Kokeeko nykyajan nuoriso enää tarvetta kapinoida?
Mietin tuossa Laihon kuoleman jälkitunnelmissa oman nuoruuden kulttuuria, ja sitä kuinka punk- ja metallipiirit kuuluivat siihen. Siihen kuului osaltaan varmaan jonkinlainen halu kapinoida. En tiedä mistä se tuli, mutta käsittääkseni tuota samaa on ollut aiempienkin sukupolvien taholta; hipit, rockabilly jne.
Tuntuu, että nykynuorisossa tuota samaa kapinahenkeä ei ole, eikä se kyllä näin lasten vanhempana haittaakaan. Mutta mietin, että mistä se johtuu? Johtuuko se siitä, että meitä nykyajan vanhempia ei edes saisi shokeerattua. Oltaisiin tarjoamassa omaa niittivyökokoelmaa innoissaan jos lapsi innostuisi punkkariksi 😆 Ei ole tainnut tulla mitään uuttakaan liikettä näiden edellisten sukupolvien nuorisokulttuurien korvaajiksi?
Kommentit (40)
Lapset on kasvatettu pumpulissa ja rajattomien vanhempiensa "kavereiksi", opetettu siihen että kaiken mitä haluaa saa, pelkäämään mukamas vaarallista maailmaa, ahdistumaan kaikesta, olemaan riippuvaisia vanhemmistaan. Vanhempi ei ole enää aikuinen joka kestää teinin kapinan vaan herkästi itseensä ottava "kaveri" jonka emotionaalinen hyvinvointi on lapsen vastuulla. Ei voi kapinoida kun äidille tulee pahamieli kun lapsi ei enää kerrokaan kaikkia intiimeimpiäkin yksityiskohtia elämästään ihanissa tyttöjen välisissä juttutuokioissa. Sen lisäksi vanhemmille pitää reaaliajassa ilmoittaa kaikki olemisensa ja menemisensä, minkäänlaisesta vapaudesta tarkkailusta on turha edes haaveilla. Siksi valvontayhteiskuntakaan ei nykynuoria ahdista, hehän ovat tähän tottuneet jo aivan lapsesta.
Nykynuorten kapina on enemmän passiivista luonteeltaan. Ei suostuta muuttamaan maailmaa niinkuin vanhemmat odottavat vaan poltetaan pilveä ja pelataan videopelejä.
nykyään vaan kiusataan kuoliaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään informaatiotulva on niin massiivinen, ja asiat käyvät pian vanhaksi, ettei enää isoja nuorisokulttuurin muotoja pysty syntymään. Onhan näitä hipstereitä yms. mutta ne käyvät pian vanhoiksi. Itse kierrätettiin kasetteja toisille, ja valvottiin radion vieressä käsi Rec-napilla että saisi jonkun uuden biisin talteen. Se vaati omistautumista asialle, kun asiat eivät tulleet itsestään. Musiikkilehtien yhteydenottopalstoilta etsittiin samanmielisiä kavereita, jos omalla kylällä ei ollut. Sen verran hankalaa hommaa, ettei sitä sitten viitsinyt heti vaihtaa johonkin toiseen.
Joogakahvilassa machaa siemailevat hipsulat on ihan mainstreamia nykyänään kasettinauhureineen ja pottatukkineen, mistä landelta tää mamma on?
Vielä jokin aika sitten saattoi shokeerata vanhempia jos sanoi "synnyin tytöksi mutta sittenkin tahdon olla poika". Hah, hauskaa tuottaa vanhemmille sydänkohtaus noin helposti!
Nykyään tuota ei kannata enää vanhemmille sanoa, koska hehän alkavat heti innoissaan hoputtaa ja painostaa sinua sukupuolenkorjausoperaatioihin.
Eli kyllä se kapinointi on nykyään vaikeaa. Mitä hyvänsä keksiikään niin ehkä se shokeeraa vanhempia - tai ehkä he vain päinvastoin innostuvat siitä.
