Miten eroon yksinäisyydestä parisuhteessa
Miten eroon yksinäisyydestä parisuhteessa?
Seurustelen miehen kanssa, jolla on paljon kavereita ja joka on todella sosiaalinen. Alkuhuuman 24/7 yhdessäolon jälkeen hän on alkanut viettää 2/3 ajastaan kavereiden kanssa ja nukkuu yksin omassa kodissaan, minulle jää pari iltaa viikossa jolloin vietämme tavallista arki-iltaa jomman kumman luona ja toinen jää toisen luo yöksi. Minulla ei ole sellaisia tuttuja tai ystäviä, joiden kanssa voisin viettää aikaa sen loppuosan viikosta, kun miehellä ei ole minulle aikaa tai hän ei halua nähdä. Olen tosi yksinäinen. En keksi mitään ratkaisua tähän - jos haluan seuraa, tarvitsen uusia tuttavuuksia. Olen päätynyt tähän parisuhteeseen siksi, että alunperin vaikutti siltä kuin meillä molemmilla olisi samanlainen tarve olla kumppanin kanssa, eli paita-ja-peppu -tyyppisesti. En kaipaa mitään pinnallisia kaverisuhteita, vaan läheisyyden- ja seurankaipuuni liittyy syvempään yhteyteen. Onko ainoa ratkaisu erota ja yrittää löytää sellainen kumppani, joka haluaa elää yhdessä ja jakaa enemmän aikaa kumppanin kanssa? Minulle ratkaisu tähän olisi myös yhteenmuutto, silloin miehen harrastaminen ja kavereiden tapaaminen ei estäisi meitä kohtaamasta myös päivittäin. Mies ei "vielä" halua muuttaa yhteen mutta ei tiedä, milloin haluaa tai milloin tietää tai haluaako tai tietääkö koskaan. Olemme päälle nelikymppisiä.
Ps. Osaan kyllä olla yksin ja olen introvertti, mutta silti kaipaan seuraa tähän totaaliseen yksinäisyyteen. Edes juttuseuraa!
Kommentit (50)
Sinulla ei ole kavereita ja olet introvertti ja tämä on miehen vikaa koska ____________________?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole kavereita ja olet introvertti ja tämä on miehen vikaa koska ____________________?
En ole kirjoittanut, että se olisi miehen vika. Aloituksessa kysyn, miten siitä yksinäisyydestä voisin päästä eroon? Eli olisiko jotain vinkkejä? Korona-aikaan ei oikein uusia ihmisiä elämään löydy kuin ehkä netistä, mutta mistä varattu ihminen etsii netissä seuraa? Syvällistä seuraa, joka voisi johtaa ihan tapaamisiinkin ja sitten vielä ilman, että seurustelukumppani tästä ottaisi nokkiinsa? Onko ainut keino erota ja etsiä kumppani, joka haluaa viettää aikaa kanssani yhtä paljon kuin minä hänen? Mistä sen voi tietää, kun monet ihmiset vastarakastuneina haluavat viettää kaiken aikansa toisen kanssa, mutta sitten myöhemmin eivät enää? Tarvitsenko siis jonkun epäsosiaalisen kumppanin? Mistä sellaisia sitten löytää?
Entä miten selittää tämä sille omalle kumppanille, että koen itseni yksinäiseksi, ilman syyllistämistä?
Vaihda parisuhdetta jos se on pidemmän päälle huono, raskas ja epätyydyttävä. Jos et ole siinä onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole kavereita ja olet introvertti ja tämä on miehen vikaa koska ____________________?
En ole kirjoittanut, että se olisi miehen vika. Aloituksessa kysyn, miten siitä yksinäisyydestä voisin päästä eroon? Eli olisiko jotain vinkkejä? Korona-aikaan ei oikein uusia ihmisiä elämään löydy kuin ehkä netistä, mutta mistä varattu ihminen etsii netissä seuraa? Syvällistä seuraa, joka voisi johtaa ihan tapaamisiinkin ja sitten vielä ilman, että seurustelukumppani tästä ottaisi nokkiinsa? Onko ainut keino erota ja etsiä kumppani, joka haluaa viettää aikaa kanssani yhtä paljon kuin minä hänen? Mistä sen voi tietää, kun monet ihmiset vastarakastuneina haluavat viettää kaiken aikansa toisen kanssa, mutta sitten myöhemmin eivät enää? Tarvitsenko siis jonkun epäsosiaalisen kumppanin? Mistä sellaisia sitten löytää?
Entä miten selittää tämä sille omalle kumppanille, että koen itseni yksinäiseksi, ilman syyllistämistä?
Voi jeesus. Eroa ihmeessä. Kukaan jaksa tollaista sanelijaa
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
No tämä. Mutta miehen vikaa tämä on kuitenkin
Minulle ei riittäisi pari iltaa viikossa yhteistä aikaa puolison kanssa. Kannattaisi tosiaan yhdessä asua, jotta näkisitte toisianne. Minun puoliso teki vuosia kahta työtä ja olin lopulta valmis eroamaan. En edes tuntenut tuntevani puolisoani, koska niin harvoin näimme toisiamme. Pariterapiassa piti käydä selvittelemässä päätä ja keskustelemassa, mitä voi odottaa parisuhteelta. Meillä lisäksi alaikäisiä lapsia useita.
