Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon yksinäisyydestä parisuhteessa
13.01.2021 |
Miten eroon yksinäisyydestä parisuhteessa?
Seurustelen miehen kanssa, jolla on paljon kavereita ja joka on todella sosiaalinen. Alkuhuuman 24/7 yhdessäolon jälkeen hän on alkanut viettää 2/3 ajastaan kavereiden kanssa ja nukkuu yksin omassa kodissaan, minulle jää pari iltaa viikossa jolloin vietämme tavallista arki-iltaa jomman kumman luona ja toinen jää toisen luo yöksi. Minulla ei ole sellaisia tuttuja tai ystäviä, joiden kanssa voisin viettää aikaa sen loppuosan viikosta, kun miehellä ei ole minulle aikaa tai hän ei halua nähdä. Olen tosi yksinäinen. En keksi mitään ratkaisua tähän - jos haluan seuraa, tarvitsen uusia tuttavuuksia. Olen päätynyt tähän parisuhteeseen siksi, että alunperin vaikutti siltä kuin meillä molemmilla olisi samanlainen tarve olla kumppanin kanssa, eli paita-ja-peppu -tyyppisesti. En kaipaa mitään pinnallisia kaverisuhteita, vaan läheisyyden- ja seurankaipuuni liittyy syvempään yhteyteen. Onko ainoa ratkaisu erota ja yrittää löytää sellainen kumppani, joka haluaa elää yhdessä ja jakaa enemmän aikaa kumppanin kanssa? Minulle ratkaisu tähän olisi myös yhteenmuutto, silloin miehen harrastaminen ja kavereiden tapaaminen ei estäisi meitä kohtaamasta myös päivittäin. Mies ei "vielä" halua muuttaa yhteen mutta ei tiedä, milloin haluaa tai milloin tietää tai haluaako tai tietääkö koskaan. Olemme päälle nelikymppisiä.
Ps. Osaan kyllä olla yksin ja olen introvertti, mutta silti kaipaan seuraa tähän totaaliseen yksinäisyyteen. Edes juttuseuraa!
Kommentit (50)
Olette liian erilaisia parisuhteeseen. Toivotte eri asioita. Nelikymppisenä moni ei enää halua kovin kiinteää yhdessäoloa varsinkin jos on muita kavereita. Sinä taas haluaisit. Ei tule onnistumaan tuon miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen muuttaminen ei auta jos teillä ei kuitenkaan ole sen enempää yhteistä tekemistä. Seuraavaksi vain huomaat että luovuit omasta tilasta ja olet yhä yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
Olin vapaa etsimään ja löytämään seuraa kenestä vain, ja tapasin ihmisiä kun siltä minusta tuntui. Nyt olen kotona yksin ja tapaan miestä silloin kun miehelle sattuu sopimaan muilta menoiltaan tai yksinololtaan. Mies ikäänkuin varaa minua muttei silti halua viettää kanssani aikaa.
Niin se mieskö pakottaa sinut istumaan kotona ja makaamaan palstalla? Eikö se ollutkaan korona joka rajoittaa elämääsi?
Kysymys kuului, mistä varattu ihminen voisi etsiä merkityksellistä seuraa, erityisesti näinä aikoina? Ei kukaan pakota mihinkään, ei edes makaamaan kotona, mutta parisuhteessa on tietyt rajat, en voi esim tinderöidä ajankuluksi kuten yksinäisenä sinkkuna voisin. Osaan harrastaa asioita yksin ja siten kuluttaa aikaa, mutta nyt on kyse siitä että koen itseni yksinäiseksi, siihen ei auta ne yksinäiset harrastukset.
eli sinä elät huomiosta, kuten kaikki naiset. sellainen introvertti siellä sitten.
Ja sitten ihmetellään ja paheksutaan, kun kaverittomuus on turn off 🙄.
