettei enää isoja nuorisokulttuurin muotoja pysty syntymään. Onhan näitä hipstereitä yms. mutta ne käyvät pian vanhoiksi. Itse kierrätettiin kasetteja toisille, ja valvottiin radion vieressä käsi Rec-napilla että saisi jonkun uuden biisin talteen. Se vaati omistautumista asialle, kun asiat eivät tulleet itsestään. Musiikkilehtien yhteydenottopalstoilta etsittiin samanmielisiä kavereita, jos omalla kylällä ei ollut. Sen verran hankalaa hommaa, ettei sitä sitten viitsinyt heti vaihtaa johonkin toiseen.
Nykynuoret ovat saaneet paremman lapsuuden