Missä se mies luuhaa kaiken vapaa-ajan. Vieläpä nelikymppinen....
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
Olin vapaa etsimään ja löytämään seuraa kenestä vain, ja tapasin ihmisiä kun siltä minusta tuntui. Nyt olen kotona yksin ja tapaan miestä silloin kun miehelle sattuu sopimaan muilta menoiltaan tai yksinololtaan. Mies ikäänkuin varaa minua muttei silti halua viettää kanssani aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
Olin vapaa etsimään ja löytämään seuraa kenestä vain, ja tapasin ihmisiä kun siltä minusta tuntui. Nyt olen kotona yksin ja tapaan miestä silloin kun miehelle sattuu sopimaan muilta menoiltaan tai yksinololtaan. Mies ikäänkuin varaa minua muttei silti halua viettää kanssani aikaa.
Niin se mieskö pakottaa sinut istumaan kotona ja makaamaan palstalla? Eikö se ollutkaan korona joka rajoittaa elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
Olin vapaa etsimään ja löytämään seuraa kenestä vain, ja tapasin ihmisiä kun siltä minusta tuntui. Nyt olen kotona yksin ja tapaan miestä silloin kun miehelle sattuu sopimaan muilta menoiltaan tai yksinololtaan. Mies ikäänkuin varaa minua muttei silti halua viettää kanssani aikaa.
No takaisin vaan k.ullikaruselliin.
Ei tämä nyt ole oikein Ap:ta kohtaan. Äijä menee ties missä 24/7. Ei oikein parisuhteelta kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei riittäisi pari iltaa viikossa yhteistä aikaa puolison kanssa. Kannattaisi tosiaan yhdessä asua, jotta näkisitte toisianne. Minun puoliso teki vuosia kahta työtä ja olin lopulta valmis eroamaan. En edes tuntenut tuntevani puolisoani, koska niin harvoin näimme toisiamme. Pariterapiassa piti käydä selvittelemässä päätä ja keskustelemassa, mitä voi odottaa parisuhteelta. Meillä lisäksi alaikäisiä lapsia useita.
Näin minäkin ajattelen, näkisimme toisiamme edes joskus jos asuisimme yhdessä. Minulle riittäisi vallan mainiosti viettää laatuaikaa vaikka vain yhtenä tai kahtena iltana viikossa (= katsoa joku leffa ja olla sylikkäin, tai jutella maailman menosta hetki ennen nukkumaanmenoa, ei tarvitse olla mitään erikoisempaa), jos kuitenkin muinakin öinä saisin nukkua hänen vieressään tai vaikkapa syödä yhdessä aamiaista ja vaihtaa arkiset kuulumiset. Ei se ole sama asia kuin soitella niitä tyhjänpäiväisiä mitä tänään tein -puheluita, ne alkavat vain tuntua siltä kuin ei olisi toiselle mitään asiaa eikä toista huvita edes tavata.
Ei v*ttu. Taasko tämä trolli, jonka ainoa tarkoitus on saada nainen näyttämään ameeban tahdonvoimalla varustetulta saappaalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
Olin vapaa etsimään ja löytämään seuraa kenestä vain, ja tapasin ihmisiä kun siltä minusta tuntui. Nyt olen kotona yksin ja tapaan miestä silloin kun miehelle sattuu sopimaan muilta menoiltaan tai yksinololtaan. Mies ikäänkuin varaa minua muttei silti halua viettää kanssani aikaa.
Niin se mieskö pakottaa sinut istumaan kotona ja makaamaan palstalla? Eikö se ollutkaan korona joka rajoittaa elämääsi?
Kysymys kuului, mistä varattu ihminen voisi etsiä merkityksellistä seuraa, erityisesti näinä aikoina? Ei kukaan pakota mihinkään, ei edes makaamaan kotona, mutta parisuhteessa on tietyt rajat, en voi esim tinderöidä ajankuluksi kuten yksinäisenä sinkkuna voisin. Osaan harrastaa asioita yksin ja siten kuluttaa aikaa, mutta nyt on kyse siitä että koen itseni yksinäiseksi, siihen ei auta ne yksinäiset harrastukset.
On ihan normaalia, että alkuhuuman jälkeen arki astuu elämään. Elämässä on muutakin kuin 24/7 puolison kanssa käsi kädessä nyhjääminen. On työt, harrastukset, ystävät, kaverit, sukulaiset. Jos haluat miehen, joka viettää vapaa-aikansa vain ja ainoastaan sun kanssasi, sun pitää löytää mies, jolla ei ole mitään harrastuksia, huonot välit sukuunsa eikä ystäviä tai kavereita.
Panostat liikaa mieheen. Älä odottele häntä kotona, vaan keksi omaa tekemistä. Korona-aika on tietysti haastavaa tässä mielessä, mutta onneksi vähitelleen kevät tulee ja rajoituksetkin höllentynevät. Kavereita on aikuisiällä toki vaikeampi löytää.
Jos haluat säilyttää tuon parisuhteen, niin vähennä riippuvuuttasi siitä. Minuakin ahdistaisi, jos kumppanillani ei olisi muuta elämää minun lisäkseni. Ei se silti tarkoita toista ääripäätäkään, että molemmat heiluisivat kaikki päivät vain kaverien seurassa ja näkisivät toisiaan joskus harvoin.
"yhyy olen niin yksin ja se on miehen vikaa"