Nykynuoriso syö samoja mielialalääkkeitä kuin äitinsäkin. Ja sen kyllä huomaa.
Totuus. Onkohan se koskaan ollut niin radikaalia kuin nyt?
Algerialaista punaviiniä ja hyvää seksiä!
Höh, ap senkin hölmöläinen. Ei kapinointi tai mutinointi tai vallankumous tapahdu niin että heti aletaan tarjota jotain omia uusia juttuja.
Ensin pitää kumota kaikki vanhat tavat. Pitää ryhtyä taistoon kaikkea vanhaa vastaan, pitää todeta että kaikki vanha on pahaa, tulee polttaa kaikki merkit kaikesta vanhasta. Kunhan kaikkea vanhaa on haukuttu, hakattu, solvattu ja pilkattu riittävän kauan niin sitten voidaan alkaa tarjota jotain uutta.
Sitähän tämä nykynuoriso tekee, siis sukupolvi Z, siis ne jotka on tällä hetkellä suunnilleen yläaste-korkeakouluopintojen iässä. Mikään vanha ei kelpaa, kaikki vanha on kamalaa, kaikkea vanhaa tulee haukkua.. Tässä siihen liittyen keskustelu:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4006295/kolumni-kasvatimme-nuoret-tynny…
Vierailija kirjoitti:
Höh, ap senkin hölmöläinen. Ei kapinointi tai mutinointi tai vallankumous tapahdu niin että heti aletaan tarjota jotain omia uusia juttuja.
Ensin pitää kumota kaikki vanhat tavat. Pitää ryhtyä taistoon kaikkea vanhaa vastaan, pitää todeta että kaikki vanha on pahaa, tulee polttaa kaikki merkit kaikesta vanhasta. Kunhan kaikkea vanhaa on haukuttu, hakattu, solvattu ja pilkattu riittävän kauan niin sitten voidaan alkaa tarjota jotain uutta.
Sitähän tämä nykynuoriso tekee, siis sukupolvi Z, siis ne jotka on tällä hetkellä suunnilleen yläaste-korkeakouluopintojen iässä. Mikään vanha ei kelpaa, kaikki vanha on kamalaa, kaikkea vanhaa tulee haukkua.. Tässä siihen liittyen keskustelu:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4006295/kolumni-kasvatimme-nuoret-tynny…
PS. Viimeksi nuoriso kapinoi aivan valtavasti 60-70 luvulla. Silloin julkaistiin laulu jossa kerrotaan että eipä se kapinointi niin kauheasti kiinnosta, on ihan mukava pysyä vanhoissa kohtuullisissa tavoissa. On tosi tylsä laulu, mutta sanoo kuitenkin tärkeimmän eli sen että on aivan turha polttaa kaikkea maan tasalle kun yhtä hyvin voi elää aivan rauhassa. Tässä se laulu eli "Okie From Muskogee":
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään informaatiotulva on niin massiivinen, ja asiat käyvät pian vanhaksi, ettei enää isoja nuorisokulttuurin muotoja pysty syntymään. Onhan näitä hipstereitä yms. mutta ne käyvät pian vanhoiksi. Itse kierrätettiin kasetteja toisille, ja valvottiin radion vieressä käsi Rec-napilla että saisi jonkun uuden biisin talteen. Se vaati omistautumista asialle, kun asiat eivät tulleet itsestään. Musiikkilehtien yhteydenottopalstoilta etsittiin samanmielisiä kavereita, jos omalla kylällä ei ollut. Sen verran hankalaa hommaa, ettei sitä sitten viitsinyt heti vaihtaa johonkin toiseen.
Joogakahvilassa machaa siemailevat hipsulat on ihan mainstreamia nykyänään kasettinauhureineen ja pottatukkineen, mistä landelta tää mamma on?
