Lue keskustelun säännöt.
Missä voi kehua lastaan?
16.01.2021 |
Lapseni on monessa asiassa todella taitava ja lahjakas. Ihan erikoisen hyvä. Aluksi ajattelin, että minä vaan katselen omaa mussukkaani ruusunpunaisten äiti-lasien läpi, mutta olen todennut, että hän ihan oikeasti poikkeaa monessa asiassa muista. Lapsi on nyt itsekin sen huomannut ja on oikeastaan kummissaan. Ihmettelee, että eivätkö muka muut osaa joitain asioita.
En nyt viitsi tähän laittaa kaikkia esimerkkejä, kun nämä taidot ovat kuitenkin aika harvinaisia, ainakin tällä yhdistelmällä ja laadulla. Mutta kuka tahansa pystyy ne huomaamaan ja moni niistä on ihan mitattavissa.
Ongelmana on, että en uskalla tästä asiasta puhumaan oikeastaan kenenkään kanssa. Työkaverit ja sukulaiset kehuvat lapsiaan ja kertovat heidän puuhistaan. Minä kerron yleensä vähemmän, enkä mitään niistä erityistaidoista. Tuntuu, että se olisi ärsyttävää kehuskelua ja oikeastaan en usko, että muut uskoisivat. Täällä palstalla olen joskus vastannut joihinkin kysymyksiin ja heti lytättiin, että ei lapsi oikeasti ole kovin hyvä tai että valehtelen.
Olisi jotenkin mukavaa jutella tästä jonkun kanssa. Olisiko sinusta inhottavaa, jos ystäväsi tai siskosi ihmettelisi sinulle lapsensa taitoja? Saako tällaisesta puhua? Pitääkö sanoa lapsellekin, että kynttilä vakan alle vaan? Vai voiko ne näyttää kaikille?
Kommentit (54)
Tämä ei liity aloittajan viestiin, mutta tuo on muuten totta, että ihmisillä, jotka vuolaasti kehuvat lapsiaan tai lastenlapsiaan ei yleensä ole pelisilmää kehua myös ns. vastapuolta. Itse olen ajatellut, että kyse on ehkä juuri omanarvontunteen puutteesta, jota sitten kehumalla perheen ja suvun saavutuksia paikataan. Olen asiakaspalveluammatissa, ja toisinaan tulee vastaan asiakkaita, jotka sanovat "haen tätä pojalleni, hän on johtaja X:llä Helsingissä, vaimo on asianajaja, he juuri lähtivät Dubaihin 3 viikon lomalle, siksi haen tätä"... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kysymys liittyy siihen, että miten tai missä voi kehua omaa lasta muille.
Kehu ja kerro ystävällesi miten ylpeä olet lapsestasi.
Sitten kuuntele tarkkaan, kun ystäväsi kehuu omaa lastaan. Kerro hänelle, miten ihastuttavalta hänen lapsensa kuulostaakaan. Puhu myönteisesti hänen lapsestaan. Näin kaikille jää hyvä mieli ja sinä sait kehua omaakin lastasi.
Älä missään nimessä rupea selittämään, että mutta kun tämä minun lapseni on vielä parempi.Siinä ei olisi mitään järkeä ja se ei pidä paikkaansakaan, ottaen huomioon miten kerroit lapsesi ylimielisestä suhtautumisesta muihin.
Mielestäni siitä voi kehittyä ongelma, joka voi pilata muuten hyvän lapsen.Katso lastasi kokonaisuutena ja auta häntä asioissa, jotka eivät ole hänelle niin luontaisia, esim. empatian kehittymisessä.
Missäköhän se ylimielinen suhtautuminen ja ematiakyvyttömyys näkyy? Siinäkö, että on ihmeissään, kun muut eivät pysty johonkin? Hän tuntee parhaiten itsensä ja tietenkin pienenä piti sitä perustasona. Ihan yhtenä esimerkkinä hänellä on erittäin hyvä näkö. Kouluterkan mukaan haukankatse. Mistä ihmeestä hän automaattisesti tietäisi, että muut näkevät huonommin? Tai kun on ihmetellyt, kun joku lukee kokeisiin. Kappalehan on luettu tunnilla kuukausi sitten. Tietenkin sen muistaa. Mistä hän voisi tietää, että yleensä ei muista. Samoin mieheni joskus yli kolmekymppisenä ihmetteli, kun en muista jotain peruskoulussa opetettua pikkuasiaa. Sehän opetettiin 8. lk historiantunnilla. Miten en sitä muka tarkalleen muista? Eikä lapsi 3-vuotiaana tajunnut, että muut 3-vuotiaat eivät yleensä lue.
