Lue keskustelun säännöt.
Kamala olo että jälleen se olin mie joka heitettiin kaatikselle *ystävien* puolesta! Auttaisitteko ymmärtämään miksi
13.01.2021 |
Jo vuoden ajalta tää oli toinen tapaus jossa miut on vaan kylmästi heitetty ystävyyspaatista laidan yli yllättäen. En vaan voi tajuta tätä miten usein mulle käy näin että lähentyvät kanssani ihan itse vapaaehtoisesti ja aloitteellisesti toimivat itsestään kertoen. En ole olleskaan mikään utelija. Päinvastoin kunnioitan muiden yksityisyyttä ja puhun useista asioista vasta kun he itse tuovat asian esille.
Miulle monesti kehutaan olevani hyvä kuuntelija ja keskustelija. Kuulemma kaveri jolle helppo avautua asioista ja avulias. Mutta eihän noin mahtiystävää hylättäisi jatkuvasti kuin vasemman jalan sukkaa?! :( Näin on ollut koko kolmekymppisen elämäni ajan. Ihmiset tykkää jutella miulle niitten vaikemmista traumoistakin letkeästi tutustumisen alussa. Miten tämän sanoisin . . . Mie olen aina paikalla muita varten muttei miulla itellä ole ketään tosikaveria joka tekis pienintäkään osaa siitä miulle mitä teen ite muille. Oon esim lukuisia juhlia tai illanistujaisia jonkun kaverin valmistumisen, uuden työpaikan, opiskelupaikan saamisen, vauvakutsujen, kihlajaisia juhlistaen, läksiäisjuhlia jonkun muuttaessa kauemmas yms yms.
Lapsuuden vanhempieni järjestämien synttärikekkereideni jälkeen miulle ei ole ikuna pidetty ainuttakaan pientäkään juhlallisuutta jonkun miun elämänmuutoksen muistamiseen. Useimmiten kukaan ei ees sanoin muista elämäni tapahtumia tai merkkipaaluja. Enpä muista saaneeni muuten edes kutsua moisiin juhliin ystäviltä jos en ole ollut itte järjestämässä. Joteskaan kukaan kaverini ei tunnu muistavan miun olemassaoloa oikeesti tai ainakaan arvostavan sitä aidosti. <\3 ;(
Kommentit (11)
Lienet samanlainen kuin minä: tosi kätevä tuntea, mutta seuraksi löytyy parempiakin.
En ole koskaan ollut kenellekään "se" tärkeä ihminen. Kun tarvitaan tekijää tai terapeuttia, minut muistetaan. Hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestätkö muille juhlia? Miksi?
Useimmat juhlat järjestetään itse itselle ja kutsutaan vieraat.
Esim. synttärit, valmistujaiset ja kihlajaiset.
Olen pahoillani.
Olisitko sä liian mukava ja nöyrä, tai vääränlaisten ihmisten kanssa?
Ajatteletko sä ehkä liikaa miten miellyttäisit muita, ja sit muutkin näkee hyväksikäytettävänä?
Mäkin kuuntelin ennen loputtomiin toisten valituksia. Mutta en enää, koska se alkoi käydä työstä.
Mä toivon sulle hyvää.
Täällä tulee usein vastaan samanlaisia pohdiskeluja. Ihminen tekee itsestään tarpeellisen muttei anna itsestään oikeastaan mitään muuta kuin lahjuksia.
Olisin nimenomaan vaikuttunut ystävien moraalista, että he eivät jää imemään tällaista yksisuuntaisesti toimivaa ihmistä kuiviin, vaan vaihtavat maisemaa.
Itse en koe että minut olisi "kipattu ulos ystävyyspaatista". Mutta tunnistan kyllä sen, että minua pidetään (monet sellaiset puolituttavat pitävät) luotettavana, järkevänä, kuuntelevana jne jne ja tämän vuoksi mielellään avautuvat minulle jos ja kun heillä on jotain vaikeuksia elämässään tai ihmissuhteissaan. Avautumisistaan huolimatta he eivät kuitenkaan yleensä ole halukkaita jatkamaan tai syventämään ystävyyssuhdetta. Tosin en tiedä, annanko siihen suuntaan itsekään mitään signaaleja. Minä en ole järjestämässä toisille juhlallisuuksia enkä juuri sukeltele toisten elämään muutenkaan, koska olen melko introvertti ja koska minulla on jo muutama hyvä ystävä, mikä riittää minulle varsin hyvin. Teen sosiaalista työtä, joten vapaa-aikoina ei liiemmin huvita heilua.
Ehkä ole oikeasti myös semmionen "hyvä kuuntelija", mutta en kuitenkaan "hauska supliikkinainen", en "tunnelmanluoja" enkä "pelinrakentaja". En haluakaan olla. En tiedä haluanko olla edes se hyvä kuuntelija, mutta näillä korteilla mennään ja näillä pelataan.
P.s. en tykkää olla seuran keskipiste, ja kun puolisoni järjesti minulle viiskymppiset yllätyksekseni, olin saada p-halvauksen. Samoin kun tyttäreni syntymäpäivillä minulle törkättiin mikrofoni käteen ja piti puhua, niin tokihan jonkun sanan sain väännettyä, mutta en tykännyt tilanteesta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kaltaisesi tuttu, huomiota kerjää spanieli suorastaan. Aina järjestämässä muille juhlia, koko ajan kerjäämässä, että hei huomaa minut, minä olen huomannut sinut. Kamala olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä, jatkuva kiitollisuudenvelka asioita, joita ei edes halunnut, mutta joita toinen tyrkyttää.