Muinaisuudessa, eli 80-luvulla nauhoitettiin radiosta c-kasetille ja luettiin Suosikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh, ap senkin hölmöläinen. Ei kapinointi tai mutinointi tai vallankumous tapahdu niin että heti aletaan tarjota jotain omia uusia juttuja.
Ensin pitää kumota kaikki vanhat tavat. Pitää ryhtyä taistoon kaikkea vanhaa vastaan, pitää todeta että kaikki vanha on pahaa, tulee polttaa kaikki merkit kaikesta vanhasta. Kunhan kaikkea vanhaa on haukuttu, hakattu, solvattu ja pilkattu riittävän kauan niin sitten voidaan alkaa tarjota jotain uutta.
Sitähän tämä nykynuoriso tekee, siis sukupolvi Z, siis ne jotka on tällä hetkellä suunnilleen yläaste-korkeakouluopintojen iässä. Mikään vanha ei kelpaa, kaikki vanha on kamalaa, kaikkea vanhaa tulee haukkua.. Tässä siihen liittyen keskustelu:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4006295/kolumni-kasvatimme-nuoret-tynny…
PS. Viimeksi nuoriso kapinoi aivan valtavasti 60-70 luvulla. Silloin julkaistiin laulu jossa kerrotaan että eipä se kapinointi niin kauheasti kiinnosta, on ihan mukava pysyä vanhoissa kohtuullisissa tavoissa. On tosi tylsä laulu, mutta sanoo kuitenkin tärkeimmän eli sen että on aivan turha polttaa kaikkea maan tasalle kun yhtä hyvin voi elää aivan rauhassa. Tässä se laulu eli "Okie From Muskogee":
Merlekin siinä ihanana nuorukaisena. :) Tuosta kappaleesta on olemassa monta versiota, yhdessä viihdyttävimistä on Merlellä jo vähän liian tukevat tekarit suussa ja artistikaverina Willie Nelson, joka ei ole ikinä nähnyt hippiä eikä varsinkaan polttanut yhtään mitään.
Intersektionaalinen feminismi, uudet sukupuolimääritelmät, ilmastonmuutoshysteria, uudet poliittiset äärilikkeet sekä vasemmalla, että oikealla. Seuraako ap ollenkaan mitä maailmassa tapahtuu? Vai luuleeko hän, että meidän vanhemmat isovanhemmat näitä ilmiöitä on yhtäkkiä luoneet
Tjaa. Sellaiset jutut kuin "muiden shokeeraaminen", "nuorisokulttuuri" ja "sukupolvi" taitavat olla vanhojen ihmisten sanastoa. Ehkei nykyään nuorilla ole mielessä sellaiset jutut. Kukapa muka tekisi yhtikäs mitään ihan vain "shokeeratakseen" muita?
No, onhan niitä esim "voimaantuneita" naisia jotka "shokeeraavat" ihmisiä menemällä suurina laumoina rannalle yläosattomana. Ynnä muuta vastaavaa. Eli eipä nykypäivänä "shokeeraaminen" toimi, koska ei se ole "shokeeraavaa" vaan pikemminkin naurettavaa.
Ehkä myös ihmisten shokkikynnys on noussut. Esimerkkinä Turun terrroristipuuukotus. Ehkä aikoinaan silminnäkijät olis menneet shokkiin kun ne olis kadulla nähnyt sellaisen kamalan monen ihmisen puuukotuksen. Nyt ne ei mennyt shokkiin vaan ne vain seisoksi tyyninä kuvaamassa kännyköillään.
Alat kapinoimaan niin päätyy nopeasti leivättömänpöydän ääreen.No,onneksi G20 ja muut vastaavat järjestetään nykyään jumalankorvessa,isojen aitojen takana.
Ei, nykynuoriso ei kapinoi. Nykynuoriso nostaa somemyrskyjä, pahoittaa mieltään ja ahdistuu. Ihan niinkuin vähän varttuneempikin väestö.