Ap
No nimenomaan lapselle ja sinulle itsellesikin tekisi hyvää opetella suvaitsevaisuutta ja empatiaa. Jos te olette tuollaisissa asioissa tällä hetkellä hyviä, niin monet ovat muissa asioissa. Esim.lukemaan oppiminen on taito siinä missä käveleminenkin ja tutkimusten mukaan aikaiset lukijat eivät eroa muista 2.luokan jälkeen. Sellaista aikuista en ole vielä tavannut, joka ilmiömäisellä muistilla pääsisi akateemisiin saavutuksiin, mutta toki siitä voi olla hyötyä. Lapsen sosiaalisten suhteiden esistämiseksi tärkeää olisi,ettei pidä itseään mitenkään muita parempana. Ihan hyvin voit sanoa, että osaat hienosti, ja pyytää lasta pohtimaan mitä muut vastaavasti osaavat hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity aloittajan viestiin, mutta tuo on muuten totta, että ihmisillä, jotka vuolaasti kehuvat lapsiaan tai lastenlapsiaan ei yleensä ole pelisilmää kehua myös ns. vastapuolta. Itse olen ajatellut, että kyse on ehkä juuri omanarvontunteen puutteesta, jota sitten kehumalla perheen ja suvun saavutuksia paikataan. Olen asiakaspalveluammatissa, ja toisinaan tulee vastaan asiakkaita, jotka sanovat "haen tätä pojalleni, hän on johtaja X:llä Helsingissä, vaimo on asianajaja, he juuri lähtivät Dubaihin 3 viikon lomalle, siksi haen tätä"... :D
Mä olen apteekin täti ja kyllä se on monelle ihan ohittamaton paikka käydä hakemassa lääkkeitään ilman, että täytyy mainita lapsensa, miniän tms olevan lääkäri. Vaikka lääkkeen olisi määrännyt ihan joku muu ja vaikka tämä sukulaislääkäri olisi erikoistunut ihan eri alaan.
Tämä on provo mutta vastaan kuitenkin.
On paljon lapsia, jotka ovat erilaisissa asioissa ikätasoaan taitavampia. Vanhempien ei kuitenkaan kannata kiinnittää lapsen huomiota siihen ja näin luoda hänelle käsitys siitä, että hän olisi taitonsa vuoksi jotenkin parempi kuin muut.
Tilanne voi johtaa siihen, että lapsi ei opi tekemään itse mitään saavuttaakseen vielä paremman taidon. Hän voi myös jättää luonnolliset lahjansa käyttämättä, kun pelkää, ettei olekaan niin taitava kuin minä häntä pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kysymys liittyy siihen, että miten tai missä voi kehua omaa lasta muille.
Kehu ja kerro ystävällesi miten ylpeä olet lapsestasi.
Sitten kuuntele tarkkaan, kun ystäväsi kehuu omaa lastaan. Kerro hänelle, miten ihastuttavalta hänen lapsensa kuulostaakaan. Puhu myönteisesti hänen lapsestaan. Näin kaikille jää hyvä mieli ja sinä sait kehua omaakin lastasi.
Älä missään nimessä rupea selittämään, että mutta kun tämä minun lapseni on vielä parempi.Siinä ei olisi mitään järkeä ja se ei pidä paikkaansakaan, ottaen huomioon miten kerroit lapsesi ylimielisestä suhtautumisesta muihin.
Mielestäni siitä voi kehittyä ongelma, joka voi pilata muuten hyvän lapsen.Katso lastasi kokonaisuutena ja auta häntä asioissa, jotka eivät ole hänelle niin luontaisia, esim. empatian kehittymisessä.
