Oletko nähnyt lapsena tai joskus myöhemmin suojelusenkelin ilmestyvän sinulle? Millaisessa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut enkelin kosketuksen. Olin nuorena ulkomailla töissä ja tosi yksin. Eräänä yönä oli kova ikävä kotiin. Silloin tunsin, että olkapäälleni laskeutui käsi ja lohdutti.

Sama, osa kosketuksista on ollut lohdutusta, osa varoitusta

Oon joskus miettiny miten onnekas oon etten ole tippaakaan uskonnollinen. Oon siis "nähny" asioita lapsesta asti. Jos luulisin ett ne on oikeesti demoneja ja enkeleitä olisin varmaa ihan hermoraunio 😱 eli siis olen nähny, mutta ihan aivojen sekoilun piikkiin menee enkelit ja muut näyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt, mutta muutaman kerran olen kokenut läheltä piti-tilanteita, jotka ovat ikään kuin keskeytyneet ja on tullut tunne että tässä on pakko olla joku varjelus, ja että aikani ei ollut vielä.

Muistuikin mieleen tapaus jossa en nähnyt mutta kuulin. Mä tykkäsin nuorempana pyöräillä pitkiä matkoja ja usein pyöräilin kesäöisin kun oli tyyntä ja rauhallista. Kerran taas pyöräilin jossain metsätiellä yön hämärässä ihan hyvällä fiiliksellä, kun äkkiä mun kimppuun hyökkäsi joku sanoinkuvaamaton viha ja pahuus joka tuntui kuristavan ja haluavan tappaa. Unihalvauksia kokeneet tietävät tunteen mutta mä olin täysin hereillä.

Mun ensimmäinen reaktio oli huutaa suojelusenkeliä apuun, ja sitten mun mieleen tuli, että pitää sanoa isä meidän rukous. En ollut muistellut sitä peruskoulun uskontotuntien jälkeen mutta aloin sanoa sitä ääneen, ja samalla kuulin enkelimäisen äänen sanovan sitä mun kanssa, ja se paha kuristava olento katosi.

Säikähtäneenä sanoin isä meidän rukouksen vielä kaksi kertaa mutta enää en kuullut enkelin ääntä.738

Jatkoitko sinä koko ajan sitä pyöräilemistä, kun kävit tuota kaikkea läpi?

Tottakai. Pystyn pelkäämään, puhumaan, kuulemaan ja pyöräilemään yhtä aikaa.

Voit mennä pois tästä keskustelusta jos et pysy otsikon aiheessa.

Mielestäni en poikennut aiheesta mitenkään. Turhaan hermostuit. Kertomuksesi kiinnosti minua ja vilpittömin mielin kysyin. Mutta sentään vastasit kysymykseen, se olisi hyvin riittänyt ilman tuota jatkokommenttiasi. 

Tää kommentti menee nyt jo paljon ohi aiheen, sori siitä, mutta tuo on kyllä harmillisen yleistä, että hermostutaan ja loukkaannutaan turhasta. No okei, somessa ei näe ilmeitä ja äänensävyä ei kuule jne, ja pottuilu on täällä niin yleistä, että sitä nähdään silloinkin kun sitä ei ole. Ymmärrettävää siis, mutta aika rasittavaa silti.

Minä kyllä säikähtäisin puolikuoliaaksi, jos tyhjässä huoneessa tuntisin äkkiä jonkun kosketuksen. Voi olla, että menis yöunetkin. Ehkäpä enkelit, jos niitä on, näyttäytyy vain niille, jotka ei siitä hätkähdä.

Olin ylittämässä suojatietä ja vilkaisin vähän puolihuolimattomasti, tuleeko autoja. Ei tullut. No bussi tuli, sepä olikin lähtenyt viereiseltä pysäkiltä eikä huomannut minua, vaan olisi ajanut kovaa kiihdyttäen suoraan päälleni.

Aivan kuin näkymätön seinä tuli eteeni, askeleeni seisahtui ilmaan ja painopisteeni, joka oli jo eteenpäin, pysähtyi kesken liikkeen. Jopa kasvojani ja rintaani vasten tuntui jokin näkymätön seinämä ja vasemmasta olkapäästäni piti joku kiinni estäen kulkuani. Olin aika järkyttynyt seinää päin kävelystä ja siitä koko liian läheltä piti-tilanteesta. Silloin tuli mieleeni ajatus, ettei aikani ollut vielä, minua suojeltiin. Kiitin sitä suojelijaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt, mutta muutaman kerran olen kokenut läheltä piti-tilanteita, jotka ovat ikään kuin keskeytyneet ja on tullut tunne että tässä on pakko olla joku varjelus, ja että aikani ei ollut vielä.

