Poikaystävä syö mandariinit; mitä teen

Asun pitkäaikaisen poikaystävän kanssa erikseen. Välimatkaa on, joten vietämme yleensä viikonloput yhdessä. Melkein aina luonani (itselleni ei ole käytännöllistä olla kotoa kauan poissa). Tapasimme kun hän oli vielä opiskelija ja minä jo työelämässä; siihen aikaan ei mitenkään haitannut että sain maksaa menomme, tiedän kyllä miltä opiskelijan budjetti näyttää. Rahasta on paha riidellä jos sitä ei ole, ei sitä riitelemällä lisää tule.

Mutta hän on nyt valmistunut ja ansaitsee siinä missä minäkin (luulen, että enemmän, mutta en ole tullut kysyneeksi). Menoista hän kyllä ymmärtää maksaa oman puolikkaansa, ellei muuten niin seison lippukassan vieressä ja näytän merkitsevältä, ja baarissakin menisi about tasan, en ole sitä lajia joka laskee jokaisen euron. Mutta nyt koronan aikana, kun kukaan ei käy missään, olemme kotona, ja hän tietenkin syö aamiaisen, lounaan, illallisen jne. Hän ei ole aivan hyödytön, tekee joskus ruokaa ja jopa ostaa sen, ja joskus auttaa taulunripustamisessa ja sentapaisessa. "Eläintarhaani" hän on vahtinut paljon, kun itselläni on ollut muuta menoa.

Olen oikein tyytyväinen poikaystävään henkilönä, asumisjärjestelyyn, ja muuhunkin, enkä usko että jonoksi asti olisi porukkaa joka haluaa nimenomaan pysyvään "silloin kun minulle sopii" suhteeseen, joten en halua riidellä. Ja parista mandariinista tai pastapaketista, mitä sitä riitelemäänkään. Mutta kun ostan 90% ajasta ne ruoat, niin pienistä puroista syntyy virta, ja se alkaa ihan vain ketuttamaan.

Miten sanon hänelle kohteliaasti, että hän on aina tervetullut, mutta saisi hiukan osallistua viikonloppujen ruokamenoihin? Viikonloppuvierailtahan sellaista ei tietenkään pyydetä, mutta kun hän ei omilla avaimilla enää oikein ole vieras. Kuulostamatta kohtuuttomalta tai vararikkoiselta?