Missäköhän se ylimielinen suhtautuminen ja ematiakyvyttömyys näkyy? Siinäkö, että on ihmeissään, kun muut eivät pysty johonkin? Hän tuntee parhaiten itsensä ja tietenkin pienenä piti sitä perustasona. Ihan yhtenä esimerkkinä hänellä on erittäin hyvä näkö. Kouluterkan mukaan haukankatse. Mistä ihmeestä hän automaattisesti tietäisi, että muut näkevät huonommin? Tai kun on ihmetellyt, kun joku lukee kokeisiin. Kappalehan on luettu tunnilla kuukausi sitten. Tietenkin sen muistaa. Mistä hän voisi tietää, että yleensä ei muista. Samoin mieheni joskus yli kolmekymppisenä ihmetteli, kun en muista jotain peruskoulussa opetettua pikkuasiaa. Sehän opetettiin 8. lk historiantunnilla. Miten en sitä muka tarkalleen muista? Eikä lapsi 3-vuotiaana tajunnut, että muut 3-vuotiaat eivät yleensä lue.
Ap
No jo on varsinaiset supervoimat! Kuulostat nyt vähän naurettavalta. " Haukankatse", mitä sekin nyt tarkoittaa? Miten se tekee lapsesi jotenkin erityiseksi muihin nähden?
Oma lapseni selvisi koko ala- asteen lukematta kokeisiin ja silti kahmi ysejä ja kymppejä. Itse en juuri koskaan lukenut yläasteella kokeisiin, koska ei tarvinnut. Muistin asiat muutenkin. En silti pitänyt tai pidä itseäni tai lastani mitenkään erityisenä. Saatika kehuskele kahvipöydässä. Kerron, jos kysytään. Muistia pystyy harjoittamaan.
Eikä ole mitenkään tavatonta myös sekään, että lapset oppivat lukemaan ennen kouluikää. Se on aika normaalia nykypäivänä. Jokainen oppii sen taidon, kun on siihen valmis.
Oliko sinulla vielä jotain muuta kehuskeltavaa? Moni onkin täällä jo sanonut, että on ihan normaalia olla ylpeä lapsestaan ja niin pitääkin olla, kun siihen on syytä. Toinen asia on sitten se, miten siihen äidin ylpeyteen jää löllimään. Kuulostaa siltä, että suhtaudut melko alentavasti toisten lapsiin. Se ei ole mukavaa, eikä anna sinusta kovin hyvää kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri laittoi fb viestiin isolla jakelulla kuvan tyttärensä 9. luokan todistuksesta. Keskiarvo oli noin 9, olisiko pitänyt laittaa oman tyttären todistus ka. 9,8.
Jostain syystä pidän vastenmielisenä vanhemman harrastamaa lapsen todistuksella leveilyä.
Anna lapsen olla lahjakas. Se ei ole elämää suurempi asia. Tue häntä asioissa, joissa hän tarvitsee tukea. Ymmärrä, että lahjakaskin lapsi on lapsi. Hän ei ole mikään pikkuaikuinen. Näin hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen.
Kehu häntä sydämesi kyllyydestä kaikille ja pysähdy myös kuuntelemaan, kuinka muut vanhemmat puhuvat omista lapsistaan. Voit oppia jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on provo mutta vastaan kuitenkin.
On paljon lapsia, jotka ovat erilaisissa asioissa ikätasoaan taitavampia. Vanhempien ei kuitenkaan kannata kiinnittää lapsen huomiota siihen ja näin luoda hänelle käsitys siitä, että hän olisi taitonsa vuoksi jotenkin parempi kuin muut.
Tilanne voi johtaa siihen, että lapsi ei opi tekemään itse mitään saavuttaakseen vielä paremman taidon. Hän voi myös jättää luonnolliset lahjansa käyttämättä, kun pelkää, ettei olekaan niin taitava kuin minä häntä pidetään.
Meidän lapsi ennemminkin ihmettelee, että onko jotenkin outo. Toivoo löytävänsä muita, joilla on samanlaisia taitoja. Kaverit joskus testaavat esm. sitä muistia ja ihmettelevät tätä kummallisuutta. Korttienlaskijan uraa kasinolla on ehdoteltu kuulemma.
