Oletko nähnyt lapsena tai joskus myöhemmin suojelusenkelin ilmestyvän sinulle? Millaisessa tilanteessa?
itselläni oli teininä tällainen, hyvin vaikuttava näky jota en unohda. Se tapahtui ulkona syyspimeällä, silloin pelästyin vaikka ei olisi tarvinnut. Toivon että vastaat asiallisesti, jos enkeli on joskus ilmestynyt sinulle näkyvässä muodossa.
Kommentit (59)
Palstaporsaat, voin olla teidän oma rakkausenkeli.
Minä luin kirjan enkeleistä ja innostuin pyytelemään heiltä apua arjessa. Esim. aina kun vanhempani tulevat tänne opiskelukämpilleni suuren kaupungin keskustaan autollaan, pyydän enkeleitä järjestämään heille vapaan parkkiruudun. Ja joka kerta heille järjestyy paikka suoraan taloni edestä kadun varresta. He ovat nauraneet, että onpas ihme, että he saavat aina hyvän parkkiruudun tästä edestä eikä tarvitse ajella ja etsiä paikkaa :)
Olimme vuosia sitten kesämökillä ollessamme soutelemassa sen vierellä olevalla järvellä, jossa aiemmin joku oli valitettavasti joku hukkunut ja siinä kohdalla oli vedessä kelluva kukkaseppele. Kun katselin soutaessamme veneestä mökkilaiturille päin, niin siinä istui valkoisissa vaatteissa oleva mies. Yhtä äkkiä hän olikin poissa. Kuka hän oli ja miten niin äkkiä hävisi laiturilta pois? Jälkeenpäin olen ajatellut että se oli suojelusenkeli, joka halusi näyttäytyä ilmoittaakseen varjelevansa meitä.
Sukulaiseni on ollut lapsena laskemassa mäkeä kaverinsa kanssa maalla. Ilta oli ollut jo pimenemässä kun kaveri oli kertonut toiselle, että sinun olkapäälläsi on enkeli. Molemmat olivat pelästyneet ja lähteneet saman tien kotiin. Ehkä enkeli tuli kertomaan uhkaavasta vaarasta?
Mummoni kertoi, että hänen kolmas lapsensa, joka kuoli pariviikkoisena, oli heidän suojelusenkelinsä. Mummo kuuli vauvankopan rapisevan erikoisesti itsekseen ja se tiesi aina jotain varoitusta. Nämä rapinat olivat varoitelleet vaikka mistä: tulipalosta, konkurssista, sairauksista jne. Näihin oli sitten voinut varautua ja estää pahempaa tapahtumasta.
Minua kiinnostaa ajatus, että mistä näyn näkevä tietää näkevänsä enkelin, eikä jotain muuta? Sehän on ihmisen subjektiivinen tulkinta, että näky tai muu havainto on enkeli. Uskon, että on näkyjä, mutta kuka ne nimeää, niin ihminen itse. Tässäkin ketjussa enkeli on voinut ilmestyä erilaisina hahmoina, ääninä, tunteina tai vaikkapa vapaana parkkiruutuna.
En ole itse nähnyt, mutta kuulemma mun mummo oli nähnyt enkelin ennen kuin kuoli. Siis kertoi sen itse ennen kuolemaansa että oli nähnyt enkelin.
Mutta ehdottomasti uskon suojelusenkeliin, mullakin on ollut onni eli suojelusenkeli matkassa monta kertaa. Tiukoissa paikoissa olen ollut ja aina selvinnyt vahingoitta.
Mun suojelusenkeli on suojellut mua muutaman kerran. Lapsena esti autoa ajamasta mun yli ja aikuisena on kietoutunut mun ympärille pari kertaa kun on pitänyt yöllä päästä yksin kämpille.
Ystävälläni on oma enkeli, jonka hän pyytää luokseen tarvitessaan. Hän meditoi syvään, ja enkeli ilmestyy hänen kutsustaan. Voin esittää kysymyksiä, jotka ystäväni kysyy enkeliltään, ja saan vastauksen. Enkeli ei ole koskaan ollut väärässä,
Tämä enkeli ilmestyi ystävälleni ensin lapsuuden unessa, sitten myöhemmin meditoinnin yhteydessä ikäänkuin ikkunan takaa ja sittemmin vierelle tullen.