Kannattaa miettiä tarkkaan mitä parisuhteelta haluaa ja missä on valmis kompromisseihin. Eksälläni oli myös paljon menoja. Ajattelin aina, että kunhan tämä projekti loppuu tai tämä harrastuskausi päättyy jne. niin sitten meillä on yhteistä aikaa. Eihän sitä koskaan ollut, kun toinen ei priorisoinut suhdetta korkealle elämässä. Parempi löytää oman tyylinen elämänkumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli sinä elät huomiosta, kuten kaikki naiset. sellainen introvertti siellä sitten. [/quote]
Ihminen kaipaa tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Vastalahjaksi tällainen yleistys.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri introverttiyden huonoja puolia. Viihtyminen yksin ja toisaalta yksinäisyys. Vaikea solmia syvällisiä ihmissuhteita kun kaipaa paljon omaa tilaa.
Olen ratkaisut tämän pinnallisilla ihmissuhteilla harrastusten parista (eivät siis rasita paljoakaan).
Mulle riittäisi yksi läheinen ihmissuhde eli se puoliso, jonka kanssa voisi olla myös yhdessä yksin. Ts. niin läheinen ihminen, että yhdessäolo ei rasittaisi, vaan antaisi turvaa ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Ehkäpä siis tämä supersosiaalinen ihminen ei vain sovi minulle ja se ensimmäinen yhdessä nyhjätty vuosi oli harhaanjohtava. Huom! Tykkään siitä, että puolisolla on kavereita, joihin itse voin suhtautua pinnallisesti eli olla mukana menoissa vain toisinaan, ilman velvoitteita, eli vähän kuin jotain harrastuskavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Aina alkuhuuman jälkeen mies ottaa omaa aikaa reilusti, vaikka minä haluaisin edelleen nähdä tiiviisti. Sinkkuna pystyi sentään chattailla menemään deittipalstoilla aikansa kuluksi, seurustellessa en sitä toki tee. Harrastukset ja muut nyt koronan takia jäissä ja tyhmää vaan odotella, josko miestä kiinnostaisi nähdä. Parin kaverin kanssa soittelen, muttei niillekään nyt joka päivä voi soittaa.
Huomaan vieraantuneeni aivan täysin parisuhdekuvioista. Siis näinkö monen mielestä mies toimii väärin, kun viettää kuitenkin kaksi iltaa viikossa tyttöystävänsä kanssa? Eri asia, jos ette koskaan tapaisi, tai välissä olisi viikkojen taukoja, jolloin et saisi mieheen mitään yhteyttä.
Sinulla on henkevää keskusteluseuraa kaksi iltaa viikossa. Muun ajan voit vaikkapa hakeutua harrastuksiin (kun olet sosiaalisella tuulella) tai nauttia yksinolosta (kun olet vetäytyvällä päällä). En ihmettelisi, jos miestä alkaisivat odotuksesi jossain vaiheessa ahdistamaan niin, että hän haluaa sinusta eroon.
Teillä on tällä hetkellä sekä omaa että yhteistä aikaa. Tilanteesi on aivan kadehdittavan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Aina alkuhuuman jälkeen mies ottaa omaa aikaa reilusti, vaikka minä haluaisin edelleen nähdä tiiviisti. Sinkkuna pystyi sentään chattailla menemään deittipalstoilla aikansa kuluksi, seurustellessa en sitä toki tee. Harrastukset ja muut nyt koronan takia jäissä ja tyhmää vaan odotella, josko miestä kiinnostaisi nähdä. Parin kaverin kanssa soittelen, muttei niillekään nyt joka päivä voi soittaa.
No just tämä. En tiedä millä korvaisin nyt varattuna tuon, mitä saatoin seurankipeinä päivinä sinkkuaikoinani harrastaa. Mulla on itselleni riittävästi ystäviä, mutta emme tapaa kuin muutaman kerran vuodessa, heillä on omat elämänsä ja kiireensä eli en todellakaan viitsi häiritä heitä päivittäin ilman asiaa. Enkä edes tarvitsisi päivittäin seuraa, mutta 3-4 päivää viikosta olen yksinäinen, 1-2 päivää on kiva olla omissa oloissa, ja sitten 2 iltana miehestä on seuraa. Kun ennen olimme yhdessä ainakin 6 iltaa viikosta, niin tottakai ikävöin häntä ja suren, ettei suhde ilmeisesti olekaan sellainen kuin sen uskoin olevan.