Minäkin olen lukenut noita "kehu harjoittelusta" ohjeita. Joissakin asioissa tuota voi noudattaakin. Osa asioista on kuitenkin ominaisuuksia, joita ei varsinaisesti tarvitse harjoitella tai ei sillä vielä paremmalla taidolla tee mitään. Monet harrastukset haluaa pitää harrastuksina. Ei halua niistä ammattia, eikä siis toivo mitään huipputaitoa. Harrastuksista saa paljon kehuja siitä, että harjoittelee varmaan paljon. Ei kuitenkaan harjoittele. Ei välttämättä yhtään ja silti on porukan paras.
Ap
Voi terve. Ei se sen fiksumpi ole, kuin muutkaan. Luulet vaan ja lessoilet. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi terve. Ei se sen fiksumpi ole, kuin muutkaan. Luulet vaan ja lessoilet. :D
Olen kyllä aika varma, että on keskiarvoa fiksumpi, kuten puolet kansasta. En kuitenkaan tarkoita nyt fiksuutta, vaan erikoistaitoja ja lahjakkuuksia.
Nähtävästi vauvapalstan mukaan kukaan ei koskaan voi olla erityisen hyvä missään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on provo mutta vastaan kuitenkin.
On paljon lapsia, jotka ovat erilaisissa asioissa ikätasoaan taitavampia. Vanhempien ei kuitenkaan kannata kiinnittää lapsen huomiota siihen ja näin luoda hänelle käsitys siitä, että hän olisi taitonsa vuoksi jotenkin parempi kuin muut.
Tilanne voi johtaa siihen, että lapsi ei opi tekemään itse mitään saavuttaakseen vielä paremman taidon. Hän voi myös jättää luonnolliset lahjansa käyttämättä, kun pelkää, ettei olekaan niin taitava kuin minä häntä pidetään.
Jos lapsi on jossain hyvä, niin häntäkö ei saa kehua? Ei saa kiinnittää huomiota? Miksi ihmeessä ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoa ei mitata suorittamisella
Miksi se olisi suorittamista.
Minusta ihan kaikesta saa puhua, minulle ainakin ystävät saa. Olisi kurjaa jos täytyisi miettiä saako.
Mä kyllä kuuntelen ihan mielelläni, kun ihmiset kehuu lapsiaan. Ehkä vielä mieluummin niiden työkavereiden tms, joiden lapsia en ole ikinä nähnyt, en tunne ja saattavat olla vielä eri ikäisiäkin. Niihin on helppo suhtautua hyväksyvästi, enemmän tulee suoritettua vertailua niihin kavereiden samanikäisiin (ajatustasolla lähinnä toki).
Yhden työkaverin lapsi on joku shakki-ihme ja toisesta työkaverista en edes tiedä juuri muuta kuin että poikansa on judon EM-tasolla.
Meillä yksi lapsista on varmaan "lahjakas", keskiarvo tällä hetkellä 9.9 eikä kauheasti ole tarvinnut keskiarvon eteen pinnistellä. Kilpa urheilee omassa lajissaan mutta ei ole joukkueensa paras kuitenkaan. Koskaan en ole kuullut että lapsi olisi ihmetellyt miksi on parempi jossain asiassa kun joku muu tai että olisi ihmetellyt miksi joku ei osaa jotain. Kotona kehumme lasta hänen hyvästä todistuksestaan ja urheilusuorituksistaan samoin kuin muita sisaruksia mutta jos joku sukulainen intoutuu kovasti todistusta ihmettelemään lapsi selkeästi vaivaantuu eli ei edes odota että lahjakkuudesta suuri meteli nostetaan. Kehumme lapsia mieluummin siitä kuinka kauniisti he käyttäytyvät muita kohtaan ja kuinka reippaasti hoitavat heille kuuluvat asiat. Lapsella on laaja kaveripiiri mikä on tosi ihana mutta me vanhemmat emme kyllä koskaan mieti kuinka lahjakkaita nämä kaverit ovat.