Ovatko sosiaaliset ihmiset onnellisempia?

Sosiaaliset ihmiset on kovia suorittamaan. Käyvät ylikierroksilla. Ja ovat väsyneitä. Se on raskasta olla monessa mukana. Ja yrittää olla kaikkien kaveri.

Sekä että. Sosiaalisuutta pitää olla sopivasti. Liika sosiaalisuus väsyttää, toisaalta yksinäisyys tekee kummalliseksi.

Mä olen onnellisin yksin. Olen ääri-introvertti jolla ei omasta valinnasta ihmissuhteita lainkaan.

Entä jos sosiaalisilla ihmisillä ei ole sitä yleisöä jostain syystä, katoaako onnellisuus sen siliän tien kun ei ole ketään kenelle kertoa asioitaan?

Kyllä ihminen jonkin verran sosiaalisuutta tarvitsee jonkilaisen mielenterveyden säilyttääkseen. Tälläkin forumilla introverttejä riittää. Ihmisten kanssa oleminen on työlästä. Ihmisten geenit on luotu olemaan tuttujen heimojäsenten kanssa etupäässä, vieraiden ja puolituttujen jatkuva kohtaaminen käy voimille.

Sosiaalisen ihmisen vastakohta on epäsosiaalinen ihminen. Eli vastaus kysymykseesi on: Kyllä sosiaaliset ihmiset ovat onnellisempia kuin epäsosiaaliset, joita vankilat ovat pullollaan.

Sosiaalisuus sekoitetaan usein seurallisuuteen.

Hyvät/Huonot sosiaaliset taidot puolestaan eivät riipu siitä, onko ihminen intro- vai extrovertti.

Apua ilmeisesti kyselee, ovatko muiden ihmisten seurassa viihtyvät onnellisempia kuin yksikseen viihtyvät. Väitän, että jokainen tarvitsee vähintään yhden hyvän ihmissuhteen, mieluiten muutaman voidakseen todella hyvin. Mutta onnellisuus sinänsä on mielentila, joka ei välttämättä riipu muista.

Mielestäni usein ovat.

En kaipaa ketään häiritsemään. Olen saanut tarpeekseni keljuista työkavereista, ilkeistä ämmistä. Olen itse itseni paras kaveri. Harrastan ja nautin! Usein puhutaan yksinäisyydestä , miksi! Seuraa eivät kaikki kaipaa todellakaan. pst. Ei masennusta Haluunollayksin....

Kumpaa asiaa oikeasti kysyt?

Joudun töissä olemaan koko päivän sosiaalinen, n. 40 työkaverin kanssa kentällä, puhelimessa ja somessa.

Olen ihan rikkipoikkipuhki työpäivän jälkeen ja tarvitsen omaa aikaa palautumiseen.

Siskoni on taas ikiliikkuja, joka saattaa pommittaa useilla tekstiviesteillä tai soitoilla päivittäin.

Ex-mieheni myös soitti useita kertoja päivässä. En tajua miten ne jaksaa? Tai sitten niillä ei ole paljoa tekemistä.

Mulla työn rytmi kärsii heti kun omaiset (vaikka on kiva kun olen osa heidän elämää) soittivat.

Se katkaisee flown. Ihan sama, vaikka sata työtä jonossa, mutta pystyn junailemaan/aikatauluttamaan ne päässäni. Siskoni ei ymmärrä tätä ollenkaan ja loukkaantui kun sanoin, että soittelu töihin kesken päivän pitää lopettaa. Työmme on niin erilaatuista.

Olen semi-introvertti ollut aina ja viihdyn yksin pitkiäkin aikoja.  Olen aviossa ja miehemme kanssa elämme "kahden kerroksen väkeä". Uppoudun välillä kirjojen maailmaan, juhliakin osaan niin että "kannat kattoon". Korkokengät jalkaan ja menoksi. Kuitenkin väsähdän jossain vaiheessa iltaa ja toivon, että pääsen pesemään meikit silmiltä ja kotiin myysailemaan lököasussa ja paijaamaan kissaa :D

DISC-analyysissa sain tulokseksi, että olen aivan extra-erikoinen tyyppi. Hyvässä tai pahassa, jäi kysymättä.

Niin varmaan olenkin, koska olen luonut elämälleni omat raamit, enkä anna kenenkään hypellä nenille johdattaen heidän toivomaan suuntaan. Elän oman näköistä elämää ja muut tehkööt miten heille on paras.