Muistuikin mieleen tapaus jossa en nähnyt mutta kuulin. Mä tykkäsin nuorempana pyöräillä pitkiä matkoja ja usein pyöräilin kesäöisin kun oli tyyntä ja rauhallista. Kerran taas pyöräilin jossain metsätiellä yön hämärässä ihan hyvällä fiiliksellä, kun äkkiä mun kimppuun hyökkäsi joku sanoinkuvaamaton viha ja pahuus joka tuntui kuristavan ja haluavan tappaa. Unihalvauksia kokeneet tietävät tunteen mutta mä olin täysin hereillä.

Mun ensimmäinen reaktio oli huutaa suojelusenkeliä apuun, ja sitten mun mieleen tuli, että pitää sanoa isä meidän rukous. En ollut muistellut sitä peruskoulun uskontotuntien jälkeen mutta aloin sanoa sitä ääneen, ja samalla kuulin enkelimäisen äänen sanovan sitä mun kanssa, ja se paha kuristava olento katosi.

Säikähtäneenä sanoin isä meidän rukouksen vielä kaksi kertaa mutta enää en kuullut enkelin ääntä.738

Jatkoitko sinä koko ajan sitä pyöräilemistä, kun kävit tuota kaikkea läpi?

Tottakai. Pystyn pelkäämään, puhumaan, kuulemaan ja pyöräilemään yhtä aikaa.

Voit mennä pois tästä keskustelusta jos et pysy otsikon aiheessa.

Mielestäni en poikennut aiheesta mitenkään. Turhaan hermostuit. Kertomuksesi kiinnosti minua ja vilpittömin mielin kysyin. Mutta sentään vastasit kysymykseen, se olisi hyvin riittänyt ilman tuota jatkokommenttiasi. 

Minullekin tuli ensimmäisenä mieleen kysymys, että ajoitko tuon ajan vai jouduitko pysähtymään. Oletpa epäkohtelias ihminen, kun vastasit noin.

No, väittely sikseen ja lisää kokemuksia?

8-luokalla minua kiusattiin ja olin yksinäinen. Itkin joka päivä koulun jälkeen ja salaa öisin, perheeni ei tiennyt. Joulun aikaan olin jo todella epätoivoinen ja olin keittiössä veitsi kädessä. Yhtenä yönä taas itkiessäni alkoi keskelle huonetta ilmestyä kirkas valo. Ymmärsin heti sen olevan enkeli, mutta pelästyin kamalasti ja valo alkoi kadota.

Seuraavana kesänä sain kaksi kaveria ja 9-luokasta eteenpäin olen ollut onnellinen. Itsetuntoni on kuitenkin ollut huono, nyt vasta 30-vuotiaana olen sinut itseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä säikähtäisin puolikuoliaaksi, jos tyhjässä huoneessa tuntisin äkkiä jonkun kosketuksen. Voi olla, että menis yöunetkin. Ehkäpä enkelit, jos niitä on, näyttäytyy vain niille, jotka ei siitä hätkähdä.

Säikähdin minäkin ensimmäisen kerran, olin silloin teini. Nykyään en enää pelkää

Vierailija kirjoitti:

Kunpa enkeli ilmestyisi minullekin. Olen pyytänyt jo useasti, mutta mitään ei ole tapahtunut :( Elämäni on kurjaa ja kaipaisin lohdutusta.

Pyydä Jeesukselta apua. Hänellä on valta, ei enkeleillä.

Enkeli on auttanut minua usein.

Viimeksi tällä viikolla. Jäin työautolla kiinni pikkutien risteykseen.

Olen ajanut kys tiellä viisi kertaa viikossa jo kahden vuoden ajan. Ikinä kukaan ei ole kävellyt siellä.

Ennenkuin nyt, kovassa lumipyryssä. N 60-70 vuotias ystävällinen nainen ilmestyi pyryn seasta.

Kysyin, voisiko hän ajaa, niin voisin työntää. Hän vastasi, että osaa kyllä muttei ole heikko. Niinpä hän työnsi autoni irti lumesta, näytti minulle peukaloa ja sanoi, että naiset ovat vahvoja ja hymyili lämpimästi.

Kiitin hämmentyneenä ja nyt jälkikäteen ajateltuna olen aivan varma, että enkeli auttoi minua.