Vierailija kirjoitti:
Intersektionaalinen feminismi, uudet sukupuolimääritelmät, ilmastonmuutoshysteria, uudet poliittiset äärilikkeet sekä vasemmalla, että oikealla. Seuraako ap ollenkaan mitä maailmassa tapahtuu? Vai luuleeko hän, että meidän vanhemmat isovanhemmat näitä ilmiöitä on yhtäkkiä luoneet
Joo, kyllähän kapinointia harrastetaan vaikka kuinka paljon. Esim sugarbabyt. Siis monet naiset julistaa suureen ääneen tuttavilleen olevansa kaupallisia naisia. Kyllä osa naisista oli kaupallisia entisaikoinakin, mutta entisaikoina se yritettiin pitää kohtuullisen salassa. Nykyään päinvastoin: aivan sama oletko oikeasti kaupallinen vai et, tärkeintä on että suureen ääneen julistat olevasi kaupallinen. Se julistaminen tehdään tietysti iloisella mielellä, sellaiseen tyyliin että "tämähän on ihan normaalia, ihan pieni asia vain, ei siitä tarvitse kenenkään shokkiin mennä". No, jos se on niin normaali pieni asia niin miksi sitä tarvitsee suuresti julistaa?
Kapinoitsijat kapinoivat sellaisia rajoituksia vastaan joita kukaan ei ole koskaan edes asettanut heille. Itse kuvittelevat rajoituksia joita vastaan kapinoivat. Omaa kivaa.
Julista mitä julistat, ei se kauheasti muita kiinnosta mitä julistat, koska nykyään niin monet ihmiset julistavat mitälie. Nykyään on informaatioähkyn lisäksi julistusähky.
Ehkä entisaikoina kapinointi sai muilta ihmisiltä enemmän huomiota, koska ehkä entisaikoina kapinointi tehtiin suurempina laumoina, tehtiin sellaista kapinaa joka merkittävästi häiritsi muiden ihmisten elämää. Massakapinointia, suuria kapinallisliikkeitä. Nykyään taas on mikrokapinointia, jokaisella kapinallisella on joka päivä jokin eri ikioma itse keksitty pieni kapina meneillään.
Joku nuorison edustaja voisi tulla selventämään asiaa.
Olen itsekin ajatellut, että länsimaissa on tänä päivänä niin paljon vapauksia, että samantapaiselle kapinoinnille kuin "ennen vanhaan" ei ole enää tarvetta.
Toisaalta nuo vapaudet yhdistettynä yltiöindividualistiseen identiteettipolitiikkaan aiheuttaa sen, että ihmiset hakevat jatkuvasti itseään ja ovat ahdistuneita tarjolla olevien valintojen määrästä.
Siksi kapinointi on tänä päivänä enemmän sulkevaa kuin avaavaa. Rajoitetaan sitä, mitä ruokia saa syödä, rajoitetaan käsityksiä, mitä mies ja nainen tarkoittavat, rajoitetaan mihin eri kulttuureihin voi ottaa osaa jne.
Se helpottaa ahdistusta, kun on jotkut raamit, joiden piirissä saa toimia ja muu on poissuljettu. Ihminen pystyy käsittelemään vapautta vain pieninä annoksina. Ja samalla voi kertoa vanhemmille sukupolville, että he ovat väärässä tässä-ja-tässä :)
Tämä. Nykypäivän kermapersepullamössönuoriso syntyy melkein valmiiseen maailmaan mitä tulee vapauksien, hyvinvoinnin, tasa-arvon ja liberaalien arvojen suhteen, että kapinoidakseen heidän on keksittävä käytännössä ongelmia tyhjästä - ja sitähän tämä kaikki woket, sjw:t ja cancel-kulttuurit ovat.
Ennen vanhaan kapinoitiin hyvien asioiden, vapauksien sekä oikeuksien puolesta ja nykyään taantumuksellisten ja järjettömien(islam, monikulttuuri, woke, BLM ja muu intersektionaalipaska)