Olen ateisti ja laitan tämän väsymyksen piikkiin, mutta kerron kuitenkin, jos joku haluaa enkeliksi uskoa.
Olin nukkumassa noin kuukauden ikäisen vauvani kanssa. Vauva nukkui pinnasängyssä tuplavuoteen "sivuvaunussa" eli noin puolentoista metrin päässä minusta. Heräsin yöllä ja näin vaaleat, hailakasti sinertävät kasvot vauvani pään päällä. Säikähdin ja jäin tuijottamaan, että näenkö todellakin oikein. Kävin läpi mielessäni, että olenhan hereillä, eihän ikkunasta voi tulla tuollaista heijastusta jne. Pikkuhiljaa, noin puolen minuutin aikana valo haalistui ja katosi. Ehdin katsella sitä noin puoli minuuttia arvioidessani, mitä minä juuri katselen. Mietimme aamulla miehenikin kanssa, olisiko kännykkä tai jokin muu voinut heijastaa valoa, minkä olisin väsyneenä tulkinnut kasvoiksi. Emme keksineet selitystä. Jos joku haluaa niin ajatella niin kerrottakoon, että vaarini kuoli juuri ennen vauvan syntymää ja tuli ehkä katsomaan pikkuista, jota ei ehtinyt eläessään tavata.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhan partaalla. Aistin kaksi valtavaa turvamies-enkeliä. Viestivät tiukkaan sävyyn että sinä et tee sitä. Olen kohdannut kaksi enkeliä ihmisen muodossa, auttoivat tiukassa tilanteessa.
Itselläni samantapainen kokemus, tulivat sanomaan monien viikkojen henkilökohtaisen henkisen helvetin päätteeksi että ei ole aikasi vielä. Oli mitä oli ja uskoi enkelihin tai ei, kokemus oli niin voimakas että se pyörii edelleen vaikeimpina hetkinä päässä.
Monesti olen pyytänyt, että enkeli tulisi lohduttamaan, mutta vielä niin ei ole käynyt. Ymmärrän kyllä. Olen varmasti kova pettymys enkelille. Soisin hänelle jonkun paremman suojeltavan.
Enkeleitä en ole nähnyt, mutta koira joka perheelläni oli kun olin lapsi seuraa ja varjelee minua yhä kuolemansa jälkeenkin.
Puolitoistavuotias lapseni oli sairas ja mies odotti pihassa ambulanssia. Seisoin lapsen sängyn vieressä ja rukoilin. Yhtäkkiä huone oli täynnä valoa ja lämpöä ja tajusin, että lapsen pään vieressä seisoo joku, joka on täydellisen hyvä. En siis nähnyt häntä, mutta tiesin, että siinä on joku. Samassa huoli valui minusta pois. En ollut ollenkaan varma miten lapseni käy, mutta tajusin, että hänen henkensä ei ole minun käsissäni. Minun tehtäväni oli laittaa tavarat valmiiksi sairaalaan lähtöä varten jne. Korkeampi voima oli se, joka määräsi lapsestani. Hyvin siinä sitten kävi :) Mielenkiintoista on, että ymmärsin, että olin kokenut saman ennenkin. Mutta miksi en tietoisesti muistanut sellaista, noin vahvaa tapahtumaa? Ehkä olin silloin pikkulapsi? En muuten edes tapahtumahetkellä tajunnut, että enkelihän siinä varmaan oli.
Mulle tuli egyptiläinen
M ´a´´a t
Polviasentoon tuohon parisänkyyn.
Verrattain todellisen oloisena. Miten kuvailisi, todella ilahduttava mielikuva, mutta kuten sanoin jopa yllättävän todellisen oloisena.
Hänellä on siivet.
Varmaan tiedät kuka hän on...
(Noin 5 vuotta olen harrastanut aihetta, ja nyt sitten kävi näin...)
Ajoin vanhaa porvoontietä myrskyisenä syysyönä, ja juuri söderkullan kohdalla enkeli ilmestyi ja kertoi tienaamastani taivaspaikasta. Hahmo hävisi ja erotin vaivoin sateen ja sumun seasta tiekyltin "Porvoo 22km".