Lue keskustelun säännöt.
Muita, joka ei pidä äidistään?
02.08.2006 |
Löytyykö muita, jotka eivät pidä äidistään ihmisenä? Joskus suorastaan häpeän äitiäni, valitettavasti:(. Näemme kyllä toisiamme kerran viikossa, mutten lainkaan viihdy hänen seurassaan. Äitini on erittäin negatiivinen ja vaikea luonne. Hän löytää aina kaikesta jotain vikaa ja kritisoitavaa. Esim. kritisoi sitä miten kasvatan lapsiani tai kotini puhtautta.
Mutta eniten häiritsee tuo negatiivinen asenne. MIkään ei koskaan ole hyvin eikä mikään kiinnosta. Kaikista ihmisistä puhutaan pahaa eikä äidilläni olekaan yhtään ystäviä:(. No miksipä olisi kun äitini ei pidä kehenkään yhteyttä ja löytää kaikista jotain vikaa?
On myös masentavaa huomata, ettei oikeasti ole mitään yhteistä oman äidin kanssa, ettei hän ole sellainen henkilö jonka kanssa voisi tehdä jotain kivaa.
Esim. anoppini on täysin erilainen henkilö, positiivinen ja aina kaikessa mielellään mukana. Äitini kommentti esim. kyläänkutsuun on aina " no katsotaan nyt JOS me tullaan vai onko meillä jotain muuta" (vaikka oikeasti äidilläni ei koskaan ole muuta ohjelmaa).
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (47)
Harvapa livenä tunnustaisi ettei pidä äidistään... Että oikeasti kaikki naiset eivät edes äideiksi sovellu.. Ihan oikeesti mä uskon, että siinäkin hommassa jotkut ovat tosi hyviä ja jotkut paskoja ja useimmat siltä väliltä.
En mä kaikkea äitini syyksi pane. Ehkä hänkin on vain uhri, oman huonon lapsuustensa uhri. Ja on äidissäkin monta hyvää puolta, sääli vain että hän antaa sen negatiivisen puolen aina näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oikeasti en puhuisi äidistäni pahaa kenellekään vieraalle, vain miehelleni, joka tietää millainen äitini voi olla. Muuten äitini käytös on kuin virtahepo olohuoneessa; me kaikki olemme kuin virtahepoa ei olisikaan.
Me rakastamme häntä, mutta se ei silti muuta hänen käytöstään hyväksyttäväksi. On jännä, että täälläkin voi kertoa parisuhteestaan ja miehiä haukutaan mennen tullen, mutta annas olla, kun joku puhuu pahaa äidistään: ei se ole sopivaa. Ja miksi ei?
Vaikeinta äiti suhteessani on ehkä se, että äidilläni on asemansa antama oikeus olla aina oikeassa. Minä pyydän lapsiltani anteeksi, jos menetän hermoni ja " käyttäydyn huonosti" , mutta nytkään, vaikka olemme aikuisia, ei äitini ikinä pyydä minulta anteeksi mitään!
Haluan opettaa lapsilleni, ettei kukaan ole täydellinen; äitikään, eli ei heidänkään tarvitse olla. Oma äitini sen sijaan odottaa minun olevan täydellinen. Ja hei, tunteet ovat tunteita: eivät ne ole oikein tai väärin. Ero on siinä käyttäytyykö tunteidensa mukaisesti. En minä halveksi äitiäni, enkä kosta hänelle, vaikka välillä syytä olisikin. Enkö siis saisi tuntea negatiivisia tunteita, mitä tulee äitiini? Mitä pahaa on niissä tunteissa? Lapsena ne piti kadottaa, se oli elinehto, mutta ettäkö vieläkin...
Olen pettynyt liian monta kertaa. Äitini on itsekeskeinen ja vetelä. Muiden pitää auttaa häntä, hän ei auta ketään, kun ihan törkeää edes kysyä. Ei pidä sopimuksia. Tekee oharit joka kerta ja loukkaantuu jos osoittaa harmistumista tai sanoo jotain. Häntä ei saa kukaan määrätä tai rajoittaa millään asialla mitenkään. On aina myöhässä ja kaikki on ei niin nuukaa. Koti on kamalassa sotkussa aina, koska siivoaminen ei ole hänelle elämäntehtävä.
Kirjoitin tuon " äitini ei ole kasvanut aikuiseksi" -aloituksen.
Hän vain tuomitsee niin monet asiat joista taas minä pidän. Tuntuu, että hän on syntynyt tälle planeetalle tuomitsemaan muita:(.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivostuttaa, kun kuvittelee suojelevansa minua negatiivisilta asioilta vaikenemalla niistä. Ärsyttää, kun häneen ei vain voi luottaa. Salailee ja suorastaan valehtelee päin naamaa ihan törkeästi. Luulee, että minä pidän kaikkea hänen sanomaansa automaattisesti totena.
Mikähän siinäkin on, että kun on tällainen mahtava ketju, jossa monet avautuu aiheesta, josta eivät muualla puhuisi suurin surminkaan, niin jo löytyy taas näitä täydellisiä yli-ihmisiä arvostelemaan, jotta voisivat sitten tuntea itsensä niiin erinomaisiksi (kaamea lause, mut sinkkuelämää alka just...)
Kiitos tästä ketjusta, sitä on ollut jotenkin huojentava lukea ja todeta, että samanlaista se on muillakin. Hiukan nyppii tuo eräiden musta-valkoinen teiniajattelu, kuinka olemme " pahoja" , kun valitamme. Kai he saavat jotain tyydytystä tuntiessaan itsensä meitä valittajia paremmiksi. Tässä ketjussa nimittäin oli lupa valittaa!
Tästä aiheesta ei oikeasti juuri koskaan puhuta; kuin olisi synti sanoa mitään negatiivista...