Minä tunnen myös yksinäisyyttä, jos olen hitaasti etenevässä suhteessa. Sinkkuna oloni ei ole koskaan yksinäinen. Johtuu siitä, että odotukseni parisuhteelle on se, että arki jaetaan silloin toisen kanssa, ollaan vähän kuin paita ja peppu. Omat toiveet ja odotukset parisuhteelta pitäisi kohdata kumppanin kanssa.
Luultavasti olisit onnellisempi ihmisen kanssa, joka tarvitsee parisuhteessa yhtä paljon yhteistä aikaa kuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tässä on kyse ihmisten erilaisista toiveista parisuhteessa ja parisuhteelta. Toiset kaipaavat enemmän yhteistä aikaa ja läheisyyttä ja toiset enemmän sitä omaa tilaa.
Nämä jotka negaavat ja haukkuvat ovat joko näitä jotka haluavat parisuhteen jossa on reilusti omaa tilaa eikä paljoa tarvitse nähdä tai he purkavat muuta ahdistustaan tänne. Toiset ihmiset haluavat parisuhteelta enemmän yhdessäoloa ja se luonnollisesti aiheuttaa ahdistusta jos alun huuma yhtäkkiä päättyy ja toista ei enää samalla tavalla kiinnostakaan viettää aikaa yhdessä. Itsehän tuossa vaiheessa olisin jo varma että miestä ei enää kiinnosta ja muut asiat kiinnostaa enemmän kun ei halua edetä suhteessa mutta ei halua samalla tavalla enää siihen panostaa. Varmaan sitten miettisin pääni puhki ja ahdistuneena ajaisin miehen entistä kauemmas vahingossa.
Parisuhteet on kyllä peestä.
Vierailija kirjoitti:
Siis tässä on kyse ihmisten erilaisista toiveista parisuhteessa ja parisuhteelta. Toiset kaipaavat enemmän yhteistä aikaa ja läheisyyttä ja toiset enemmän sitä omaa tilaa.
Nämä jotka negaavat ja haukkuvat ovat joko näitä jotka haluavat parisuhteen jossa on reilusti omaa tilaa eikä paljoa tarvitse nähdä tai he purkavat muuta ahdistustaan tänne. Toiset ihmiset haluavat parisuhteelta enemmän yhdessäoloa ja se luonnollisesti aiheuttaa ahdistusta jos alun huuma yhtäkkiä päättyy ja toista ei enää samalla tavalla kiinnostakaan viettää aikaa yhdessä. Itsehän tuossa vaiheessa olisin jo varma että miestä ei enää kiinnosta ja muut asiat kiinnostaa enemmän kun ei halua edetä suhteessa mutta ei halua samalla tavalla enää siihen panostaa. Varmaan sitten miettisin pääni puhki ja ahdistuneena ajaisin miehen entistä kauemmas vahingossa.
Parisuhteet on kyllä peestä.
Näin tässä minullakin on käymässä ja se pahentaa sitä yksinäisyyden tunnetta. Tavallaan se yksinäisyys on lohduttomuutta siitä, ettei ole ketään, kenen kanssa suunnitella ja haaveilla, yhdessä tai erikseen. Ei minulla ole vaikeuksia keksiä tekemistä tai saada aikaani kulumaan, vaan haluaisin jakaa nämä asiat tai vaikkapa aamuhetket miehen kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! Lisäksi mies on myös selvästi perääntynyt suhteessa. Alussa halusi ehdottomasti muuttaa yhteen asumaan ja mieluiten melko pian, mutta enää siitä ei ole puhuttu, välttelen puheenaihetta ihan tietoisesti jotta mies ei entisestään kaikkone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, minäkin suosittelen jonkun introvertimman kumppanin etsimistä. Jos on jo nelikymppinen ja noin paljon viihtyy kaveriporukoissaan, ei hän siitä muutu. Kivempaa olisi, jos hän pyrkisi ottamaan sinut mukaan ja jakamaan tuota elämänsä osa-aluetta kanssasi.