Olen lapsena nähnyt kun kävelin hautausmaan ohi. Oli pimeä ja talvi ja enkeli erottui todella hyvin. Se oli todella isokokoinen ja kirkas ja aivan selvästi enkeli. Upea kokemus :)

Itsemurhan partaalla. Aistin kaksi valtavaa turvamies-enkeliä. Viestivät tiukkaan sävyyn että sinä et tee sitä. Olen kohdannut kaksi enkeliä ihmisen muodossa, auttoivat tiukassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa enkeli ilmestyisi minullekin. Olen pyytänyt jo useasti, mutta mitään ei ole tapahtunut :( Elämäni on kurjaa ja kaipaisin lohdutusta.

Pyydä Jeesukselta apua. Hänellä on valta, ei enkeleillä.

Kyllä ne enkelitkin kuulee ja auttaa, kunhan muistaa pyytää. Ei ne aina pyytämättä tee, koska ihmisellä on vapaa tahto eikä sitä saa Suurten lakien mukaan rikkoa. Enkelit on luotu auttamaan.

Itse olin epätoivoinen niinkin pienessä asiassa kuin siinä, ettei mistään löytynyt enää samanlaista lattiamateriaalia kuin mitä meillä oli. Lattia oli mennyt osittain pilalle eikä varastossa olleet varapalat riittäneet korjaukseen. Puolisoni oli soitellut ja kysellyt sitä lattiamateriaalia eri paikoista - loppu ihan kaikkialta.

Näytti uhkaavasti siltä, että tähän yhteen huoneeseen tulee eri materiaalista uusi lattia. Sekös otti päähän tällaista perfektionistia. No, pyysin enkeleiltä apua asiaan.

Mies soitti vielä yhteen paikkaan toiselle puolelle maata. Sieltä vastattiin: ”Meillä näkyy olevan juuri kaipaamanne määrä jäljellä. Saatte sen alennuksella, koska kyseessä on poistotuote.” Arvatkaapa, olinko kiitollinen?

Meditoidessa näen värejä. Esim. vihreän värin näkeminen on yhteydessä arkkienkeli Raphaeliin. Myös henkioppaani olen tavannut moneen kertaan. Esiintyy eräänä eläimenä usein unissani ja johdattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa enkeli ilmestyisi minullekin. Olen pyytänyt jo useasti, mutta mitään ei ole tapahtunut :( Elämäni on kurjaa ja kaipaisin lohdutusta.

Pyydä Jeesukselta apua. Hänellä on valta, ei enkeleillä.

Samaa tiimiä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Meditoidessa näen värejä. Esim. vihreän värin näkeminen on yhteydessä arkkienkeli Raphaeliin. Myös henkioppaani olen tavannut moneen kertaan. Esiintyy eräänä eläimenä usein unissani ja johdattaa.

Minä pyysin apua sairastuneelle läheiselle, kun olin unen rajamailla sängyssä illalla. Näin mielessäni vihreää valoa, joka ympäröi ko. henkilön. Seuraavana päivänä läheiseni soitteli ja sanoi, että hänen olonsa on ollut paljon parempi ja jopa pystyi kävelemäänkin (mitä ei aiemmin pystynyt). Jotenkin yhdistin tämän valon arkkienkeli Rafaeliin ja kun googlailin asiasta, varmistui että hän oikeasti toimii vihreällä säteellä. Kiitokset Rafaelille.

Pappani kertoi, että ollessaan sodassa hän kuuli ikään kuin miehen äänen, joka käski siirtymään toiseen paikkaan. Se oli itsepintainen ja pappa siirtyikin. Samassa tuli siihen entiseen paikkaan ammus, jonka voimasta pappa hätkähti, mutta jos olisi ollut tuossa kohtaa, hän olisi ollut vainaa.

Vaikeassa elämäntilanteessa ja suuren henkisen paineen alla elämään ilmestynyt, salamanlailla iskenyt ihastuminen, rakastuminen ja elämäni kiihkein suhde. Loppui yhtä äkisti kuin alkoikin, mutta yhtä suurella lämmöllä. Sen jälkeen en ole enää hänestä kuullut.

Sain elämäni järjestykseen ja uudella voimalla taas nousuun.

Pieni tyttäreni sairastui vuosia sitten leukemiaan. Eräänä iltana rukoilin koska olin todella peloissani ja surullinen. Tämän jälkeen minut täytti ihmeellinen lämmin tunne, ikäänkuin valo ja minulle tuli turvallinen olo että tyttäreni selviää. Tuo valo ikäänkuin loisti huoneen pimeydessä. Se oli niin vahva tunne joka minut täytti. Tytär selvisi ja vieläkin aika ajoin tuo kokemus on mielessä. Enkeli.