Sitten kun otti etäisyyttä, alkoi valitus, että mikä on vikana, miksi ei olla kavereita, älä jätä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en koe että minut olisi "kipattu ulos ystävyyspaatista". Mutta tunnistan kyllä sen, että minua pidetään (monet sellaiset puolituttavat pitävät) luotettavana, järkevänä, kuuntelevana jne jne ja tämän vuoksi mielellään avautuvat minulle jos ja kun heillä on jotain vaikeuksia elämässään tai ihmissuhteissaan. Avautumisistaan huolimatta he eivät kuitenkaan yleensä ole halukkaita jatkamaan tai syventämään ystävyyssuhdetta. Tosin en tiedä, annanko siihen suuntaan itsekään mitään signaaleja. Minä en ole järjestämässä toisille juhlallisuuksia enkä juuri sukeltele toisten elämään muutenkaan, koska olen melko introvertti ja koska minulla on jo muutama hyvä ystävä, mikä riittää minulle varsin hyvin. Teen sosiaalista työtä, joten vapaa-aikoina ei liiemmin huvita heilua.
Ehkä ole oikeasti myös semmionen "hyvä kuuntelija", mutta en kuitenkaan "hauska supliikkinainen", en "tunnelmanluoja" enkä "pelinrakentaja". En haluakaan olla. En tiedä haluanko olla edes se hyvä kuuntelija, mutta näillä korteilla mennään ja näillä pelataan.
P.s. en tykkää olla seuran keskipiste, ja kun puolisoni järjesti minulle viiskymppiset yllätyksekseni, olin saada p-halvauksen. Samoin kun tyttäreni syntymäpäivillä minulle törkättiin mikrofoni käteen ja piti puhua, niin tokihan jonkun sanan sain väännettyä, mutta en tykännyt tilanteesta ollenkaan.
Mutta ethän sinä ollut keskipiste, tyttäresi oli. Tai siis ainakin piti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama juttu. Olen kuulemma hauska, luotettava, mukavaa seuraa ja aina niin reipas. Harvoin kukaan minulle päin soitti ja vielä vähemmän sen jälkeen kun kerroin että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Niiden kanssa, joille en kertonut, pidetään yhteyttä. Synttäreille tms. Juhliin ei kutsuja saavu. Tätä on kestänyt niin kauan että olen jo tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en koe että minut olisi "kipattu ulos ystävyyspaatista". Mutta tunnistan kyllä sen, että minua pidetään (monet sellaiset puolituttavat pitävät) luotettavana, järkevänä, kuuntelevana jne jne ja tämän vuoksi mielellään avautuvat minulle jos ja kun heillä on jotain vaikeuksia elämässään tai ihmissuhteissaan. Avautumisistaan huolimatta he eivät kuitenkaan yleensä ole halukkaita jatkamaan tai syventämään ystävyyssuhdetta. Tosin en tiedä, annanko siihen suuntaan itsekään mitään signaaleja. Minä en ole järjestämässä toisille juhlallisuuksia enkä juuri sukeltele toisten elämään muutenkaan, koska olen melko introvertti ja koska minulla on jo muutama hyvä ystävä, mikä riittää minulle varsin hyvin. Teen sosiaalista työtä, joten vapaa-aikoina ei liiemmin huvita heilua.
Ehkä ole oikeasti myös semmionen "hyvä kuuntelija", mutta en kuitenkaan "hauska supliikkinainen", en "tunnelmanluoja" enkä "pelinrakentaja". En haluakaan olla. En tiedä haluanko olla edes se hyvä kuuntelija, mutta näillä korteilla mennään ja näillä pelataan.
P.s. en tykkää olla seuran keskipiste, ja kun puolisoni järjesti minulle viiskymppiset yllätyksekseni, olin saada p-halvauksen. Samoin kun tyttäreni syntymäpäivillä minulle törkättiin mikrofoni käteen ja piti puhua, niin tokihan jonkun sanan sain väännettyä, mutta en tykännyt tilanteesta ollenkaan.
Mutta ethän sinä ollut keskipiste, tyttäresi oli. Tai siis ainakin piti olla.
No juu, noinhan se tietysti piti olla ja olikin. Mutta siis en tykännyt olla katseltavana edes sitä pientä hetkeä, vaan olisin halunnut mennä piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on silleen, että jokaisessa yhteisössä on se vahva emakko, joka jyrää kaikki, jotka puhuvat muille kuin hänelle.
"Ihmiset tykkää jutella miulle niitten vaikemmista traumoistakin letkeästi tutustumisen alussa." Tuo on varoitusmerkki. Sä olet kuin robotti-imuri, joka otetaan kaapista silloin, kun tarvitaan, ja laitetaan hommiin. Kun löytyy uusi robotti-imuri, vanha heitetään pois. Kaikella muiden ihmisten kuuntelemisella ja passaamisella tarkoitat varmasti hyvää, mutta hyvin nopeasti muutut näille ihmisille robotti-imuriksi. Et ole heille merktyksellinen omana itsenäsi vaan sinusta saadun hyödyn vuoksi.