Kyllä se nyt olisi hyvä olla muitakin ihmissuhteita kuin pelkkä parisuhde. Ihan jo virkistyksen ja erilaisten näkökulmien vuoksi. Vaikka itse olen introvertti myöskin (tapaan ystäviäni harvakseltaan, mutta samat ystävät on olleet elämässäni jo vuosikymmeniä), niin minulle olisi kauhistus, jos miehelläni olisi vain minut. Onneksi niin ei ole, molemmilla on sopivasti muutakin elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
No tämä. Mutta miehen vikaa tämä on kuitenkin
No tietysti mies on syyllinen naisen pahaan oloon,
sen äiti ja media opettaa naiselle jo pienestä pitäen.
Kaikkeen naisen pahaan oloon on syyllinen:
Suomalainen vaaleaihoinen lihaa syövä heteromies!
Alkuperäiseen kysymykseen: mistä seuraa viideksi illaksi ja viikonlopun päiviksi?
Mitkä ovat elämäsi tavoitteet? Ala työskennellä niiden eteen. Silloin tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa puhuminen tuntuu sen tavoitteen suhteen relevantilta. Osan kanssa voi olla mukavaa ja syvällistäkin.
Lisäksi ala auttaa muita. Rupea tukihenkilöksi vaikka lapselle tai vanhukselle.
Kun olet täyttänyt aikasi sillä, mikä sinulle on tärkeää, näet myös onko suhde luotu kestämään. Tukeeko se elämääsi vai johtaako pois päämääristä.
Miessika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
No tämä. Mutta miehen vikaa tämä on kuitenkin
No tietysti mies on syyllinen naisen pahaan oloon,
sen äiti ja media opettaa naiselle jo pienestä pitäen.
Kaikkeen naisen pahaan oloon on syyllinen:
Suomalainen vaaleaihoinen lihaa syövä heteromies!
Miten nämä u limiehet on niin sokeita itselleen. Ei kukaan nainen jaksa kuunnella tuollaista u linaa. Onneksi palstan ulkopuolella on ne toisenlaiset miehet, jotka katkeruuksissaan eivät syytä koko naispopulaatiota tilanteestaan.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teit ennen sitä miestä?
Olin vapaa etsimään ja löytämään seuraa kenestä vain, ja tapasin ihmisiä kun siltä minusta tuntui. Nyt olen kotona yksin ja tapaan miestä silloin kun miehelle sattuu sopimaan muilta menoiltaan tai yksinololtaan. Mies ikäänkuin varaa minua muttei silti halua viettää kanssani aikaa.
Niin se mieskö pakottaa sinut istumaan kotona ja makaamaan palstalla? Eikö se ollutkaan korona joka rajoittaa elämääsi?
Kysymys kuului, mistä varattu ihminen voisi etsiä merkityksellistä seuraa, erityisesti näinä aikoina? Ei kukaan pakota mihinkään, ei edes makaamaan kotona, mutta parisuhteessa on tietyt rajat, en voi esim tinderöidä ajankuluksi kuten yksinäisenä sinkkuna voisin. Osaan harrastaa asioita yksin ja siten kuluttaa aikaa, mutta nyt on kyse siitä että koen itseni yksinäiseksi, siihen ei auta ne yksinäiset harrastukset.
eli sinä elät huomiosta, kuten kaikki naiset. sellainen introvertti siellä sitten.
Tämähän ei kaikkiin naisiin päde, joillakin on sitoutumiskammoa tai omia rientoja tms. Mutta naisen on biologiselta kannalta syytä löytää sitoutuva mies. Nykyajassa moni nuori nainen tinkii tästä kuten aapeekin, joka edelleen nimittää suhdettaan parisuhteeksi, vaikka mitään paria ei ole muodostunut, ja mies vieläpä elää jäähdyttelysuhteessa pitäen aapeetä panttivankina. Satunnaisia hellyyksiä metsästäessään ap on vajonnut lottohulluksi. Mitä harvinaisempaa läheisyys on, sitä kiihkeämmin hän yrittää sitä miehestä irti saada.
Tämä on juuri introverttiyden huonoja puolia. Viihtyminen yksin ja toisaalta yksinäisyys. Vaikea solmia syvällisiä ihmissuhteita kun kaipaa paljon omaa tilaa.
Olen ratkaisut tämän pinnallisilla ihmissuhteilla harrastusten parista (eivät siis rasita paljoakaan).